Kisaraportti

Jaaha jaaha. Mistähän sitä oikein aloittaisi ja lieneekö aika jo kullannut muistot menneeltä viikonlopulta ;D Ja saattaapa olla että A- ja B-kisan radat on hieman epätarkat, mutta koettakaa kestää.
Yllä siis 19.4. ollut A-kisan rata joka oli harjoittelija Riikka Nikkolan tekemä (putkea 10 ja 16 en saanut taivutettua ihan oikeaan malliin, mutta sinnepäin...). Ihanneaika 51 sekuntia ja meille sopivanoloinen rata. Alun hyppykieputus hieman pelotti etukäteen rataantutustumisessa, mutta koira lähtöviivalle ja itse radalle, eikä se sitten niin paha ollutkaan vaan sujui ihan hyvin. Mutta mutta mutta... Koira joka ei ole koskaan suorittanut rengasta väärin hyppäsi nyt jostain ihmeen syystä renkaan ja kehikon välistä. Ja ehti tietenkin vilahtaa putkeen ja hylkyhän se tulla napsahti! Juoksimme kuitenkin loppuun ja myös kepeillä oli hieman takkua, muistaakseni viimeinen väli jäi pujottelematta. Makseilla oli tällä radalla vain 4 hylkyä, joten vähän harmitti. Mutta hyvällä mielellä siitä miten topakka ja tarkka koira minulla olikaan. Ja etukäteen olin jännittänyt todella kovasti ensimmäisiä ulkokisojamme ja Ossin radalla pysymistä, mutta sen suhteen kaikki sujui oikein mainiosti!


No, koira autoon odottelemaan B-kisaa, jonka rata tässä yllä. Tämä oli Marja Lahikaisen suunnittelema rata ja ihanneaika 51 sekuntia. Ja jo starttia odotellessa huomasin että koira oli omissa maailmoissaan... Lähtöviivalla olin jo ihan varma että Ossi starttaa radalle omia aikojaan... Ja niinhän tuo tekikin, eli en ehtinyt olleenkaan ohjaamaan suunnittelemaani kohtaan... Ossi hyppäsi ekan hypyn ja kiersi toisen ja livahti putkeen... Hylky ja emäntää vi...tti ihan kamalasti! Niinpä tehtiin vain kepit (niistäkin jäi viimeinen väli pujottelematta) ja juostiin maaliin. Pikkaisen otti pattiin, noin lievästi sanoen! Sillä tämä rata vaikutti oikein mukavalta, mutta minkäs teet...

Noh, harmitus haihtui iltaa kohden kun päästiin Sannan & Wilman kanssa hotellille, käytiin vähän shoppaamassa ja otettiin päikkärit. Sitten jo valmistauduttiin iltaan ja paineltiin Mikkelin yöelämään. Ja senhan tietään kun on kivaa, niin mopo voi karata käsistä ;D Mutta huisin hauskaa oli... Ei tosin seuraavana aamuna enää. Onneksi oli kisat vasta iltapäivällä ja olimme sopineet hotellissa että saamme pitää huoneen klo 14 asti. Niinpä saatiin pötkötellä ja toipua ihan rauhassa.


Kisapaikalle saavuttuamme nousi kylmä hiki otsaan, sillä 2 luokan radalla oli pöytä!!! Voi eihän se jää meille oli ensimmäinen aatos. Ei ONNEKSI jäänyt, olisi ollut hylky myös tämä rata... Eli yllä on C-kisan rata joka oli Seppo Savikon suunnittelema. Ihanneaika 51 sek ja oikein mukava juosta. Puomin alastulolta napsahti viitonen. Ei se kontaktin ottaminen ollut kaukana, mutta harmiksemme tuomari seisoi aivan vieressä... Noh, viitonen siis tuli, mutta muuten rata mentiinkin tosi hienosti. Mitä nyt itse meinasin kompastua koiraan kun se ampui putkelta 4 suoraan jalkoihini, kun olin jo menossa kohti hyppyä 5. Myös kepit mentiin nyt todella mallikelpoisesti. Yllätykseksemme sijoituimme sijalle viisi, aika alitettiin hieman yli 10 sekunnilla!. Ja koska kyseessä oli MAH:n 20-vuotisjuhlakisat niin saimme jopa palkinnon, kun 5 parasta palkittiin. Paikalla oli myös ASB-lehden kuvaaja.


Sitten taas odottelemaan D-kisaa. Rata oli Johanna Nybergin ja ihanneaika oli 48 sek. Tämä rata tuntui todellakin meidän radalta. Ja odotin etukäteen tästä paljon... MUTTA.... Koira tuntui taas lähdössä omituiselta ja sama juttu, ampui radalle ihan omia aikojaan.... Tarkoituksenani oli ottaa koira hypyn 3 takan vastaan, mutta enhän minä sinne ehtinyt vaan juoksin kilometrin koiran perässä. Mutta keppien sisäänmenon haki siitä huolimatta todella kauniisti. Tosin viimeinen väli jäi taas pujottelematta. Korjasimme sen mutta jotenkin hyppyjenkin suoritus piirtyi mieleeni tahmeana. Tässä vaiheessa ohjaajalla oli jo päästä itku ja puhti pois, niinpä koira livahti putkeen 9 väärästä päästä. Noh oma mokahan se tietty oli. Juostiin rata kuitenkin loppuun ja se meni renkaine kaikkineen ihan nätisti. Mutta voi miten maassa olinkaan tämän suoritusen jälkeen...

Jos jotain positiivista haetaan, niin yhtään rimaa ei tullut allas koko viikonlopun aikana! Tosin ne taisikin olla vaan 55 cm:ssä. Lisäksi koira pysyi ulkoradalla hienosti. Kontaktit otettiin tuota harmittavaa viitosta (C-kisa) lukuunottamatta. Negatiivista oli tämä koiran outo läskiksi heittäminen ja startista varastaminen molempina päivinä toisella radalla. Emäntää harmitti sunnuntain jälkeen vieläkin enemmän kuin lauantaina, vaikka sentään tulos saatiin. Ehkä se oli tuo koiran herpaantuminen...?

Maanantain treeneihin ei olisi millään huvittanut lähteä, ensinnäkin painoi väsymys kun kotona illalla oltiin klo 23 ja toisekseen tuo 75% hylkyprosentti pisti vähän mieltä matalaksi. Lisäksi Ossi kävi lekurilla ja sai lääkkeet silmätulehdukseen. Sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja koiran autoon. Ei haitannut silmä eikä mikään muukaan, kun koira kävi treeneissä kuuma ja oli oma pirteä itsensä. VOI miksei mulla ollut tämä sama koira mukana viikonloppuna...? Alla siis rata jota maanataina tehtiin. Välillä käännettiin keinu ja pussi toisinpäin. Harjoiteltiin keppejä molemmilta puolita ohjaten ja hyppyjä kiertän, välistä vetäen jne. Oli hyvä treeni ja oma mielikin jo hieman parempi... Mutta nyt vastaanotetaan konkareiden neuvoja millä saada keskittymään koira kaikkiin startteihin. Ja mistäköhän moinen on tullut, kun ei mielestäni ole meitä ennemmin vaivannut...


Meinaan kaikesta huolimatta ilmoittautua Lieksan kisoihin, ja kaikkiin 3 starttiin, vaikka
a) jos saadaan nollat hyppyradalta - ei siitä ole meille apuja kun on jo nolla
b) vaikka olis huippupäivä ja saatas molemmista perusradoista nollat - niin ei voitais nousta kakkosiin, sillä tuomarina sama jolta jo yksi nolla...
Mutta näiden näyttöjen perusteella ei pelkoa nousuta muutenkaan ;D Mennään silti sillä yrittänyttä ei laiteta ja periksi ei anneta!!!! Katsotaan myös jos päästäisiin starttaamaan myös Kuopiossa toukokuussa.