Möllitokossa

No niin. Tän päivän treenit sovittiin mölleihin ja olipa lähes koko treeniryhmämme paikalle saapunutkin. Mulla oli ehken maha hieman kuralla kun jänskätti. Saimme suoritusnumeroksemme kuutosen (Fico oli 4, Inca 5 ja Selma 7 - että koko ryhmä putkeen, paitsi AVOssa kisanneet Reko & Nitya). Ensin otettiin luoksepäästävyys ja paikalla makaaminen.
Luoksepäästävyydessä ei ongelmaa, tosin ei pylly pysynyt maassakaan :D Arvosanaksi saimme tästä 10.
Paikalla makaaminen sujui huippuhienosti. Maahan meni hieman hitaan livakasti, mutta hienosti pysyi valpaana kuikuillen, vaikka Selma vierestä ampaisi iloisesti mammaa moikkaamaan... Arvosana 9,5.
Seuraaminen kytkettynä, arvosana 7,5 ja seuraaminen taluttimetta 7. Kummassakin ongelmana ensinnäkin perusasennot. Ossi oli ihan vinossa ja istui ihan missä sattui, vieressä ei välillä istunut ollenkaan.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. JES JES! Pari viikkoa on takuttu mutta nyt se meni maahan (vaikkei sit paljon mikään muu tänään sujunutkaan) ja arvosana 9.
Luoksetulo. Eteen istui hieman vinosti ja viereen... kääk, vinosti jälleen. Arvosanaksi kuitenkin 9.
Seisominen seuraamisen yhteydessä. Varmistin liikkeen käskyn lisäksi käsimerkillä, pari askelta vielä otti. Arvosana 6,5. Olin ihan tyytyväinen kun ei paljoa olla tätä treenattu.
Estehyppy meni nollille. Meni ihan plörinäksi. Hyppäsi ja kiersi takaisin viereen. Otin uudelleen ja taas taisi tulla kanssani esteen samalle puolelle. Kolmannella kerralla oli jo vähän (tosin hyvin vähän) sinnepäin.
Kokonaisvaikutus 7.

Näin siis pisteet 146,5 ja 2. palkinto sijoituksella 9./15 eli ihan jees. Ryhmämme sijoittui ALO-luokassa 13., 11., 9. ja 2. eli ihan hyvin meni. AVOn kisaajat olivat hienosti toinen ja kolmas.
Mutta täytyy kyllä sanoa, et mammaa jännitti ja mulla oli oikeesti jonkun toisen koira tänään mukana. Ossi ei niinku oikeesti osannu muka yhtään mitään. Ihmetteli vaan ilman korvia ja hiimaili. Tuijotteli yleisöä yms. Kaikki perusasennot se unohti, täyskäännökset tökki... Että sellaisella pohjalla BH-koetta kohti. Tulipahan testattua tällaistakin kisatilannetta, ja selkeästi näki et Ossi ihmetteli kun ei ollu esteitä ja kuitenkin paljon koiria. Mutta tällä suorituksella ei vielä hetkeen virallisiin kisoihin :)

Aki muuten oli käynyt iskän kanssa tänään kaupunkikävelyllä. Hyvin oli kuulema mennyt, vain muutamat kovaääniset moottoripyörät oli hieman pelottaneet.

Viimeistelyjä...

Se on nyt niinku siinä... JA lauantaina kisaamaan. Apua. Pieniä paineita... Siis oheinen rata pykästiin, puomin tilalle laitettiin keinu. Ihan sujuva treeni ja loppuajasta Ossi tarjosi jo jarru sanalla täysin oikeassa kohdassa kontaktilla kököttämistä... Saapa nähdä onko mitään kalloon painunu. Ja itse mietin et jos hyppää ekaradalla kontaktin yli, niin pitäiskö puhaltaa peli poikki ja kantaa koira kontaktille... Jos se kakkosradalla muistais.
Tuli siis kisakirjekin ja _hieman_ on sakkia maksi ykkösissä, 36 koirakkoa. Aamulla aikasin on siis lähtö. Ja voi miten myöhään sunnuntaina sitten menee, ellei nousta... Mä en ymmärrä miks tommonen käänteinen järjestys pitää olla. Tai siis toisaalta ymmärrän, mut toisaalta entäs jos nousen sunnuntaina ekassa startissa eikä mulla oo mahdollisuutta kisata kakkosissa kun ne meni jo. Saanko rahat takaisin siitä yhdestä startista...?

Kääk - apua...

Hei muut BH-kokeeseen menijät! Mulle iski just paniikki... Ootteko huomannu et alle kuukausi kokeeseen??? Eikä jänskätä ja vähän....... Ja muistakaa nyt kuitit ja kisakirjat ettei niihin kosahda.

ALO-tottista

Teholauantain päätti tottistreenit. Menimme kentälle jossa ei ole treenattu ja otettiin toko alo-luokan liikkeet. Ossi purppasi Ficolle autosta tullessaan, mutta huomasi että sai eilen kuritusta... Tarpeeksi kun korotti ääntään mateli melko matalana... Mutta tänään oli yhtä hilpeää menoa Selmalla joka esitti samat temput Incalle. Kylläpä meillä olikin lupaava alku treeneille.

Mutta ensin siis luoksepäästävyys. Kirsin mies sattui olemaan mukana ja joutui siis uhriksi tähän vaaralliseen tehtävään :D Ja Ossin suorituksesta vähennetään heti tässä kohdassa pisteitä, eihän se nyt malta paikoillaan kun joku tulee moikkaamaan, syliin pitäis päästä...
Ryhmäpaikallaolo oli hieno. Rekon ja Selman välissä niin nätisti, vaikka Selma lähti iloisesti juoksemaan mamman luo.

Tässä vaiheessa tuli KIngi häiriöksi kentän reunalle. Saatiin koira joka ei ole Ossille niin tuttu ja ihan mukavasti meni. Vähän piti Kingiä kohti välillä tuijotella... Liikkeet meni ihan mukavasti, mitä nyt perusasento on vino ja sitten omistaja mokaili kun piti vaihtaa juoksusta normaaliin kävelyyn, niin meikä veti hidasta kunten BH:ssa ;D Jäi hienosti seisomaan, maahankin meni mutta parilla käskyllä. Mutta kaikkein hienoin oli hyppy. Tehtiin se 2 kertaa ja jälkimmäinen oli melko täydellinen suoritus - siihen nähden et torstaina tehtiin ekaa kertaa tokon hyppy, jossa pitää jäädä hypyn taakse seisomaan. Joten näillä treeneillä mölleilemään - huh huh!

Jälkilauantai

Minä raahasin itseni aamulla töihin ja Tero vei pojat hoitoon ja pääsi näin koirien kanssa jälkitreeneihin. Ossin jäljestä seuraava merkintä "about 300 m jälki. 1 h vanha. 6 keppiä joista 5 löytyi. 1 ei löytynyt vaikka monesti nuuskittiin edestakaisin. Jana, kulmat, hakkuuaukea ym. ok. Esineruudussa ensimmäinen löytyi nopeasti ja toista etsittiin pitkään, mutta löytyi. Into kova."

Akillekin oli ollut tarkoitus vetää ensimmäinen jälki, mutta aika mokoma oli loppunut kesken, lapsenvahdille oli luvattu hakea pojat puoliltapäivin. Kamera kuitenkin oli treeneissä mukana ja Virve ainakin oli saanut räplätä kameraa - kuvien lukumäärän perusteella *hih*. Illalla on vielä tottikset ja huomenna poikkeuksellisesti ilmeisesti vapaapäivä treeneistä kun osa ryhmästä menee tutustumaan agilityn saloihin...

Ai niin. Akikin on nyt virallisesti Ossin poika. Nyt oli ilmestynyt pentue koiranettiin ja näin voisin uskoa, että rekkarit ehtivät kotiin ennen ensimmäistä rokotusta. Olin jo hieman huolissani, et jos siellä rekisteröinnissä kauhea ruuhka niin ehtiiköhän. Ja aika jännä, Ossin tiedoissa näkyy 2 pentuetta, mutta toisen pentueen tietoja ei näy vielä. Mitenköhän tää on mahdollista???

ARGH!!!!

Pikkasen otti eilen illalla pattiin herra ossinaattori. Oli sovittu että Hessu-cockeri tulee meille leikkimään... Aki ja Hessu leikki ihan ok sellaista jahtaamisleikkiä ja siinä sivussa meni kukkapenkit matalaksi ;D Hieman se Akikin katteli aluks et kukas tää on, eikä leikki ollut ihan samanlaista kuin Ossin kanssa, mutta sujui kuitenkin. Hessu on mainio nuori kaveri eikä tasan tarkkaan provosoi... Ja mitäs, Ossi tuli pihalle ja iski kimppuun!!! Pikkasen mammaa vi***tti!!!! Saakelin rakki. Toinen ei edes tehnyt mitään. Ossi lähti sitten niska-perse-otteella kannettuna sisälle.
Joo, tiedänhän mä et urokset otaltaa ja saattoihan se pentuakin "puolustaa" mut silti otti pattiin ja hävetti... Sori Hessu! Jos Heidi teillä on reikiä nahassa ni paa lasku tulemaan.

Torstain tehot

Se on taas loppuviikko siis käsillä... Meillä oli tänään treeni kello 18 eteenpäin ;) Minä ja Virve saavuttiin vasta kasin jälkeen, kun muut jo olivat kotosalla lämmittelemässä. Siis kai se on talvi tulossa kun lämmintä oli jotain 2 astetta. Meikän tarttis kalsarit ettiä kaapista.

Ossi kävi illalla lenkillä Teron kanssa ja sen jälkeen me ajettiin kaupunkiin treenailemaan. Kentällä oli agiporukka jolta pyydettiin lupa ottaa tokohyppyjä siinä vieressä. Ensin otettiin "ryhmä"paikallaolo (Selma & Ossi) ja tänään oli kummallakin koiralla outo päivä. Noustiin ja hiimailtiin, venyteltiin ja vanuteltiin useaan kertaan. Kaula pitkällä agikentälle menossa yms pientä kivaa.
Liikkeistä otin vaan seuraamista ja liikkeestä seiso. Sujuu hienosti, hieman käsimerkillä auttaen pysähtymisvaiheessa. Sitten toko alo-luokan hyppyä. Yli menee käsimerkin avulla (eli kaksoiskäsky), hyvin kääntyy estettä kohti mutta seiso komennolla istuu maahan. Muutama hyvä suoritus saatiin. Ihan tyytyväinen olen, sillä ekaa kertaa tehtiin tätä liikettä. Mukava tehotreeni vain parilla liikkeellä.

Kotona on kauhea nujuaminen Akin kanssa koko ajan. Ossi makaa selällään, Aki päällä, ähinää, puhinaa ja murinaa. Hienosti kuitenkin sujuu ja pentu saa hakea luunkin Ossilta eikä tuumaa mitään, korkeintaan perään lähtee katsomaan jos saisi napattua takaisin.

Asiaa

No niin. Yllytyshullut päätti lähteä ensi tiistaina möllitokoon vaikkei osaa liikkeitäkään... Onpahan edes yleisöllä hauskaa ;D
Tänään oli vuorossa tottista ja kenttä pursusi taas muita koiria. Otin paikallamakuun lyhyellä matkalla ja lyhyen ajan. Ja ihan hyvin meni, vaikka Ossi kyllä näytti juuri siltä, että sinkoo kohta jonnekin.
Seuraaminen oli ihan ok. Otettiin seiso komentoa pitkästä aikaa ja ihan hyvin meni. Liikkeestä istu oli myös hyvä. Mutta se maahanmeno - auts! Parempaa sekin oli kuin sunnuntaina, mutta mikä ihme siihen on tullu että tarvii sen 2 komentoa ja menee valuen...? Äänensävykään ei auta. Voi voi. Millähän tää liike saatais kuukaudessa kuntoon.

Aki tutustui taas immeisiin ja koiriin ja opetteli istu käskyä ;D ja pari kertaa meni maahankin. Reipas poika edelleen. Vaan autossa (kun jäi yksin) alkoi aivan järjetön raapiminen ja mekkala. Muistettava siis häkki mukaan joka treeneihin.

Voi himputti

Olispa mulla Mikkelissä sama koira kuin tänään!!! Päästäis varmaan kerralla kolmosiin ;D Otimme tänään Ossin kanssa laatuaikaa kaksin ja jätimme Akin kotiin treeniin lähtiessämme. Rata osoittautui luultua haastavammaksi ja silti koira toimi kuin unelma. Mä oon niin tyytyväinen. Kuunteli, keskittyi, otti kontaktit... Kepit oli melko haastavassa kulmassa, joten niiden aloittaminen meni pari kertaa väärästä välistä. Jokunen rimakin tulla rämpsähti alas.
Mutta oikeesti. Ajattelin ettei ikinä onnistu 2 hypyltä kolmoselle meno, mutta MITÄ??? Ei siinä ollutkaan yhtään mitään ongelmaa, ei edes yrittänyt putkeen. Muutama muukin etukäteen ajattelemani kompastuskivi sujui täysin ongelmitta. JES! Oli oikein onnistunut treeni (etenkin eilisen täysin fiaskotottiksen jälkeen tuntui hyvälle). Mutta milläpä tämä saataisiin siirrettyä Mikkeliin...?

Viivi on vähän houkutellu ensi viikon möllitokoon... Saapa nähdä. Voishan sitä piruuttaan käydä koklaamassa vaikkei seiso, tai sitä toko-hyppyä ole treenattukaan. Ehkä huomenna olisi hyvä päivä aloittaa???

Sunnuntain menoja

No niin. Eilisestä vihdoin. Olimme sopineet kahdeksi makkaranpaistoretken laavulle kavereiden ja koirien kera. Paikalle saapui mukavasti koiria; Elsa, Mette, Pablo, Netta, Kapu, Indy sekä Ossi ja Aki. Siinä tanner tömisi ja sammal lensi kun koirat pistivät temmeltäen. Kaikilla oli hurjan kivaa (paitsi mammalla jolla oli hieman heikko happi... tosin parempaan päin raittiissa ulkoilmassa) ja kylläpä pienen tallustelun jälkeen maistui makkara, pulla ja kahvit notskilla. Kiva oli ettei Ossin tarvinnut rähistä vaan tuli juttuun hyvin ja voi ihme miten reipas Akikin oli. Koko reissun käveli itse ja ríekkui etenkin Kapun kanssa. Noin 3 tuntia tuli liikuntaa ja olipahan sen jälkeen hieman hyytelö koira. Uni maistui ja Aki jäi kotiin Ossin lähtiessä vielä tottistelemaan. Katson myöhemmin jos reissusta olisi joku mukava valokuva liittää tänne.

Mamma oli toipunut lauantain juhlista ajokuntoon (kai??) ja niin me lähdettiin tottistelemaan illalla. Aamun jälki kun nyt sattuneista syistä jäi vähän niinkuin välistä... En tiedä, varmaan koirakin aisti etten ollut ihan voimissani kun tuntui ettei treeni nyt sujunut... Otettiin ryhmäpaikallaolo 2 minuuttia ja se meni hienosti. Vielä seuraaminen ja täyskännökset sujuivat. Samoin liikkeestä istu nyt meni, mutta liikkeestä maahan oli ihan per***stä. Kaveri ei mennyt maahan ei sitten millään ja ohjaaja tietty vähän hermostui... No, ehkä me saatiin yksi vähän sinnepäin suoritus ja siihen olikin hyvä lopettaa. Paremmalla ja ehken virkeämmällä mielellä sitten huomenna.

Linjat kaput

Eli netti on taas pimennossa joten raportti koirakaveritreffeistä ja illan treeneistä kun linja toimii taas.

Toko-kokeissa

Siis yleisönä... Kirsiä ja Reijaa kannustamassa. Hienostihan tytöt toimivatkin: Kirsi 3-tuloksen verran ja Reija 1-tuloksen metsästäneenä! Onnea molemmille!! Ehkä mekin Ossin kanssa vielä valloitetaan tokokenttä joku kaunis päivä.
Aki lähti mukaani maskotiksi aamulla. Näin sai Ossi hieman omaa aikaa ja Aki taas tottuu olemaan ilman Ossiakin. Ja kuinka ollakaan herralla riitti kavereita. Reippaasti tutki ihmiset ja koirat. JA hieman piti myös komentaa niitä muita karvaturreja - kun on jo niin iso mies ;D Kolmisen tuntia oltiin kentällä ja koko ajan poju riiviöi ja nyt onkin melkoisen väsy ukkeli tuhisemassa jaloissa.

Akin ensi saalis

Tai ainakin melkein. Tero kävi metsällä ja sai saaliikseen pupun. Pojat pääsi sitä haistelemaan ja nuorempi herra oli esittänyt melko rajuja otteita (repinyt korvista yms). Eli jotensakin voisi kuvitella, että taipumuksia riistaan olisi - tai ainakaan ei pelkää ;D

Ryhmäjako uusiksi

Mamma on kärsinyt tänään mahtavasta silmätulehduksesta. Todella vakuuttavaa myydä lääkkeitä ja itsellä silmä kuin tomaatti ;D Mutta kun ei silmätulehduksella saikkuakaan saa...
No, tänään oli agijaoston kokous ja talven treeniryhmät meni uusiksi. Maanantain ryhmäänkin tuli vaikka miten paljon porukkaa. Kiva kiva! Meitä onkin ollut yleensä vain se 2-3 koirakkoa paikalla. Saadaan ainakin radat pystyyn nopeammin. Ja Ossille vähän haastetta kun kentälle ilmestyy uusia uroksia. Hyvää treeniä!

Tänään olikin taas tottiksen vuoro. Päätimme siirtää jäljen sunnuntaille ja tottikset torstaille kun illat on jo todella pimeitä. Tänään tehtiin ensin tokon ryhmäpaikallaolo 2 minuuttia (Nitya, Ossi, Inca ja Reko) ja sehän meni Ossilta hienosti. Ja tähän väliin muistaessani, siitä sitten tuli harmaa eilisen parturoinnin jälkeen...
Seuraaminen ja käännökset meni hyvin, samoin henkilöryhmä. Kerran yritti Päivin taskulle. Jäävät meni ok. Istu komennossa vaan se äänensävy on niin sairaan tarkka. Jos tulee yhtään liian matalalta niin herra jää seisomaan tai menee maahan. Ja mitäköhän se käsky kokeessa mahtaakaan olla kun jännittää. Maahan meni hyvin ja luoksetulo reipas.
Noutojakin otettiin ihan tasmaalla. Hyvin hakee ja luovutus on istuen ja kapula kestää ihan ok jo suussa. Ainut on että istuma-asento on vino. Mutta eiköhän siihen puututa sitten seuraavaksi kun olen varma, että kapula kestää suussa eikä putoa esim asennon korjauksen aikana...

Aki lähti taas tänään treeneihin mukaan. Ensin istui autossa agijaoston kokouksen ajan. Hyvin oli menny (tai ainakaan autosta ei kuulunut huutoa kun sinne takaisin kävelin). Sitten pääsi tyttöjä moikkaamaan. Reipas ukko, kerjää nakkeja kaikilta (tai osaako se edes vielä kerjätä kun kaikki syöttää niitä enivei) ja tekee tuttavuutta. Rekon kanssa sai tänään olla nokakkain. Reko ei ollut moksiskaan. Vähän nuuhkaisi ja taisi todeta että jaa, tämmönen.

Aki keksi tänään ulkona, että kun hän vähän ensin härnää Ossia niin sitten voikin sukeltaa ruusupenkkiin piiloon... Hauskan näköinen sieltä kurkkiessaan, mutta koskakohan alkaa piikkejä löytyä sieltä täältä...?

Parturissa

Ossi sai tänään kesälookin ;) ja on taas niin onneton ruipelo. Onneksi mamma saa nyt kaverin kainaloon sänkyyn, kun sillä ei ole enää kuuma. Saapa nähdä muuttuuko nyt sitten kokonan harmaaksi. Tänään parturointi sujui taas ihan hyvin, edes jalat eivät tuottaneet niin kauheaan "riitelyä" kuin viimeksi.
Aki on opetellut kynsien leikkausta ja selälleen alistumista. Tiukkaa tekee tuo jälkimmäinen mutta pikkuhiljaa... Automatkat sujuu jo ilman itkua ja Ossia kiusaa sitten koko ajan. Etenkin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen virtaa riittää ja Ossi on aivan hepulissa. Saa nähdä kauanko sen pinna kestää ennenkö ottaa ja ojentaa pentua.

Dementiaa...

Siis ei toki minulla, vaan pyytää hän anteeksi dementiasta kärsivän ;D miehensä puolesta (ja jos jollain on ylimääräisiä lääkkeitä siihen, niin voi toimittaa mulle) kun jäi se vauva saamatta sinne treeneihin. Paikalla olleet tietänevät mistä olikaan kyse, ja edelleen voisin vaihtaa ukkoa pariksi viikoksi jos kellä on joutilasta miestä... No niin, vitsi vitsinä ja sitten asiaan.

Ossi siis istuskeli päivän apteekin takapihalla ja töiden jälkeen ajettiin suoraan treeneihin. Tänään olimme Nityan parina ja Ossi teki ensin hyppynoudon ja oi miten hienosti kapulan luovutus vaikkei ole taas hetkeen tehty sitä. Sitten menimme kisa A:lle ja hitsi että se on jyrkkä. Meinasi tulla Ossille hätä kun ei ihan niin vaan päässytkään. Kiersi estettä ja ihmetteli. Otti vauhtia ja löikin jarrut päälle juuri ennen estettä yms. Pikkaisen jo nauratti herran kiemurat. Mutta olisittepa nähneet millainen imukuppiasento sillä oli kun lopulta pääsi kuin pääsikin ylös. Oikeesti kaikki tassut ihan levällään, mutta niin vaan hienosti meni yli! Sitten seuraamista ja henkilöryhmä. Hyvin meni. Jääviä - ja taas oli istumisessa hieman viivettä eikä tahtonut jäädä suorille jaloille vaan laskeutui hieman, ihan kuin olisi ollut melkein menossa maahan. Mutta saatiin ihan hyviäkin toistoja kun vaan käsky tulee riittävän korkealla äänellä. Maahanmenot melko ok samoin luoksetulo.
Paikallaolo oli hyvä tänään. Kotona Ossi pääsi vielä lenkille iskän kanssa.

Ja voi miten kiva on ollut kuulla Ossin pentusista ja sopeutumisista uusiin koteihin! Ihanaa että kaikilla on alku mennyt hienosti. Kiitos vaan kaikille kuulumisia laitelleille!

Pinna palaa-treenit

No niin. Maanantaiseen tapaan illalla kohti agiharkkoja. Kontissa Ossi & Aki. Kasasimme radan ja sitten Aki taas reippaasti tutki maailmaa. Täytyy kyllä sanoa, että on se vaan reipas. Sitten poju autoon ja Ossi kehiin. Eka treeni (eli harmaalla viivalla) sujui vielä ihan hyvin. Kontaktit otti ja hyvin kulki. Mutta toisen treenin aikaa taisi ohjaajalta palaa käämit ihan lopullisesti. Rata merkitty numeroin. Ensinnäkin teki tiukkaa tuon puomilta hypyn taakse kierto. Voi herran jestas, montakohan kertaa sitä hinkattiin... Eikä tasan tarkkaan ollu joka kerta virhe ohjauksessa ;) Seuraavaksi hinkattiin sitten putken oikean suun etsimistä ja sitten kuutoshypyn kiertoa. Ja taisi siellä olla vielä muutakin. Mutta koska ohjaajan korvista nousi kiukustunut savu, ei aivot enää tahtoneet rekisteröidä kaikkia karikoita. Mutta kontaktit otti mukavasti. Ohjaaja on niin tööt, ettei ajatuskaan enää luista joten päätämme rapostin treeneistä tähän. Ja toivomme parempaa onnistumista seuraavalla kerralla.

Meillä asuu houdini

No niin. Se on ensimmäinen työpäivä takana ja koiruudet kotona. Aamulla jätin Akin portin omalle puolelle ja Ossin omalleen. Uikutus kuului ulos asti, mutta hiljeni ennen auton starttausta.
Noh, iltapäivällä jännityksellä kotiin ja MITÄ! Aki oli niin reippasti Ossin vieressä vastaanottamassa meitä. Että nyt jos joku voisi kertoa mistä se sen aidan läpi tuli. Sillä läpi sen täytyi tulla kun ei mahda ylikään päästä... Mutta hyvinhän nuo kai oli juttuun tullu kun olivat kummatkin hengissä ja karvat tallella. Mutta tässä täytyy miettiä nyt patenttia siihen asti kunnes herra on niin iso, ettei ainakaan läpi aidan tule... Vähän on naurattanu.

Kovasti on herra reipastunut ja painelee Ossin perässä tanner tömisten. Sisälläkin paikat alkavat olla jo tuttuja. Ja uunin kulmat on varattu kun Ossi pötköttää toisella niin Aki valtaa sitten toisen. Mamma vaan tuumii, että millainen parivaljakko tästä mahtaakaan tulla, että pitääkö varautua itkemään vai nauramaan.

Keppitreeni

Aamulla "rauhauduttiin" jälkimetsään jo kymmeneksi. Voi miten epäinhimillinen aika ;D No ei vaiskaan, mutta jotenkin vaan tänä aamuna oli ihan sippi... Laitettiin jäljet happanemaan Ossille, Nityalle ja Incalle. Ja tulin siihen tulokseen, että mun varmaan täytyy ottaa seuraavan kerran navigaattori mukaan. Meinasi jo epäusko iskeä. Olin tehnyt Incan jäljen ja luulin tietäväni missä tie oli ja lähdin sitä kohti. Kääk, ei tietä näkynytkään, vaan joku luonnonsuojelua-alue... Ei puhelinta mukana joten talsittava vaan eteenpäin. Ja huh, tulihan se tiekin lopulta vastaan ja Nityan palkkapurkki pilkisti sammalikosta. JESJESJES, enää en siis ollut eksyksissä.
Sitten Aki pääsi autosta nuuskuttelemaan sammalikkoa. Reippaasti herra tutustui tyttöihin ja pomppi sammalikossa, maisteli käpyjä ja kurkkasi sylistä isoja, pelottavia tyttöjä (Inca & Nitya) autoissa. Varmaan jonkun tunnin se siinä temusi ja mua harmitti kauheasti, että jostain ihmeen syystä jätin sitten kameran kotiin. Olis tullu tosi hyviä kuvia sammalikosta - ja ehkä koirastakin ;)

Ossin jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia. Jana sujui ihan ok. Pikkaisen meinasi mennä ohi mutta sitten pääsi hajulle. Lähdettiin seuraamaan vauhdilla. Jäljellä oli 8 merkattua keppiä. Hyvin nosti ne, mutta kauhean nopeasti pudottaa suustaan. Joten tarkkana saa olla. Melkein parempi olisi jos pysähtyisi maahan niillä...? Lisäksi matkalle oli jäänyt yksi merkki ilman keppiä ;) Minä vaan stoppaan koiraa ja hoen keppi, missä keppi. Koira etsii hetken ja sitten istuu tyhmänä, että mitäpä sitten. Lopulta sanon että mennään ja luovutin... Kunnes seuraavalla kepillä hoksasin, että mulla oli jo 6 kädessä eikä tällä ollut 2 merkkiä (olisi ollut viimeinen kahdeksas). Näin koira siis oli jälleen oikeassa, ettei siinä sitten ollutkaan mitään keppiä. Luota siis hyvä ihminen koiraasi... Mutta kun oli se merkki. Oli sattunut joku huti Reijalle joka teki jäljen. Vähän naureskeltiin hämäystä. Mutta jäljestysvauhti oli taas ihan mahdoton. Vähän hitaamminkin ehtisi perille. Hyvä treeni. Kaikki kepit löytyi ja jäljestys oli tarkkaa.

Iltapäivällä kävimme porukalla uimassa ja koirat jäivät kotiin. Aki ekaa kertaa yksin, tai siis olihan Ossi toki saurana. Kauhea huuto oli kun lähdettiin. Sitä en tiedä kauanko jatkoi, mutta kun tultiin parin tunninpäästä oli hiljaista niin kauan kunnes mentiin sisään. Aki oli saanut patjansa ihan litimäräksi. Pissiä se ei ollut, liekö oli lotrannut juomakupissaan? Pojat on ainakin toistaiseksi eri huoneissa erotettuna portilla kun ovat kaksin. Eipähän ainakaan Ossin hermo pala. Katsotaan myöhemmin josko tulevat toimeen niin että voi jättää samaan huoneeseen.

Sorsalla

Se on tämän vuoden metsästyskausi avattu. Iskä ja Ossi kävi naapurin kanssa sorsalla. Saalis oli kyllä melkoisen laiha ;D
Oli kuulema osunut ja sorsa oli pudonnut, mutta sit eivät olleet löytäneet (kuullostaa ihan selittelyltä *hih*) kun oli kuulema kai uponnut... Tjaah. Mutta Ossi oli ainakin saanut rypeä suossa ihan tosissaan - haju ainakin on ihan karmea!! Hyvin reissussa viihtyivät ja hauskaa lie ollut. Joku ilta uudelleen paremmalla saaliilla toivottavasti.

Mölliä pukkaa

Tässä on nyt elelty pari päivää vauvaperheen elämää. On sujunut ihan mukavasti. Aki on tosissaan kaveria poikien kanssa. Ossin päällisiä ei aluksi ihan kauheasti piitannut, nyt jo hieman enemmän perään kirmaa. Ja Ossihan ottaa ilon irti pihalla kiljuttamalla Akia, juoksee kohti, mutta väistää viime tipassa... Tokihan pentu lähtee uikuttaen karkuun. Koomisia tilanteita, etenkin kun Ossi on mitä on - sellainen mahdoton veijari. Aki on ehtinyt käydä jo päiväkodissa tutustumassa (kauheasti jännitti kyllä ne lapset) ja joutunut istumaan Ossin kanssa samassa häkissä takakontissa. Ossi on ollut ihan maansa myyneen näköinen, kun tuo vesseli laitettiin samaan häkkiin. Hyvin on matkat kuitenkin sujuneet. Pikkaisen Aki piipittää, tosin esim tänään kotimatkalla ei yhtään. Ossi on suhtautunut tulokkaaseen mukavasti. Yllättävän neutraalisti vielä tässä vaiheessa.

Tänään Aki saikin sitten jo ensikosketuksen agilityyn ;) kun lähdettiin Ossin kanssa kisaamaan mölleihin (toisin sanoen tekemään jarrutestiä...). Alkuun meinasia Akia jännittää se väen ja koirien määrä. Hetken katseli ja sitten lähti rapsuteltavaksi. Remmi ärsytti aina välillä (ekaa kertaa remmin kanssa liikkeellä) ja iso poikahan toki haukkuu jos muutkin haukkuu. Kaikkiaan hienosti meni ja reippaasti herra katseli. Oli myöskin mukana ensimmäisessä rataantutustumisessa (sylissä).

Mölliradallahan sitä tietty aloitettiin. Ja kuinka ollakaan Ossipa karkasi startista, ei malttanut sitten yhtään odotella. Suunta oli kuitenkin oikea, kunnes ryntäsi putkelle toisen hypyn jälkeen ja hylsy heti kättelyssä. Toruin koiraa ja pistin takaisin alkuun, odotti luvan lähdössä ja pisteltiin vaan alusta hypyt ja pituus ja suoraan puomille... Ja voi juma mikä kontakti. Niin vain 2 päivän treeni auttoi ainakin nyt. Sitten suoraan maaliin. Vaikka muuten nyt vähän plörinäksi menikin, niin ne jarrut oli nyt kunnossa JES!

Sitten epävirallinen rata. Ohjaaja pisti koiran nyt maahan ja todella kauas ekasta hypystä. Ja oho, siinä vahingossa lipsahti pannastakin tsupsaus - mutta pysyipäs lupaa odottamassa oikeassa paikassa ;D (julma ohjaaja...). Renkaalle asti kaikki ok, ja siinä herra päätti hypätä välistä ja ehti tietty muurille ennen korjausta. Joten hylky. Mutta muuten rata kulki ja JOKA IKINEN KONTAKTI saatiin nyt kauniisti otettua. Tätä treenilinjaa jatkamme kun kerran näkyy toimivan. Ja oikeesti, ollaan treenattu tätä vasta 2 päivänä... Seuraavaksi sitten harjoitukseen lähdössä pysyminen *syvä huokaus*. Mutta kun en tiedä millä sitä treenais, kun se ei ole treeneissä koskaan ongelmana.

Kisoista kotiuduttuamme Ossi sitten lähtikin suoraan lenkille iskän kanssa. Aki vetelee sikeitä ja näkee unta. Ja vaikka ite sanonkin, niin tää on kyllä aika söötti ukko... Ja tuntuu että hetki hetkeltä muistuttaa isäänsä enemmän ja enemmän, jos nyt voi näin parin päivän perusteella sanoa.
EDIT: Ai niin, vähänkö aamulla nauratti. Aki nukkuu yöt lattialla (sänkyyn saa tulla sitten kun sinne itse pääsee) mutta Tero nosti sen aamulla hetkeksi viekkuun. Minä lähdin laittelemaan ruokaa ja kun tulin hakemaan herroja syömään ja pissille niin Akikin vaan nosti vähän päätään, katsoi mua ilmeellä "en varmana tule" ja pisti pään takaisin tyynyyn. Vähänkö mua nauratti. Mutta niin vaan nousi koira sitten syömään :D

Muistoissamme Heke

"Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni koira uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa,
ne onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa."

Minna & Esa, syvä osanottoni suuressa surussanne!

Aki kotiutui

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun saimme lapsosen kotiin. Starttasin kotimatkalle Kuopiosta Aki kainalossa. Herra aloitti itkun melko pian auton lähdettyä liikkeelle. Olin varautunut kuuntelemaan sitä koko kotimatkan, mutta nuori herra jaksoi sitä ehkä noin 5 minuuttia (aina Kallansilloille asti) ja sitte pisti pään tyynyyn ja nukkui kotiin asti. Kotona Ossi vastaanotti tulokkaan lennokkaasti (ei tainnut ensin edes huomata jäkikasvua...) ja Aki paineli kiljuen karkuun vaikkei Ossi ollut lähelläkään ;D
Aki suhtautui poikiin hyvin, paineli suoraan niiden jalkoihin ja teki tuttavuutta. Eemeli kävi monta kertaa Akin kanssa ulkona ja niitten leikki sujui oikein mainiosti. Aki on todella reipas ulkona. Sisällä Akia hieman pelottaa, kovin varovaisesti tutkailee paikkoja. Illan edetessä jo reippaammin. Ruokakin maistui lopulta. Katsellaan miten ensimmäinen yö sitten sujuu. Juuri tällä hetkellä ainakin meillä on erittäin väsynyt pikkuinen Aki, jonka päivä on ollut täynnä suuria mullistuksia!
Mutta pentuhössötyksen takia jäi siis tämän päivän treeni Ossilta väliin. Leikille Teron kanssa kuitenkin pääsi.
Ja olipa ilmeisesti sitten se naapurin päälle tullut bortsu saanut reiän Ossin korvaan :( kun sellaisen rahkan korvasta löysin. Ossi ei myöskään anna sitä tutkia kunnolla. Mutta huomenna kurkkaan päivän valjetessa.

Tottis & agi

Ossi lähti töihin mukaani (istuakseen autossa), sillä en olisi millään ehtinyt sitä kotoa hakea ennen treenien alkua. Ossi oli Selman parina (ja paikallaolossa yhdessä Ficon kanssa). Ensin tehtiin pitkät pätkät seuraamista käännöksineen - upeaa vaikka itse sanonkin. Liikkeestä istu oli hyvä, sunnuntaisista ongelmista ei tietoakaan. MUTTA liikkeestä maahan sitten takkusi tällä kertaa. Jotenkin se vaan valui sinne hitaasti tai keksi jotain muuta. Mutta ihan hyvä treeni enivei. Paikalla olo oli nyt upea. Ei kertaakaan noussut, seisoin kyllä melko lähellä mutta kuitenkin.

Kerrankin ;D saimme treenit ajoissa päätökseen ja siirryin tien toiselle puolelle agikentälle kun oli vapaavuoro. Eihän mulla tietty ollu lenkkareitakaan (vaan crocksit) kun en ollut aikonut mennä pinkomaan... Mutta kun avautui mahdollisuus ylimääräiseen treeniin, niin päätin mennä kokeilemaan jäikö eilisestä mitään muistiin. Yllättävän hyvin stoppasi kontakteille. Ei vaan menaa malttaa odottaa lupaa poistua siitä. Mutta pari rataa pinkaistiin ja kontakteja höylättiin. Mammaa väsyttää vaan vielä pitää pakata Kuopion reissua varten... Paluumatkalla saapuukin sitten Aki kotiin.

Koirani on NERO

No ja niin varmaan moni muukin, mutta agitreeneihin mentiin valla odotuksia. Paikalle saapui Sanna ja mä. Olipa taas reilusti sakkia, mutta ei se mitään. Saatiinpa kunnon tekniikkatreenit. Pistettiin kentälle puomi ja A, muutama hyppy, kepit ja pussi. Sanna treenasi takaleikkauksia ja me oikein hartaasti niitä kontakteja. Otettiin uusi käsky ja Maikilta vinkkinä 2off2on-tekniikka. JA JUMA. Olisko ollu about 3 kontakti kun herra alkoi tajuta mitä toi muija nyt haluaa. Ja treenien lopuksi herra tarjosi oikean asennon joka hemmetin kerta!!! Noh, ehkä se ei enää ensi viikolla muista mutta alku oli huippu! Oli siis hyvät treenit ja suunniteltiin jo "perinteistä" Mikkelin kisakeikkaakin...

Ja onpas muuten kiva... Tero kävi tänään lenkillä Ossin kanssa. Kotiin tullessa sanoi, että naapuri bortsu oli taas karannut pihasta Ossin päälle. Oli kuulema jo toinen kerta. Täähän tekeekin hyvää ajatellen vastaantulevien koirien kohtaamista. Jos ne muutenkin on Ossille vaikea pala niin tää ainakaan ei helpota niitä.

Vauhtisunnuntai

Omistajan väsymystilan vuoksi pyydämme jo etukäteen anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä. Ja samasta syystä ratapiirrokset tulevat myöhemmin. Oltiin nimittäin Ossin kanssa yli 12 tuntia tänään menossa mukana. Aamumme alkoi reippaalla puolen tunnin pyörälenkillä, jossa Ossista otettiin pahimmat mehut veks... Ihan kun se nyt mitään auttaisi, mutta saahan sitä yrittää. Sitten ajettiin treenikentälle vetämään muutama kerta A:ta ja sitten kisapaikalle.

Nybergin laatimat radat oli oikein mukavia. A-kisassa Ossi tuttuun tapaan starttasi hieman ennen lupaa. Tiedän että moni kantaa koiran tässä vaiheessa suoraan ulos radalta, mutta luulen, että kun on Ossista kyse niin se ei ko. toimenpiteestä edes oppisi...? Sain kuitenkin koiran hyvin haltuun mutta heti A:n alastulo hypättiin komeasti yli (mitä, mitä - vastahan me käytiin treenaamassa...). Matka kuitenkin jatkui ja ohjaaminen oli sujuvaa, koira luki ja meni hienosti itse edeten, ei tarvinnut edes paljoa komentaa kun luki taas kroppaa. Toinen viitonen napsahti puomin ekasta alastulosta. Puomi mentiin 2 kertaan ja toisella kerralla otti sen nätisti. Muuten rata sujui upeasti ja vauhdilla. Aikamme oli taas koko radan kolmanneksi nopein. Mutta A-kisassa ei tullut yhtään nollaan missään kokoluokassa ykkösten starteissa. 10 virheellä ja ajalla 37,01 sijoituimme 6./22 koirakosta. Ihan ok tulos. Luottavaisin mielin toiseen starttiin...
Vasen A, oikea B-kisa

Sama juttu startissa, pieni varastaminen mutta upeasti kääntyi putkelle 2 hypyn jälkeen. Puomi mentiin jälleen molempiin suuntiin ja sen molemmat alastulot loikattiin taasen yli. Muuten kulki taas kuin unelma... Paitsi se yksi rima joka tulla mäjähti myös alas. Keinun kontaktin otti sitten hienosti, mutta siinä ei ole muutenkaan viimeaikoina ongelmaa ollut. Sekun liikkuu niin koira älyää hidastaa ja yleensä siis otta kontaktinkin. On toki joskus päästy sekin koskettamatta... Eli 15 virheellä ja 19 sekuntia alle ihanneajan! Oli ihan sairasta tykitystä. 2. nopein aika makseilla. Sijoitus 12./21 koirakosta. Mutta eipä tältäkään radalta kauheasti nollia tippunut, tulikohan parit nollat makseille.

3 startti olikin sitten hyppyrata. Nyt Ossi malttoi melko kivasti startissa. Kaikki sujui kuin rasvattu kepeille (nro 11) asti. Siinä oli jo hakenut oikean aloitusvälin ja jotenkin kiepahti pois ja viitonen siitä. Sitten taas kulki, kunnes itse linjasin hieman väärin hypyille 17 ja 18 tullessa. Siitä siis kielto hypyltä 18 kun oli tulossa hypyn ohi... Eli jälleen 10 virhepistettä ja sijoitus 9./15 koirakosta.


Kaikissa starteissa olin todella tyytyväinen koiran ohjattavuuteen ja siihen että ne korvat oli tänään mukana. Kertaakaan ei yrittänyt väärälle esteelle. Ja kepit meni 2 ekassa startisa todella loistavasti itse hakien. Hyppärilläkin se oli jo menossa oikein...
Sitä(kään) minä en muuten ymmärrä miksi se Ossi on viimeaikoina ruvennut varastamaan startissa. Nyt olis hyvät neuvot tarpeen A) millä saada kontaktit kuntoon ja B) miten saada pysymään startissa lähtömerkkiini asti. Vinkkejä vastaanotetaan! Ja kummassakaan ei ongelmaa treeneissä yleensä. Mutta ohjaajan mieli kuitenkin hieman harmaa, kohta on vuosi tahkottu ykkösissä ja tuntuu etti me taideta edistyä kovin kaksisesti. Tiedän kyllä että ohjattavuus on parantunut huimasti, mutta vähän taas harmittaa. Kaipa tää tästä taas ennen Mikkelin startteja kirkastuu.

Sitten katselin parit kakkosten startit ja läksin tanskandoggien Mertalan syyskeikaukseen. Siellä emäntä sai ruokaa & kahvia ja päänsärkykin alkoi helpottaa. Kylläpä osasi maistua hyvälle kun aamupala oli edellinen ruoka ja siitä oli kulunut jo yhdeksisen tuntia. Siellä rupateltiin, pelattiin ja tietokisattiin. Tällä kertaa jätettiin saunan lämmittäminen välistä ja niinpä me ehdittiin vielä tottistelemaankin.

Tehtiin koko treenit ilman sitruunapantaa ja hyvin meni. Olimme Selman parina ja ensin paikallaolossa. Se meni sen alkunousemisen jälkeen todella loistavasti. Ja Ossilla oli jo välillä ihan Selmamainen asento leuka maata myöden (olikohan koira jo väsynyt...??? ei oo koskaan aiemmin tehny niin, vaan aina kuikuilee kaula pitkällä). Seuraaminen ok, samoin kulmat. Istumasta lähtiessä vähän innokkaampi käsky kun lähtee vähän hitaasti mukaan. Henkilöryhmä meni hyvi. Mutta liikkeestä istu - ARGH! Kyllä se käskyllä pysähtyi, mutta jäi seisomaan tai valui maahan. Meinasipa tehdä ohjaajalla tiukkaa sulattaa tämä kun rupesi vähän päivän pituus painamaan... Saatiin kuitenkin pari onnistunutta suoritusta. Nyt vaan pitäisi Annelta saatujen ohjeiden mukaan treenata istumista täällä kotona. Mutta ei ehkä enää tänään :) Ohjaaja on oikeasti aikas rikki...

Ei kahvitarjoilua

Pikaselostus. Eka rata 10 virhettä. Toka rata 15 virhettä ja kolmas rata 10 virhettä. Eli ei lähelläkään nousu kakkosiin eikä siten kahvitarjoilua treeniryhmälle :( Tarkempi selostus myöhemmin ratoineen. Vähän masentaa. Mutta ehkä tästä noustaan.

Maalaisromantiikkaa ja intervalleja

Intervalliosuus: Lähdettiin sitten Ossin kanssa valmistelevalle lenkille (lue: kaikki mehut veks lenkille) ennen huomisia startteja... Lähdettiin siis matkaan polkupyörällä ja tarkoitukseni oli käydä joku "pieni" lenkki. Päädyttiin kuitenkin ajamaan noin 10 kilsan (ehkä vähän ylikin) lenkki. Välillä vauhti oli hölkkää ja välillä melkoisen topakkaa ravia. Ossi jaksoi hyvin. Yksi lyhyt ojassakahlaus ja -juomatauko pidettiin ja viimeinen ylämäki käveltiin. Ensinnäkin siksi, että Ossi sai vähän verrytellä... Ja toisekseen siksi, että emännällä katkeaa verisuoni jo ajatuksestakin, että se mäki olisi pitänyt polkea ;D Eli koirahan kyllä olisi todellakin jaksanut... Tuli siis todettua, että mulla on täysin valmis koira AD-kokeeseen. Kun vaan joku kertoo mulle, mistä löydän tiedon että missä & milloin niitä AD-kokeita on!!???

Maalaisromantiikkaa: Mutta tulipa tuolla matkalla nuuskuteltua ilmaa ja miten hyvältä voikaan iltakasteen kostuttama kaurapelto tuoksua!!! Tuli ihan mummola ja puintiaika mieleen. Samoin monia muita tuttuja metsän tuoksuja tuli nuuskittua. Yksi koirakin tuli emäntineen meitä vastaan (siellä korvessa!!!). Piti vaihtaa Ossin kanssa tien toiselle puolelle, ettei ohiteta liian läheltä (käteni olivat pyörän tangossa, eikä siis mahkuja hallita koiraa sen kummemmin). Hieman piti Ossin örähtää, mutta ei pahasti eikä kauaa. Se varmaan tajusi et parempi pistää töppöstä toisen eteen ettei joudu vedetyksi selällään :)

Matkalla katselin myös, että oli aika hyvännäköisiä jälkimaastoja ja aukkoja, upeita sammalikkoja jne... Ja pahimmassa korvessa sai kyllä mielikuvituksenikin vauhtia (etenkin kun juhannuksena tässä meillä nähty karhu...) niin että meikäläinen kyllä lauleskeli, jutteli koiralle, niiskutti, ryki yms. ettei varmana metsäpedot pääse yllättämään... *NAURAA* Mutta kyllä se vaan pimeä tulee jo aikaisin. Oltiin kotona puoli yhdeksän paikkeilla, eikä kyllä enää kovin kauaa olisi ilman lamppua pärjännyt. Hieno lenkki ja aamulla pienelle pyöräverryttelylle ennen kisoihin lähtöä. Josko ei kuitenkaan _ihan_ näin pitkälle? Vaik jaksais tuo herra (nytkin jaksaa temuta kersojen kanssa) mutta mamman juoksukunto voisi olla entinen lenkin päälle. Mutta sen verran kyllä käydään, että pahin terä saadaan pois (tai ainakin mä kuvittelen niin).

Jälki vaan pitenee...

Ja yö tummenee. Mietin jo kotona, että onpas pimeää ja kun isäntä tuli koiran kanssa metsästä tuumaili sekin, että kun ei oikein meinaa enää nähdä... Päiväkirjassa seuraavaa: "Pisin jälki ikinä. 6 merkattua keppiä, joista 5 löytyi. Yhtä ei huomannu vaikka edestakaisin kuljettiin. Hyvin ajoi ja jaksoi. Kulmat hyvin, joista 1 terävä. Esineruudussa 2 valmiiksi vietyä, joista toisen pudotti löytymisen jälkeen ja toisen toi käteen. Pudotettukin tuli sitten perille."Eli päättelin että oli ihan onnistunut treeni. Ja isäntä jopa ehti ajoissa ja oikeaan paikkaan ;D tällä kertaa.

Olen tässä miettinyt, että joko vetäisin Ossin turkin alas vai vieläkö pihtailisi hieman syksymmälle kun alkaa "kunnon" kurakelit. Toisaalta koirakin jo puuskuttaa eikä tule enää viekkuun nukkumaan, joten silläkin jo hieman lämmin. Kun vaan aikaa olisi niin voisihan tuon jo kyniä.
Tänään sain lainaan boxin pennun hakua varten. Nyt siis alkaisi olla kaikki kohdillaan, kun saatiin porttikin jo perille. Saadaan pojat tarvittaessa erilleen :) Mutta viikko vielä...

Väenpaljoutta kentällä

On sitten vissiin syksyn uudet treeniryhmät pyörähtäneet käyntiin... Sakkia oli kentällä niin paljon, että hyvä jos autolle löysi parkkitilaa. Olin ehkä enemmän kuin hiukan yllättynyt.
Ossi treenasi tänään Selman parina mennen ensin paikallaoloon. Ja voi ei, taas parin askeleen jälkeen nousi. Mutta yllättävän hyvin sitten pysyi (tosin itse en juuri uskaltanut selin olla...), vaikka sitä häiriötä oli ihan sairaan paljon kentällä. Oli toisia koiria, juoksevia lapsia (omat ja vieraat...) yms... Mutta harmittaa vaan kun on ruvennut nousemaan. Mietin jo että pitäisikö ottaa uusi käsky ja aloittaa liike "uudelleen". Tytötkin havaitsivat, että kannattaisi treenata ilman sitruunapantaa. Joo, olette ihan oikeassa (ja sori jos vastaus kentällä tuli jotenkin kärkkäästi tms... itsellä vähän särähti korvassa, ei ollu tarkoitus!!!) ja sunnuntaina olimmekin jo ilman sitä. Tarkoitus oli olla myös tänään, mutta niitä häiriöitä oli ihan liikaa. Pelkään sen ampuvan jonkun perään, jos liian liki tulee. Yllättävää kyllä, mutta yllättävän moni tuppaa sen vieraan koiran kanssa turhan lähelle... Mutta paikallaolosta antaisin arvosanan 7+.

Sitten seuraamista remmissä ja ilman (ja ilman sitruunapantaa). Meni tosi buenosti kaiken kaikkiaan ja kulmat ja täyskäännökset myös. Kapulan noutoa, ihan jees. Mutta sitten Anne sanoi et istuisiko se luovuttaessa. Lopputulos oli se, että Ossihan istui mutta sylkäisi aina ensin kapulan pois. Muutama sitkeä yritys ja JEEEEEE pari onnistunutta suoritusta. Ja saipa Ossi melkoiset kehut. Kotipihassa se toimi jo kuin olisi osannut tempun kauankin. Tosin pitää vielä kapulaa tuodessa sanoa hiljaa "istu" mutta nopeasti se taas hiffasi.
Sitten vielä A:n ylitystä. Ja voi miten huomaa, että se on tottunut agissa että juoksen mukana kun hän kiipeää. Nyt kun annoin käskyn lähti hyvin, mutta kääntyi A:n päällä ympäri ja tuli takaisin, et kun sä mamma et nyt tullukaan... No kyllä se menee yli ja uskoisin, et kun kapulaa viskaa yli niin no problem. Hyvä tästä tulee - joku vuosi. Ja just totesin, et näinköhän me sunnuntaina kisojen päälle enää jaksetaan kentälle ilmestyä. Katsellaan.

Jälleen maanantai

Ja on niin syksyistä, että melkein jo itkettää. Pipoja on pitänyt lapsille tänään jo etsiskellä jne... Ei syksyssä toki muuten mitään vikaa ole, mutta kun tänä vuonna jäi selvästi koko kesä välistä :( Treeneissä oli taas todella pimeää. Mutta hyvin koira kuitenkin näki tehdä. Tai ainakin teki.


Teimme oheisen 3 luokan radan (keinun tilalle puomi) ja eka suoritus Ossilta ja ohjaajalta oli aivan nappi. Se oli nollarata ja hienolla työskentelyllä. Voi kun sunnuntaina natsaisi myös!!!! Ja seuraavilla kerroilla huomasi ihan selvästi, että jos ohjaaja ei keskity ohjaamaan, niin eihän se toki koirakaan voi silloin oikein tehdä. Eli ohjaamiseen tarkkuutta. Pari kertaa vedettiin rata numerojärjestyksessä ja sitten hieman muokaten "nurinpäin". Täytyy vaan edelleen ihmetellä miten loistavasti Ossi hakee kepit itse! Siis aivan loistavaa työskentelyä. Kontaktilla oli hieman hosumista, mutta nyt olen ruvennut ihan istuttamaan sen alastulokontaktille, jospa rupeaisi tassut koskemaan niitä paremmin...
Mutta hyvä oli taas treeni ja tällä lähdetään sunnuntaita kohti...