Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

torstai 11. kesäkuuta 2009

Pojjat jälellä...

No, nyt voi jo siis puhua monikossa tuosta jäljestyksestä, molemmat koirat sitä nyt omalla tasolla "tekevät". Mutta otetaanpas alusta...
Minulla oli tänään iltavuoro ja sitten piti vielä ajella pojat hoidosta ja koirat kotoa. Joten olimme paikalla tietenkin melkolailla myöhässä (ja vielä mennessä eksyttiinkin, kun ajettiin aivan liian pitkälle... Lupaava alku treenille - heh), mutta Virve oli jo onneksi laittanut jäljen meille happanemaan. Meitä olikin vain kolme koirakkoa (Reija, Virve ja miun sakki) paikalla ja luulimme selviävämme ajoissa kotiin, vaan kuinkas kävikään... Jäljet olivat pitkiä ja vanhoja, joten treenit loppuivat vasta siinä yhdeksän maissa.

Ensin tehtiin ruutu. Ossi suoritti toisena. Kolme esinettä valmiina ruudun takaosassa. Kauhealla vauhdilla haki kaikki kolme. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ei vaihtanut esinettä tuodessaan ja luovutuskin oli ihan ok. Ei nyt ihan oikeaoppinen mutta kelpasi minulle tänään. Pysyi myös aika hyvin ruudun sisällä.

Sitten päätin tehdä Akille jäljen... Ei olekaan vielä tehty mitään, vaikka herra kovasti nenä maassa meneekin. Virve jäi Akin kanssa auton taakse, niin ettei koira nähnyt minne menin. Maasto oli siisti kangasmaasto, joten kovin kummoisia piiloja minulle ei ollut. Yhden hieman isomman koivun löysin vähän matkan päästä. En laskenut askelia, mutta mikään kauhean pitkä kokeilujälki tämä ei ollut. Alkumatkan Aki näytti seuraavan melko hyvin jälkeä nenä maassa. Jonkun matkaa piilostani huomasi selvästi, miten sai vainun minusta kun nosti nenän maasta ja rupesi tähyämään että missä se mamma on. Ja kun sai näköhavainnon, niin ryntäsi sitten loppumatkan sen perusteella. Mutta lupaava alku. Virve meinasi, että vähän voisi jotain herkkua sinne tänne jäljelle nyt alussa laittaa. Nyt vaan täytyisi sitten kotosalla tehdä (ainakin muutaman kerran) niin, että toinen menee piiloon jäljen päähän ja toinen lähtee kohta perään Akin kanssa jäljestämään. Hyvä siitä vielä tulee! - Aika uhkarohkeasti sanottu ekan kokeilun jälkeen ;)

Ossin jälki olikin sitten pitkä, 6 keppiä ja melkein 2 tuntia vanha. Pari kulmaa ja muutaman kerran ylitettiin sellainen pieni metsäkonetie. Lämmin ja kuiva keli, kangasmaasto. Alkupätkällä (aina kepille 4 asti) Ossi haahuili minusta normaalia enemmän, eikä edennyt kovinkaan varman tuntuisesti. Tai siis eteni vauhdilla koko ajan, mutta siksakkasi, tarkisteli kulmia ja pyöri siellä täällä... Tosin töitä teki koko ajan vaikka välillä jälki hukkuikin. Etenkin niissä tien ylityksissä pyörittiin. Kepit ei tänään oikein nousseet, kun joka toinen piti minun herralle maasta osoittaa (eli ellei niitä olisi ollut merkattu, niin siellä olisivat edelleen). Kepiltä 4 jäljestys oli sitten tosi tarkkaa ja nenä maassa, edettiin suoraan jäljen "päällä" ilman mitään siksakkia ja haahuilua loppuun asti. Noh, treeni se oli tämäkin. Ei ihan niin hyvä kuin olisi Ossilta olettanut.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino