Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

maanantai 31. elokuuta 2009

Vääntöö, kääntöö ja ärräpäitä

Tänään oli siis agitreenit kera lapsukaisten ja hurttien... Lapset varustettiin iltapalalla ja taskulampuilla kentälle ja hyvin viihtyivät. Mitä nyt yliväsymyksestä vähän riehumisen puolelle meni... Aki kökötti autossa koko treenin, kun tuumailin että kenttä oli jo niin hämärä, ettei tuo mahda mitään tehdä kun varmaan pelkää mörköjä ja esteiden kolinaa (eli ei näe kunnolla...) - seli seli, ohjaajaa laiskotti!!

Sansku olikin pläjäyttäny melkosen treenin ja Ossi kävi KUUMANA... Siinäpä loistava yhdistelmä. Millähän tuota hurttaa saisi rauhoitettua kun rupee niin kauheen kuumana käymään??? Kontakteilla ruvetaan nyt tekemään sitä, että aina jätän siihen alastulolle ja käyn itse kiertämässä lähimmän esteen. Jos sais vähän malttia ja järkeä hommaan... Heti aluksihan herra loikkasi A:n alastulon pari kertaa, tai otti pysähtymättä... Eikun uusiksi. Este 2. Eli ei kauhean pitkälle selvitty. Kunhan se selvitettiin niin seuraavat hypyt, putki ja kepit oli loistavat. Vaikka kepeillekin oli hirmuinen lähestymisvauhti. Sitten mentiin edelleen parit esteet ok, kunnes jälleen tultiin A:lle. Noh, nyt se meni jo paremmin. Puomilla takuttiin myös. Hyppäsi sivuttain alas, noh eikun pyllyä kontaktille ja uusiksi. Puomilta oli pitkä vienti putken väärään päähän ja siinä me kosahdettiin tänään kunnolla. Ei sitten millään konstilla sinne päähän minne piti. Tai jos meni niin ehti sit hypätä esteen välissä. Tai sit livahti väärästä päästä.... Sitä kohtaa ei siis tänään suoritettu kertaakaan oikein. Vaikka tänään ei niin sujuvaa liito ollutkaan, niin silti hyvä treeni.
Ohjaaja miettii kovasti miten on niin "jäykkä" ettei saa vastakkaista kättä ohjaamaan ollenkaan, vaikka se monessa kohdassa tänäänkin olisi ollut loogisempi käsi. Noh, aina ei voi onnistua ;) Lisää treeniä!!!

torstai 27. elokuuta 2009

Janatreenit

Illalla oli torstaiseen tapaan jälkeä tiedossa. Ensin laitoin Akille pienen suoran (ilman nameja jäljellä), joskin hieman vasemmalle kaartavan jäljen. Maa oli märkä ja ilma kostea. Sanna teki janatreenin Ossille; 3 ensimmisellä janan jälkeen kullakin 1 keppi ja viimeisen janan jälkeen 3 keppiä lyhyellä jäljellä.

Odotellessa tehtiin ruutu ja Ossi oli suoritusvuorossa ekana. Lähimpänä oli kenkä, sitten oli muovirapu ja taaimpana sukka. Kauhealla vauhdilla lähti, joskaan ei suoraan osoittamaani suuntaan vaan oikeaa laitaa kiertäen. Kauimmainen sukka nousi helposti. Sitten kaahailtiinkin pitkän aikaa siellä takarajalla ja rajan ulkopuolella, kunnes vihdoin rapu löytyi keskeltä. Kengälle osuikin sitten tuurilla suoraan. Ellei sit jo tienny missä se oli, kun tuli jo 2 kertaa siitä yli (ihme ettei vaihtanut esinettä siinä) palauttaessaan ekoja esineitä. Tietty tänään piti myös merkata ruudussa ja juokseminen kun kakattaakin (NOLOA!!!)... Lapsipojat oli hyvänä apuna esineitä ruutuun viedessä ja viihtyivät tänään treenissä yllättävän hyvin.

Akin jälki oli noin tunnin vanha. Alkuun se tuntui huuhailevan taas ihan omiaan ja katteli muita yms... mutta loppu sujui ihan mallikkaasti ja palkkakippo löytyi. Sitä alkua vaan ihmettelin taas ja mietin, että pitääkö pituutta lisätä niin että saataisiin kunnollista suoritusta enemmän, vai tehdä vaan useammin treeniä?

Myös Ossin janat oli varmaan sellaiset tunnin vanhat. Eka jana jouduttiin ottamaan todella läheltä, että meni jäljelle edes suunnilleen suoraan. Ottaan vainua kummasti ja oikoo jo aikoja ennen jäljen suuntaan, ei malta edetä suoraan. Keppi löytyi helposti ja meni maahan kepillä komennotta!!! Myös jana 2 meni samalla mallilla. Jana kolme sujuikin jo sitten hieman paremmin tai siis hieman pidemmästä matkasta eikä niin voimakkaasti lähtenyt oikomaan. Jana 4 ja loput kepit meni hyvin! Hyvä treeni, ja seuraavan kerran janoja lisää. Täytyy vaan muistaa tehdä vasemmalle päin!!

tiistai 25. elokuuta 2009

Verta verta

Olin lupautunut tänään "vetämään" tanskandogeille verijälkitreenit, tai sellaisen tutustumisen. Otin omat hurtat mukaan ja päätin niillekin tehdä jäljet.
Akille oli suora jälki, ei kauhean pitkä ja palkka lopussa kannellisessa purkissa. Meni todella hyvin noin puoli tuntia vanhan jäljen. Eikä pelännyt vertakaan jota ennen suoritusta nuuskittiin. Hyvä Aki!!

Ossin jälki oli pidempi ja 2 kulmaa. Myöskin noin puoli tuntia vanha. Herra paineli höyryjunana, kulmia hieman tarkasteli. Loppu"kaatokaan" ei kiinnostanut kun olisi vaan halunnut jatkaa... Hyvin meni.

Halusin vielä testata Akia ja näin ollen menimme Ossin jo suorittaman jäljen. Minulle jäi hieman epäselväksi seurasiko Aki Ossin jälkeä vai verta, mutta hienosti meni. Ensimmäisessä kulmassa hieman oikaisi, mutta muuten hyvä suoritus nuorukaiselta. Ehkä siitä sittenkin jotain tulee...?

maanantai 24. elokuuta 2009

"Loistava paluu"

Niin ne lomatkin loppuu aikanaan ja palataan normiarkeen. Eli koirat yksin kotona osa miljoona...
Tulen töistä kotiin ja haistelen jo ulko-ovella, että joku herra (nuorempi todennäköisesti) on kakkinut sisälle. Noh, minä sitten vessapaperin kanssa menen keräämään jätöksiä lattialta ja ylläri pylläri - ei siellä mikään paperi auttanut kun ripulia oli pitkin ja poikin kasoissa ja vähemmän kasoissa. YÖK!!! Ällöö. Kiva tulla kotiin. Onneksi ne oli jälleen pesuhuoneessa = helppo siivota...
Noh, sitten siivouksen jälkeen rupesin suoristelemaan huoneessa mytättyä mattoa. Ja kuinka ollakaan joku penteleen rukkanen oli päättänyt syödä siihen hieman ilmastointireikiä. Lähti matto aika äkkiä huoneesta veks. Maatkoot pelkällä lattialla sitten!!!!!! Peeveli.

Lisäksi päätin jättää agitreenit tänään välistä, sillä Ossi ontui illalla hieman vasenta etutassuaan, ja samoin aamulla. Ei paljoa eikä koko ajan, mutta silti. Nyt lepäillään ja toivotaan, että on vaan mummolassa lauantaina rantakivikossa nitkauttanut tai jotain johon lepo auttaa. Olisin kyllä halunnut treenaamaan, mutta eiköhän se koiran hyvinvointi kuitenkin aja edelle.

lauantai 22. elokuuta 2009

Voe tokkiinsa...

Voe voe... Se masis aina iskee vaikka koira kulkee, mutta taas se oli vitosesta kiinni. Huomenissa latailen videoita niin näette miten vähästä se olikaan kiinni...
Matkattiin siis Mikkeliin kisaamaan jossa tuomaroi Martti Salonen - uusi tuttavuus meille. Kun minä ilmoittauduin ja valmistauduin, niin Tero läks juoksuttamaan Ossia pyörällä, vähän niinkuin pahimmat energiat veks ennen starttia. Semmoiset puoli tuntia se Ossi pisteli ennen kisaa...

Ensin käytiin B-kisa ja kun näin radan huokaisin, ettei ole ollenkaan meidän rata. Mutta toisin kävi... Ossia ei voi YHTÄÄN jättää starttiin odottamaan, sillä se ampuu radalle heti kun niskanahasta ote irtoaa. Niinpä mentiin taas lentävällä ja ajattelin ettei selvitä vauhtisuorasta millään, mutta niin vain taisin pinkoa koiran neljännellä esteellä kiinni. Alkuun oli siis hyppy - putki - hyppy - hyppy - pituus ja hyppy ;D juuri tällaisen hitaan ohjaajan unelma (joopa!). Sitten piti putken pää hakea, mutta hienostihan se meni. A:n kontaktit otti molemmilla kerroilla ja hypyt oli ilmavia, ja koiran ohjattavuus oli huippu. Kääntyi tiukatkin mutkat ja kuunteli minne hypätään. Kepit oli toiseksi viimeisenä ja minä jo sydän pamppaillen ajattelin että joko vihdoinkin olisi meidän vuoro saada se nolla. Mutta sitten... Muistan kiljaisseeni radallakin, Ossipa jätti kepin viimeisen välin. Korjatahan se piti ja sekunteja tuhlaantui. Ja niin tuloksena _jälleen_ viitonen ja sijoitus kuudes. No olin toki tyytyväinen koiraan ja omaan pinkomiseeni sekä ohjaamiseeni, mutta mikä lie sitten tuli kepeillä. Harmitti taas niin vietävästi. Harmi harmi harmi. Etenkin kun rata tuntui alkuun hankalalta ja sitten se alkoikin sujua ja sujuikin todella loistavasti :D Katso kisavideo tästä

Sitten Ossi lepäsi pari minuuttia ja lähti jälleen pyörälenkille, niitä höyryjä päästelemään... A-rata olikin täysin käänteinen kuin aikaisempi. Jotenkin tuntui vielä vaikeammalle jo muistaakin rata. Mutta niin vain taas lentäen lähdettiin, itse menin ekan hypyn vasemmalta kun suunta oli kepeille keskelle (toisella puolella houkutti putki toisella keinu). Heti eka rima rämähti alas ja oma ohjaaminen ottikin sitten takapakkia siitä, ei oikein huvittanut enää panostaa täysiä kun ei nollamahkuja enää ollut. Ossi oli menossa keinulle, mutta ihme, korvat kuuli ja tuli kuin tulikin kepeille ja vielä oikeasta välistä!!!! Sitä ei ihan moni tehnyt. Jälleen meno oli hyvää ja rimat pysyi. Oman lepsun ohjaamisen ja ehkä radalla sijoittumisen takia Ossi ajoi putken 13 ohi ja siitä toinen vitonen. Muuten rata kulki jopa hieman nopeammin kuin eka startti, ihanneaika oli molemmissa sama. Tästä siis 10 virhettä ja sijoitus viides. Videoon pääset tästä

Ihan tyytyväinen saa olla päivään vaikka ne pienet mokat nyt harmittaakin... Mutta taitaa olla syytä seuraavankin kerran ottaa mies ja polkupyörä mukaan alkulämmittelemään Ossia tiukalla lenkillä ;D - monikohan muu oikeasti kestäisi tuollaiset lenkit ennen kisaa? Olisi kiva tietää... Noh, tästä mennään taas kohti seuraavia koitoksia. Voi tosin olla, että syyskuussa ei sitten harmikseni selvitä mihkään...

torstai 20. elokuuta 2009

Jäljellä tai ei...

Tänään oli tuttuun torstai tyyliin jälki-iltamat. Molemmat hurtat boxiin ja menoks... Jäljet vanhenemaan ja ruudun tekoon.
Olikin iso ja haastava ruutu. Ossi taisi suorittaa sen kolmantena. Vietiin 3 esinettä valmiiksi, vasemmalla reunalla yksi, ruudun takaosassa yksi (oikeassa kulmassa) ja yksi etuosassa. Kauhealla vauhdilla lähti. Koko ajan teki kovasti ja vauhdilla töitä. Ensin löytyi sielta vasemmasta reunasta, sitten edestä ja viimeiseksi takaa. Vauhtia kyllä piisaa ja koko ajan todellakin etsii (hieman kurkkii välillä rajojen yli) muttei siinä etenemisessä ole mitään logiikkaa. Juoksee sinne tänne ristiin rastiin, kun muut painelee paljon järjestelmällisemmin. Oliskohan tohon jotain kikka kolmosta???

Akin jälki ehti vanheta noin tunnin. Suora eikä kauhean pitkä. Nameja laittelin, mutta yhtään se ei tainnu syödä. Ja mamma ainakin oppi että merkkaa sit tällasen lyhyenkin pätkän, jos kyseessä Aki... Luulin tietäväni missä jälki ja meinasin jo koiralle hermostua kun nyki koko ajan oikealle... Ja kuinka ollakaan kyllä koira tiesi missä jälki oli... Sieltä oikealtahan se loppupalkka löytyi... Täysin mamman moka, eli läskiksi (tai ainakin melkein) meni. Oikeasti pitäis nyt tehä tohon lähimetsään näitä merkattuja pätkiä et näkis miten lähtee kulkemaan oikeasti :)

Ossin jälki oli jälleen melkein 1,5 h vanha. Kuivahko kangasmaasto, ehkä joku 15 astetta lämmintä ja iltakosteus alkoi laskeutua jäljen päälle. 6 keppiä ja kulmia, pitkä jälki. Vauhdilla lähti, jana ei taas meinannut millään onnata kun otti vainun ja oikaisi jäljelle. (Ensi kerralla tehdään sit janatreeniä!!!!) Mutta jälki kulki, kepit nousi ja mukavasti tarjosi makuulle menoa niillä. Kulmissa hieman tarkisteli, muttei paljoa. Vauhtia oli taas vaikka muille jakaa... Hyvä treeni Ossilla (kun mamma ei sen treeniä saa pilattua vaik yrittäis *heh*)!!!

tiistai 18. elokuuta 2009

Hjuva treeni

Tänään mentiin agiliitämään kurjasta kelistä huolimatta, ja toivoa sopii että herra Ossinaattori esittää samanlaista taituruutta tulevana lauantaina... Eka rata meni kerralla nappiin. Ihan tosta vaan noin. Oli vissiin parin viikon tauko tehny hyvää.
Herra ei edes yrittänyt putkelle nro 5, joka oli todella houkuttelevasti juuri ennen hyppyjä jonne kuului mennäkin. No problemos radalla yksi. Ja pöytätietsikkamme on korjaamolla joten kuvat tulee... joskus!

Treenissä 2 pääsi kokeilemaan jaakotusta ja... hmmm... mikähän se toinen sana oli. Noh, jaakotus ei oikein tämmöiselle kankealle ja hitaalle ohjaajalle tuntunut sopivan niin hyvin kuin perinteinen menomme (tai sitten sitä on liikaa kaavoihin kangistunut...?) mutta tulipa testattua. Keppien avokulman otti hienosti. Eikä isompia ongelmia tälläkään radalla. Ohjaajan linjaukset vaan otettava tarkasti ja käskytykset mietittävä... Turha huutaa koko ajan kierrä kierrä kierrä, kun voi sanoa kierrä kierrä hyppää, jolloin koirakin tietää et pittää hypätä eikä vaan kiertää ;D
Ohjaaja koulunpenkille siis.

Tänään mietin tuleekohan tosta Akista agilitykoiraa ollenkaan...? Nenä maassa, korvat jäähyllä ja mielummin nuuskuttelee. Vai tekikö pimenevä kenttä nyt temput eikä herra oikein uskaltanut edes hypätä. Putkeen kyllä meni ja 6 kepin pätkä silleen melko ok. Mutta mielummin lähtee nuuskimaan ja toisia hurttia moikkaamaan. Vai vaatiskohan nyt tota perustottista reilummin???

maanantai 17. elokuuta 2009

Jälkeläiset näytelmissä

Ossin pojat on sitten esiintyneet jo näyttelyissä. Toukokuussa Fiti (Aton) sai Juuassa H:n ja eilen Joensuussa Ahti (Tallitontun Moro) sai ERI:n ollen PU3. Hienoa pojat!!!
Täytyisi tuo Akinaattorikin johonkin viedä kunhan turkki kasvaa...

torstai 13. elokuuta 2009

Jälki-ilta

Pitkästä aikaa selvisin hurtat mukana metsään...
Ensin laitettiin jäljet happanemaan ja sitten tuttuun tapaa treenattiin omistajien poskilihaksia... Ihan kuin ei ois voinu ruutua tehdä - no ei, pitihän sitä kuulumiset päivittää.

Aki teki ensin melkein 1,5 tuntia vanhan, lyhyen, suoran jäljen. Nameja jäljellä. Lähti hyvin, mutta lopussa taisi ottaa vainun poismenojäljistäni kun lähti vinoon jäljeltä ja loppupalkasta poispäin. Ihan ok. Tarttis vissiin tehdä näitä lyhkäsiä kotonakin.

Ossin jälki oli myös 1,5 tuntia vanha, sellaiset 400 metriä, 7 keppiä ja pari kulmaa. Janalla meinasi vetää vinoon ja ensin otti takajäljen, mutta suunta vaihtui kyllä pian. Vauhtia oli ja kepit poimi melkolailla hyvin. Ja hyvin tarjoaa sitä maahanmenoa jo. Olisiko yhdestä kepistä mennyt ohi ellen olisi jarrutellut sille. Meni tarkasti, kulmissa hieman tarkisteli (melko laajalla kaarella) ja ekalla kulmalla meni roimasti yli, minä ja Kirsi tietenkin talloen jäljen päälle Ossin perässä... Arvelin et nyt loppui meno tähän, mutta niin vain poju etti jäljen ja meno jatkui. Oli kyllä aika huima suoritus. Hyvä treeni Ossilla!!

Treffit...

Tänään oli sovittu tyttöjen kanssa koiratreffit. Paikalla oli meidän poikien lisäksi Indy, Pablo ja Selma. Joka muuten oli aivan ihastuttava neiti 9 viikkoa (vai 8??)... Anyway ihku... Mentiin Marjalaan ja Ossi meinasi jo alkumetreillä jäädä autoon (ja näin jälkiviisaasti olis pitäny jättää sinne) kun sen verran kovasti piti Indylle jupista... Matkaan kuitenkin lähdettiin koko sakki ja hieman matkaa edettyämme saatoimme laskea koirat irti. Kaikki sujui hyvin ja uitimme koiria. Aki polski omalla tyylillään ja Ossi nouti innolla keppiä. Saimme hyvät naurut aina siihen asti kun Ossi meni Indyn kepille... Siitä nousi melkoinen rähäkkä eikähän Ossi ihan helpolla luovuta vaikka miten korvasta repisin... Vertakin löytyi, joskaan emme olleet ihan varmoja mistä. Ainakin Ossin ien oli auki, mutta oliko muitakin reikiä?
Hävettää tommoinen typerä rakki joka pilaa tunnelman... Joo, tiedän toki et koirat matsaa, mutta kyllä se käy väistämättä mielessä et missä ton kasvatus meni pieleen??? Vaik onhan toi jonkun verran kovakin, mutta silti... Ottaa aivoon...

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Mökkeilyä

Vaari toi koirat perjantaina seuraamme tänne mökille Lappajärvelle. Olipa kiva nähdä ne viikon erossaolon jälkeen. Hoidossa oli kaikki sujunut hyvin ja nyt on vaan lomailtu... Otettiin mukaan jälkitarvikkeetkin, mutta kun hellerajat paukkuu päivä toisensa jälkeen niin ihmiset ei jaksa kuin uida ja löhöillä rantsussa... Vaan sitä uimista ja räpiköimistä on koiratkin nyt saaneet tehdä yllin kyllin!!! Ossi komentaa Akia nyt aika ärhäkästi kun hakee vedestä ja Aki härrää siinä ympärillä. Räpiköinnin lisäksi koirat on päässeet saunalenkeille mukaan, välillä pidemmälle ja sitten taas lyhyemmälle. Mukava loma!!!

AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino