Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Hei hulinaa...

Kiirettä on pitänyt ja sitä myöden blogikin on ollut hetken hiljaa. Huomenna ollaan oltu 2 viikkoa Lappeenrantalaisia. Muutto on työllistänyt ja työllistää edelleen. Koirat on ottaneet majapaikan muuton rauhallisesti. Kauhee vahtiminen vaan jos ovi kolahtaa... Ja sehän kolahtaa usein, kun lapset (omat ja naapurin) tulee ja meneen. Huoh! Mutta ehkä se siitä tasaantuu. Naapurin Oona-koiraa on nuuskuteltu ja tehty tuttavuutta. Ossilla tosin kesti melkoisen kauan ennenkö hoksasi että kyseessä on tyttö! Mahoton jurputus ja jurina jatkui aina hoksaamishetkeen asti.

Miun piti pitää treenitaukoa heinäkuun alkuun, mutta kuinkas sitten kävikään ;D Löysimme itsemme jo viime tiistaina treeneistä. Ensin oli Ossi Oikarisen treeni. Herra näytti tietty temppunsa - karkasi lähdöstä, räksytti radalla, kieppui ympyrää ja jätti kontaktit puolitiehen... Ja olihan se tuo sarja aika haastava, juuri kuten Anne sanoi, viimeinen rima sarjassa tuppaa tippumaan. Juup!!! Tai sitten sen voi kiertää juoksemalla suoran remmille (joka odotti sivussa) ja palkata itsensä sillä... Hyvä Ossi!!! Alla Ossin treenit. Kuva Anne Topra.

Ossin treeni oli ok. Hyviä vinkkejä tuli. Mm. "kukkahattu"-teoria kokeiluun lähdön kanssa. Kontakteja treenailla myös kotona ym.

Sitten Ossi autoon ja Aki estradille. Meillä on siis peräkkäiset vuorot koirilla. Mutta kiva, että molemmat omissa ryhmissä. Pystyy keskittymään ihan erilailla. Aki teki sarjan ihan hyvin, rimat ei pudonneet! Kepit oli yllättävän sujuvat. Tuossa pienessä radassa keinu oli pelottava... Otimme siis ensin muutaman kerran pelkän keinun. Alla Akin treenit. Kuva Anne Topra.

Vaan eipä ollu tullu mieleen, että Akin kanssa treenatessa voisin hieman madaltaa ääntä. Olen vaan kimittänyt sillä äänellä mikä sai sen joskus yrittämään. Noh, eipä sellaisia itse hoksaa kun ei ole ollut sitä kouluttajaa... Jospa vaikka molemmat koirat ja ohjaaja rupeis nyt vähän edistymään...? Niin, että Annelle kiitos viime viikon treeneistä.

Keskiviikkona olikin sitten epikset joihin menin töihin. Siellä meni koko ilta, mutta onneksi sää suosi. Ja illan lopuksi sain Ossin kanssa tavata tyttäret Siirin ja Devin. Ihania tyttöjä meidän Ossilla!!!!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

"Vikat" treenit

Niin ne oli siis maanantaina viimeiset agitreenit Pohjois-Karjalassa. Mamma pääsi vähän helpommalla kun Veera halusi treenata Ossin kanssa. Ja meno oli kyllä sellaista, että ellemme muuttaisi olisi Veera saanut Ossista treeni- ja kisakaverin. Sen verta vauhdikasta menoa kun ohjaaja ehti pinkomaan koiran tahtia... Hyvin sujui. Ei mainittavaa... Paitsi se miten LOISTAVASTI Ossi hakee kepit. Ei tämä voi huokaista kuin WAU! No olenhan mä puolueellinen oman koiran suorituksesta kommentoimaan, mut silti ;D Hieman malttamattomuutta oli saattaa kepit loppuun, jos ohjaaja jarrutti tai oli edellä. Sitä keppien loppuun tekemistä, itsenäisesti, pitäisi siis treenailla enemmän.

Kauheasti ei jaksanut keskittyä (itse) sunnuntain kisoista johtuen ja kun mielikin oli hieman haikea...
Aki teki kanssa hyvän treenin. Se hoksasi jopa kepit nyt hieman paremmin. Ohjaajan ei tarvinnut peruutella niillä. Radalla oli paljon hyppyjä, putkia, puomi, keinu ja kepit. Itsenäisessä treenissä oli A ja rengas. Akin kanssa höylättiin rengasta ihan reilusti. Radalla keinu jälleen hirvitti ja ryömien tultiin, muttei kuitenkaan kesken loikannut alas. Hieman alkaa jo irtoamaan paremmin etenkin putkella ja sopivasti oleville hypyillekin. Tästä on hyvä jäädä pienelle treenitauolle nyt molempien kanssa...

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Joensuun kisat

Eilen oli vuorossa Joensuun kisat, viimeiset kisamme PoKS:n riveissä. Haikeaa... Tänään tulikin jo tieto, että edusteusseuramme on vaihdettu. Varsin nopeaa toimintaa liitolta, kun eilen illalla lähetin sinne ilmon asiasta :)
Aamulla kävin Ossin kanssa pyörälenkillä, pahimmat höyryt pois ja lihakset lämpimiksi sellaisella reilun puolen tunnin ravilla. Ei siis menty täysiä mutta tasaisella, reippaalla vauhdilla. Täytyy kyllä sanoa, että oli ihan ikävä springeriämme ja valjaita jotka ovat jossain... Ihan kauheeta menoa normipannalla ja venyvällä taluttimella. Mutta selvisimme hengissä. Sitten mantteli päälle ja kohti kisapaikkaa. Ehdimme katsomaan ykkösten hyppyradan. Sitten saikin jo jännittää 3 omaa starttiamme.
Huom. Ratapiirrokset tuomari Anne Saviojan www-sivuilta!!!
Annella on tunnetusti mukavia ratoja, melko tiukoilla ajoilla. Tai ainakin me ollaan aina niistä tykätty, sopivat meille kun eivät ole ihan pelkkää juoksusuoraa...


Ensin mentiin C-kisa, joka oli hyppyrata. Ossi pääsi autosta vasta hieman ennen starttia. Oli ihan coolisti odottamassa, mutta kun lähdettiin lähestymään lähtöviivaa, veti Ossi ihan sikana, hyvä että käsissä pysyi... Tässä vaiheessa minua alkoi hieman hirvittää, että mitäköhän räiskintää on luvassa... Lentävällä startilla lähdettiin ja ohjaaja jäi kuin nalli kalliolle. Mutta sehän kuunteli ja ohjautui tosi kauniisti. Tosin putkella 9 mentiin sisään väärästä päästä (huolimattoman ohjauksen ansiosta...) Hylky. Sitten putosi vielä yksi rima, muistaakseni renkaan jälkeen. Pituuden Ossi juoksi ohi, kun ohjaaja ei ohjaa...murr... Korjattiin. Mutta meno oli todella loistavaa! Tykkäsin.


Seuraavaksi oli B-kisa, normi agirata. Radan loppuosassa oli minusta ennakkoon ajatellen pahin paikka, kun putkelta 16 piti saada koira hypylle 17, ja itse olisin todennäköisesti vielä kaukana puomin takana huutelemassa "hyppääääää". Mutta hei! Sehän sujui. Monestikohan olen sanonut ettei pitäisi arvella ennakkoon mitään :) Starttia odotteli taas rauhassa, mutta veti. Vaan millä saisi koiran kestämään kisoissa startissa??? Pääsisi ohjaaja vähän matkaa eteen... Rata sujui tosi kauniisti. En millään meinaa uskoa sitä koiraa Ossiksi, koira joka ei räiski ihan omaa rataansa vaan kuuntelee ja tekee kuten ohjataan. Onkohan se tulossa vanhaksi vai alkaako yhteistyömme vihdoinkin sujua...? HEH! No mutta yksi rima tipahti ja A:n alastulo missattiin nipin napin. Muuten tosi nätit kontaktit ja rata. Putki 9 oli jälleen väärästä päästä, mutta nyt se sujui ihan ok. 10 virhettä. Sijoitus neljäs.


Viimeisenä startattiin A-kisaan. Tästä pääsin näkemään videon ja voi tsiisus... Ohjaaja lyllertää ihan toooooooosi hitaasti kun lähtöä katsoo. Koira ampuu kuin tykin suusta. Puomin jälkeen hyrräsi hypyn edessä... Ohjaaja oli menossa jo liikaa oikealle, kohti seuraavaa estettä ja Ossihan tuli mukana. Viitonen. Huono korjaus ja kielto samalta hypyltä, toinen viitonen. Vielä rima 8 tuli alas, joten 15 virhettä. Sijoitus kahdeksas.
Vaikka tänään tuli rimoja alas, eikä sijoitukset olleet kovin kummoisia (siis myönnettäköön, että johan se seuraava nolla maistuisi makealle...) niin tykkäsin menosta ja oli kivaa!!! Nyt tulee pienoinen treenitauko kun muutetaan paikkakuntaa. Heinäkuun alussa sitten taas messissä. Kisoja suunnitellaan sitten loppukesälle taas. Ja tiedä vaikka Akikin pian starttaisi...?

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Aki korkkasi "kisauran"

Eilen uskaltauduttiin Akin kanssa ekoihin agilitymölleihin. Eikä se nyt niiiiiiin kauheaa ollutkaan vaikka ajat ja ratavirheet paukkui. Olin todella tyytyväinen, että Aki pysyi radalla vaikka oli muita koiria ja ihmisiä kentän laidoilla. Lisäksi koirahan ohjautui ihan nätisti, eikä hyppinyt ohjaajaa vasten kuten treeneissä.
Tuomarina oli Heidi Hirvasoja-Korkee. Ekana mentiin möllirata.

Aki jäi nätisti lähtöön. Kolmantena esteenä oli muuri. Ajattelin, että Aki kiertää sen, kun ei ole viime aikoina paljon radallamme näkynyt eikä siitä näy "läpi". Stopin se siihen eteen teki, mutta houkuttelemalla hyppäsi kuitenkin... Kontaktit otti oikein kivasti, etenkin kun ehti itse sinne alastulolle ohjaamaan loppuun asti. Pöydästä juoksi ensin ohi, mutta korjattiin ja pysyi kivasti. Ja huom! Ei hypännyt halimaan ohjaajaa, kuten treeneissä tapana... Putkelta 14 syöksyi A:lle, kun en huolehtinut ettei koira jää taakse. Koska koirani on A- ja puomihullu, niin tällaisella ohjauksella on selvää mistä koirani löydän ;D Tässä vaiheessa ohjaajakin oli jokseenkin herpaantunut ja putken 16 ohjasin väärään päähän. Mutta ei se mitään. Aika komeat 57,8 ja ratavirheitä 35 (HEH!). Tällä kuitenkin palkintopallille kaksi, kun kisaamassa oli 2 koiraa.

Sitten vuorossa epävirallinen rata. Tämä jännitti ohjaajaa enemmän koska radalla kaikki kompastuskivemme - kepit, keinu ja rengas. Aki jäi jälleen kauniisti lähtöön. Pientä hiippailun makua havaittavissa, mutta loppui käskystä. Hylly tuli heti tokalla esteellä kun Aki hyppäsi väärältä puolen. Mutta nyt mentiinkin sitten muurikin vanhasta tottumuksesta komealla loikalla yli, ilman epäröintiä. Putkelta 4 putkeen 5 oli piiiitkä vienti, mutta yllätyksekseni se sujui ihan mukavasti. Sitten päästiinkin keinulle asti ihan ok. Mutta se päätti pelottaa. Hyppäsi keskeltä alas. Otimme uusiksi, ryömimällä, mutta sillä tekniikalla pääsimme kontaktille asti ja keinu laskeutui maahan ennen koiran poistumista. Myös rengas pelotti, tai muuten vaan herra yritti kiertää... Muutaman yrityksen jälkeen hyppäsi kuitenkin. Seuraava este olikin kepit, joilla säädettiin myös... Niin alussa kuin keskelläkin. Mutta lopulta sain Akin joka välistä oikein, aikaa ja virheitähän se vaati. Joskin lopputulosta katsoessatulee mieleeni, ettei tuomari jaksanut enää nostaa käsiään joka töppäyksestä. Aika tosin oli uusintojen ja toistojen määrään nähden kohdillaan *nauraa* Loppu sujuikin ihan ok. Tällä tumpeloinnilla lohkesi palkintopallipaikka nro 3, kun kisassa oli kolme koiraa. Aika 103,77 ja ratavirheitä 45.
Tästähän ei siis ole kuin suunta ylöspäin...? Vaan ei meitä harmittanut. Oli ihan kivaa ja oli kiva nähdä miten Aki toimii edes jokseenkin kisamaisessa tilanteessa. Ei paha. Ihan kehityskelpoinen yksilö sitten kuitenkin. Katsellaan miten kesän treenit sujuu, että joko tänä vuonna startti virallisissakin...?

torstai 3. kesäkuuta 2010

Ukki

Ohhoh. Niin se aika vierähtää ja lapset kasvaa ;) Ossista tuli siis ukki. Sara (Tallitontun Miranda) synnytti komean katraan. Onnea Sara ja perhe, sekä Anja!
Tässä muuten vielä kuva Ahdista (Tallitontun Moro). Kuvaaja Varpu Heiskanen. Ja vaikka olenkin hieman puolueellinen niin komea poika ja oikein mukava luonteeltaan!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Pientä lämmittelyä

Olin lupautunut vetämään agilitya tanskandogeille. Niinpä illan suussa ajelin koirien kanssa Liperiin. Lisäksemme saapui 2 doggia. Ei kovin valtava suosio tänä vuonna. Keli oli lämmin, kenttä tuntui hohkavan todella kuumana.
Tehtiin ihan pieni rata: 3 hyppyä, putki, pussi, kepit ja A.
Meidän pojat teki innolla. Ossilla tuttuun tapaan intoa ja vauhtia paljon enemmän kuin Akilla. Mutta hyvin pojat teki. Ossin kanssa treenattiin A:n alastulolla jarrua ja keppien itsenäistä suorittamista loppuun asti kun ohjaaja jää jarruttelemaan alkuun... Osa siitä sujui, osan lopetti kesken. Täytyisi saada lisää varmuutta tähän itsenäiseen keppien loppuun saattamiseen.
Akin kanssa tehtiin ihan perusjuttuja. Kepit oli tänään ihan ok sujuvat. A:kin sujui mukavasti. Oikeastaan Akilla ei ollut tänään ongelmia. Nyt vain pitäisi saada pois se ohjaajaa vasten hyppiminen. Hää on niin innoissaan ja kerjää namia - vaikkei läheskään joka kerta edes palkata namilla.

Treenien jälkeen päästimme Akin ja Maxi-dogin vähän riekkumaan. On hiemaan vaikeaa muistaa, että nämä herrat oli joskus saman kokoiset. Mutta siitä huolimatta pojat pärjäsi ihan hyvin, vaikka epäilin, että Akia saattaisi pelottaa... Eikä leikistä sitten tulisi mitään. Mutta mamma oli jälleen kerran väärässä.

Jotain 270 astetta

Eilen päivällä pakkasin koissut autoon ja ajoin Jamikselle. Meillä oli sovittu Annen ja Kirsin kanssa treffit. Vähän epäilin mitä lenkistämme tulee, kun otin Ossinkin ja Annella oli Indy. Pojat (tai siis Ossi) on tupannu vähä jurputtamaan. Viimeksi ottivat tosi kovasti yhteen kepistä. Mutta yllätyksekseni lenkkimme meni ihan ilman murinoita. Sellainen tunnin lenkki pisteltiin menemään ja koirat (6 kipaletta) kirmasivat irti nauttien aurinkoisesta kelistä. Tokihan matkalla iski kuuma ja Ossin sitten piti makoilla niissä ihanissa mutalammikoissa kunnon vesikoiran tavoin... Olipahan taas löyhkä - yök!!
Lenkin jälkeen käytiin kahvilla ja ikuistamassa itsemme ja hurtat samaan kuvaan. Näitä lenkkejä tulee ikävä...
Samalla reissulla saimme tavata Ahdin - Ossin pojan (Tallitontun Moro). Ehkä olen hieman puolueellinen, mutta olipahan komea nuorimies. Ja miten ihana turkki!!!! Tosi hyvänlaatuinen.

Illalla oli treenit. Aiheena taisi olla 270 asteiset käännökset... tai jotain siihen suuntaan. Ossilla oli taas virtaa, virtaa, VIRTAAAAA... Mutta yllättäen pysyi jopa pöydälläkin. Tehtiin rata kolmella eri tavalla. Radasta uupuu nyt numerot, kun en yllättäen tänään enää muistanutkaan ;D Itsenäisessä harjoittelussa oli keinu ja puomi.
Muutoin ei Ossin kanssa ollut ongelmia, mutta yhdellä radalla oli pitkä kepeille vienti hieman vinosta. Ja voi kökkö kun meinasi palaa hermo... Ossi on keppivarma ja siitä huolimatta aina toisesta tai kolmannesta välistä sisään... Muutaman kerran piti ottaa ennenkö saatiin yksi onnistunut aloitus!

Akillakin oli ihan mukava treenikerta. Se tosin alkaa "hyytymään" aina loppua kohden, eli meno muuttuu laiskan livakaksi. Tänäänkin oli nenä maassa koko ajan ja ehti nuuskia hyppyjen välissäkin - sen verran hitaasti eteni. Kepit meni melko hyvin. Aloitus hakusessa. Eli sinne pitää ohjaajan ehtiä auttamaan. Hypyt hyppää melkein vauhdittakin. Joutuu sitä aina välillä tekemään kun hiimailee radalla ja vauhti onkin nollassa ennen hyppyä =D Rengas ja pöytä sujui ongelmitta eivätkä pelottaneet. Myös keinu oli jälleen ihan sujuva. Ja puomihan menee suitsait. Tosin tarkkana saa olla ettei loikkaa alastulokontaktin ylitse...
Veeralle vielä onnittelut ja kiitokset tarjoiluista!!!!

AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino