Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Treeniä pukkaa

Eilen oli taas treeni-iltamme. Ossin treeneihin radat heitti Topran Sami, ihan vaan lonkalta kuulema... Ja melkoiselta lonkalta olikin vedetty... Huh!
Eka treeni:

Tonne putkelle 6 päästiin vielä ehkä jotenkin kunnialla mutta sitten koira livahti tuohon putken väärään päähän, joka tietty oli se hokuttelevampi. Ja se sinne sinkoutuminenhan oli tietty ohjaajan moka. Ei minkänlaista käskyä. Keipeillä hipsin Ossin edelle ja valssasin keppien eteen saadakseni koiran putken väärään päähän. Noh onko sinne mahdollisuus mennä jos ohjaaja seisoo ihan väärässä kohdassa osoittaen vika suuntaan :D Uusintaspurtilla saatiin jo ohjaajakin palttiarallaa kartalle :) Lopun hyppysuora olikin hauska. Ossi ei vissiin ole tottunut, että minä voisin olla edellä. Niinpä koiralle tuli kauhee kiire perään ja rimat alas. Sami antoi hyvän treenivinkin tähän vaivaan tällaisilla suorilla. Pitäis vaan selvitä hallille omalla ajalla, mutta hitsi kun työt haittaa harrastusta (=ei vapaapäiviä arkena) ja illalla pyörii ryhmät. Mutta vielä mä meen joku kaunis päivä.

Toka treeni:

Muut lähtivät radalle hyppyjen oikealta puolelta, mutta koska Ossin tunnen niin mie starttasin vasemmalta. Näin sain sen paremmin putkeen. Jos oisin menny toista puolta olisin todennäköisesti vetänyt Ossin sinne väärään päähän suunnallani. Muurilta vitoshypylle oli pahapahapaha kulma. Koiraa piti oikaista, vetää ja vaikka mitä sinne toiseen suuntaan et sai kääntymään hypylle. Myös hypyltä renkaalle oli tiukka käännös. Ohjaajan vaan pitäisi käskyttää aina ja ajallaan sekä käyttää niitä herneitän ajallaan. Varmaanhan me sössittiin tässäkin jotain koomista, mutta kiva treenit meillä oli.

Akin kanssa tehtiin samaa treeniä kuin viime viikolla, mutta toiseen suuntaan. Ekalla kerralla piti nuuskutella putkessa, mutta kun ohjaajan äänensävy ilostui, tuli koiraankin vauhtia. Ja voi miten komeasti puomilta putkeenlähetys sujuikaan! Puomilla alastulokontaktilla Aki väistää minua, joten palkkaus kädestä hankalaa. Pitäisi ottaa intensiivikurssi kontakteja Akille ja ehkä hieman pehmeämpi käskysana kuin Ossille (jarru). Ja koska olen Ossin kanssa oppinut niin jarruttelen Akia ehkä liiankin ajoissa, niinpä se pysähtyy alastulon puoleenväliin ja loppu hutkelletaan milloin mitenkin. Pääsääntöisesti kontakti kuitenkin otetaan, mutta yhtäänhän siihen ei pysähdytä. Kepit sujuu miten kuten. Kovasti pitää kädellä ohjata. Mutta hienosti se poika kaikenkaikkiaan tekee. Kovasti on rohkaistunut siitä mitä alkujaan oli...

lauantai 21. elokuuta 2010

Kisaamassa

Tänään korkattiin Ossin kanssa ekat kisat LAUlaisina. Ja jostain syystä minua jännitti tänään ihan kauheasti. Ossi kävi aamulla iskän kans 10 kilsan juoksulenkin, pahimmat höyryt veke :)
Aurinko porotti iltapäivällä saapuessamme kisapaikalle. Tuomarina oli Elina Hannikainen ja ekana startattiin C-kisa, eli hyppäri.

Hyppäri vaikutti helpolle ja suoraviivaiselle, mutta todellisuudessa siellä oli sellaisia pieniä paikkoja joissa oli mahdollisuus missata... Tänään oli kaiken kaikkiaan kakkosissa tulokset kiven alla, saatika nollat sitten... Katselin lähtöä kauhulla ja mietin miten selviäisin kun Ossi kuitenkin varastaisi lähdössä. Lisäksi eniten arvelutti putkeen 10 ja 16 menot, suuri mahdollisuus olisi mennä väärään päähän ja putkella 16 saattaisi hyppy 17 vetää jos ohjaaja olisi yhtään myöhässä. Starttasimme tokavikana (joka kisassa) ja mamman vatsassa möyrysi. Olin hieman ihmeissäni sillä Ossihan kesti viivalla käskyyni asti. Joka tosin tuli melko pikaisesti, kun en oikein uskonut silmiäni enkä luottanut koiraani. Mutta alku sujui ja muutenkin Ossi oli kuulolla. Tänään tuli rimoja alas kolme, eli 15 virhettä. Radalla oli pitkästä aikaa myös okseri. Se sentään pysyi ylhäällä. Vähänhän ne rimat harmitti, mutta hei - onneksi ei ollut vain yksi rima, se harmittaisi enemmän. Ja miten ylpeä olinkaan kun se ei varastanut!!!!! Se oli kyllä ihan päivän parasta ja aina vain parempaa, sillä lopuissakaan lähdöissä ei varastettu. Aikamme oli hyvä, tuloksen saaneista painelimme toiseksi nopeimmin ja sijoitus oli yllättäen kolmas. Wau! Kiva avaus ekoissa kotikisoissa. Mukaan lähti hurtille ruokaa ja kelluva lelu, mammalle suklaatia ja aina tervetullut lahjakortti.

Sitten B-kisa. Alkuun oli vauhtia kepeille, eli hyppy, pituus ja kepit. Ja arvata saattaa että väärästä välistä sisään. Mutta sitten mentiinkin tosi kauniisti ja kuulolla kunnes puomin alastulolta tuli viitonen. Vielä kielto hypyltä (huolimatonta ohjausta varmaan) ja yksi rima alas. Eli virheitä 20 ja sijoitus kahdeksas. Mutta edelleen ohjaaja oli hyvällä tuulella koska koira pysyi lähdössä (vaikken ihan luottanut vieläkään) ja kuunteli. Harmittavia virheitä. Mutta tulos saatiin.


A-kisa meni kyllä ihan tööööötttt...

Ohjaaja taisi unohtaa ohjata, sen verran löysältä menoni tuntui. Alkuun oli killeri. A:n ylösmenon vieressä oli putken suu ja sinne putkeen siis oli tarkoitus mennä. Ja apua. Ossihan meni. Osasin siis ottaa alun oikein. Myös sama kohta meni oikein silloin kun A:lle piti. Pelkäsin puomilta seuraavalle putkelle vientiä, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ossi ei edes yrittänyt väärään päähän. Koskakohan minä alan luottaa koiraani? Ja keskittyä ohjaamiseeni? Tällä radalla Ossi otti kaikki kontaktit tosi kauniisti. Ja taisi siitä löysästä ohjauksesta johtua jatkuvat hypyillä sössimiset... 2 kieltoa, 2 rimaa ja vielä kielto ja kaikki siis hypyiltä. Hylkyhän siitä tuli. Tosin harmittaa että se oli kyllä ihan ohjaajan vika. Jos ois jaksanu tsempata kunnolla ni tulos ois voinu olla ihan toinen. Vaan oishan se nyt ihan liian hyvin mennyt ellei sitä hyllyäkin olisi tänään saatu =D

Mietin vaan, tai Ninkahan sen oikeastaan ilmaan heitti, et oiskohan aamulenkki kuitenkin vaikuttanut rimojen tiputtamiseen... Tiedä häntä. Voi olla tai sit ei. Onhan tää kaveri ennenkin niitä roiskinut. Mutta ehkä seuraavan kerran käypi vain viitosen juoksut aamulla ennen kisaa :)
Mutta hyvä mieli on. Ainahan niitä nollia toivoo, mutta jos tuo startissa pysyminen alkaisi nyt sujua niin ehkäpä ne sieltä tippuilee joskus.

perjantai 20. elokuuta 2010

Hyvä treeni - parempi mieli

Viime viikonloppuna oli hallilla matonasennustalkoot. Miekin pääsin kantamaan korteni kekoon launataina iltapäivällä. Olipahan raskasta ja likaista hommaa. Mutta hyvällä mielellä ja iloisella asenteella. Ja mukava kun pääsin jelppimään osaltani. Lopputuloksena päästä varpaisiin musta ja kipeä nainen, joka riisuuntui kuistilla ja paineli suoraan saunaan. Sormenpäitä myöden särki ja polvessa tajuton mustelma. En ees tiedä mihin se kopsahti... Noh, tekevälle sattuu. Ja hallista tulee hieno :) jahka kaikki on valmista...

Männä tiistaina oli pahimmat helteet ohi ja päästiin jälleen treenaamaan. Ja niinhän se vaan on, että hyvän treenin jälkeen on parempi mieli ja usko tulevien kisojen startteihin parempi... Plaaplaaplaa - tiedetäänhän se kuinka siinä käy ;) Mutta toivossahan on hyvä elää, että Ossi pelittäisi yhtä komeasti lauantaina kuin treeneissäkin.
Oli miun vuoro viedä treeni. Olin bongannut netistä hyppyvoittoisen kiemuran, johon lisättiin vielä A ja pari hyppyä. Eli tuo A-kirjaimella lisätty hyppy oli eka, loppuun lisättiin hyppy, A ja hyppy (piirretty ruskealla itse).

Ossi malttoi lähdössä hyvin, vaikka hiimailin kakkoshypyn takana itselleni kunnon paikkaa. Minusta koira toimi oikein hyvin, karturi taisi olla useammin pihalla. Kepit mentiin todella loistavasti. Kontaktit oli siinä ja siinä, mutta otti. Ja sitten ne korjattiin kunnollisiksi heti perään. Koira eteni hypyt. Hypyltä 10 putkeen 11 näytti jo hetken tuhoon tuomitulle. Mutta niin vain livahti putkeen. Mutta jos putki olisi ollu yhtään lähempänä puomia olisi Ossi tepastellut puomilla. Tarkkana saa siis olla. Mutta totuuden nimessä sanottakoon, että välillä tuntuu et olen radalla ihan pihalla mitä sen vikkeläkintun kanssa teen. Mietin miten pitäisi tehdä, mutta suorituksen jälkeen ei ole hajuakaan teinkö kuten meinasin... Mutta loppukiihdytykset meni ihan hyvin. Jossain kohti Ossi taisi taas ehtiä ottamaan muutamat pyörähdykset "minneminneminne". Mutta kaikkiaan on niin hyvä olo treenistä. Jokohan pikästä aikaa alkaisi kisassakin luistaa ja saatais ees se toinen nolla... Johan sitä taas on jahdattukin puolitoista vuotta edellisestä. Välillä vähän masentaa, etenkin kun koirasta olis vaikka mihin jos ohjaaja osaisi...
Lopuksi otin vielä Ossin kanssa A:lla kontaktin vahvistamista.

Akin treeneissä oli piilossa oleva putken suu ja sinne vienti se eka kommervenkki. Seuraavasi putkelta veto ja hypylle työntö. Tai jotain ;D - mitkä lie hienot sanonnat. Ensin mentiin muutaman kerran putken suun ohi. Jäin itse vähän koiran eteen enkä saattanut sitä riittävästi. Hypyt ja takaakierto sujuu ihan ok, kunhan muistan ohjata. Kepit vielä vähän tökkii. Akin treenit koostuivat komesta pienestä harjoituksesta (alla). Teemana tuo piilossa oleva putken suu.
Kovasti olen miettinyt koska Akin kanssa uskaltaisi startata. Mutta kun sillä on niitä mörköjä aina välillä, keinu ja rengas esim. Pitäisi vaan treenailla niitä useammin, vaikka yksittäisinä esteinä.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Ei oo totta...

... Miten nää helteet ei helpota ollenkaan??? Mittari näyttää ihan järkyttäviä lukuja ja tukaluus on huipussaan. Haimme viilennystä mummolasta viikonloppuna. Tosin se oli vain hetkellinen helpotus, vedessä joka oli noin +25 C... Eli ei kauhean viileää sekään. Mutta kyllä kuulkaa koirat (lapset ja aikuiset) pulikoivat tunti tolkulla. Aki oppi tällä reissulla uimaan ihan kunnolla. Saatiin asento korjattua, kun olin itse vedessä ja sain nostettua pojua hännästä. Siitä se jotenki hoksas asennon ja kummasti väheni räpiköinti. Ja Akihan nouti keppiä siinä missä Ossikin, vaikka on vielä himpun hitaampi uimari kuin isänsä. Koirat hyppivät laiturilta, Aki jopa enemmän kuin Ossi. Ossi ois mielummin kiertäny rannan kautta, mutta uskaltautui lopulta hyppimän laiturin rappusilta.
Katsokaa tätä vartalon ojennusta a la Aki:

Molskis ja loiskis (Aki)


Kotimatkalla meitä vaivasi naapurin metsäpalojen savut. Oli ihan epätodellisen sumuista ja näkyvyys niitä näitä. Kotipihalla loikki illan hämärtyessä pupu ja Akihan pääsi vähän jäljelle. Hyvin se hajua seurasi. Oisko nenä peritty tolta isukilta, ainakin osittain... Pitäis vaan innostua jälkeä tallaamaan taas pitkästä aikaa. Mutta kun eihän näillä keleillä jaksa enää mitään!!!

torstai 5. elokuuta 2010

Tiistain treenit

Viime viikko meni taas helteitä pidellessä, eikä tälläkään viikolla sitten loppupeleissä kauhean paljoa viileämpää ollut. Mutta treenaamaan mentiin tiistaina.
Ossin ryhmässä toi Mynttisen Tiina radan (piirrän jahka saan pöytäkoneen taas pelittämään). Ossilla oli melko hyvä kerta, tosin rimoja tuli jonkin verran alas. Malttoi lähdössä. [Ja ohjaajaa pelottaa jo valmiiksi seuraava kisastarttimme, mitäköhän lähtö mahtaa silloin ollakaan... Meidän kun piti epiksiin sitä treeneemaan, mutta tyhmä ohjaaja unohti koko geimit. (tollotollotollo, kerrankin ois ollu mahdollisuus kokeilla...)]
Etenkin rimakieputus 6-7-8-9 oli sellainen jotta se viimeinen etenkin tahtoi tulla alas. Se pysyi heti paremmin ylhäällä kun vaihdettiin ohjaajan paikkaa puomin ja hypyn väliin. Tosin siitä kohdasta olikin haastavampaa saada Ossi hyppyjen välistä takaakierrolle, mutta sainpas...
Olin ihan tyytyväinen Ossin treeniin, ohjaajasta en tiiä. Tuntuu et oon ihan sekasin käsieni ja jalkojeni kanssa ja painan vaan menemään, että "selviän" hengissä loppuun asti. Mutta ehkä se ohjaajakin tästä pikkuhiljaa alkaa oppimaan... Ainakin ryhmä on mukava ja hyviä neuvoja on tarjolla enemmän kuin ohjaajan aivokapasitetti pystyy näin äkikseltäänaa;D - Kiitos vaan kaikille treenikamuille hyvistä neuvoista ja vinkeistä. Ehkä minä kipuan vielä kartalle. Pitäisi vaan uskaltaa kokeilla (myös kisoissa). Nytkin huomasin miten paljon paremmin toimi lopun putkesta toiseen vienti suoran putken oikealta puolelta, puolelta jonne en kisatilanteessa olisi ehkä uskaltanut edes yrittää ehtiä.

Alla Akin treenit a la Anne Topra.

Ensin mentiin veryttelynä nuo mustilla numeroilla olevat... Palauteltiin mieliin niitä välistävetoja. Aki menee jo paikka paikoin ihan livakasti. Keppejä ei ihan vielä hae itsenäisesti (paitsi ehkä pari kertaa ja silloinkin ohjaaja oli sitten niin hämmstynyt ettei ehtinyt mukaan ja sössi koko jutun...) mutta vauhtia oli tänään niillä kivasti. Ennen rataa oli tehty pari kertaa keinu yksinään. Sitä taas ryömittiin hieman. Siksipä radan puomia sitten luultiin keinuksi, eikä meinattu oikein uskaltaa ylös... Mutta kun Aki hoksasi, että kyseessä olikin puomi niin johan oli vauhtia ihan erilailla.
Valkoisilla pampuloilla oleva varsinainen treeni meni mielestäni myös ihan hyvin. Mitä nyt se keppien alku... Muuten Aki ohjautuu aika hyvin. Kuuntelee ja tulee sieltä hyppyjen välistä jos käskytän. Joskin ärsyttävästi tulee hyppimään vasten kun haluaa palkkaa tai luulee sitä siinä kohdassa saavansa. Mutta kovasti on edistynyt vaikka niitä karikoita ja mörköjä onkin. Ehkä tästä jonkinsortin kisakoira saadaan, ei kuitenkaan isänsä veroista menijää...?

AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino