Hyvä treeni - parempi mieli

Viime viikonloppuna oli hallilla matonasennustalkoot. Miekin pääsin kantamaan korteni kekoon launataina iltapäivällä. Olipahan raskasta ja likaista hommaa. Mutta hyvällä mielellä ja iloisella asenteella. Ja mukava kun pääsin jelppimään osaltani. Lopputuloksena päästä varpaisiin musta ja kipeä nainen, joka riisuuntui kuistilla ja paineli suoraan saunaan. Sormenpäitä myöden särki ja polvessa tajuton mustelma. En ees tiedä mihin se kopsahti... Noh, tekevälle sattuu. Ja hallista tulee hieno :) jahka kaikki on valmista...

Männä tiistaina oli pahimmat helteet ohi ja päästiin jälleen treenaamaan. Ja niinhän se vaan on, että hyvän treenin jälkeen on parempi mieli ja usko tulevien kisojen startteihin parempi... Plaaplaaplaa - tiedetäänhän se kuinka siinä käy ;) Mutta toivossahan on hyvä elää, että Ossi pelittäisi yhtä komeasti lauantaina kuin treeneissäkin.
Oli miun vuoro viedä treeni. Olin bongannut netistä hyppyvoittoisen kiemuran, johon lisättiin vielä A ja pari hyppyä. Eli tuo A-kirjaimella lisätty hyppy oli eka, loppuun lisättiin hyppy, A ja hyppy (piirretty ruskealla itse).

Ossi malttoi lähdössä hyvin, vaikka hiimailin kakkoshypyn takana itselleni kunnon paikkaa. Minusta koira toimi oikein hyvin, karturi taisi olla useammin pihalla. Kepit mentiin todella loistavasti. Kontaktit oli siinä ja siinä, mutta otti. Ja sitten ne korjattiin kunnollisiksi heti perään. Koira eteni hypyt. Hypyltä 10 putkeen 11 näytti jo hetken tuhoon tuomitulle. Mutta niin vain livahti putkeen. Mutta jos putki olisi ollu yhtään lähempänä puomia olisi Ossi tepastellut puomilla. Tarkkana saa siis olla. Mutta totuuden nimessä sanottakoon, että välillä tuntuu et olen radalla ihan pihalla mitä sen vikkeläkintun kanssa teen. Mietin miten pitäisi tehdä, mutta suorituksen jälkeen ei ole hajuakaan teinkö kuten meinasin... Mutta loppukiihdytykset meni ihan hyvin. Jossain kohti Ossi taisi taas ehtiä ottamaan muutamat pyörähdykset "minneminneminne". Mutta kaikkiaan on niin hyvä olo treenistä. Jokohan pikästä aikaa alkaisi kisassakin luistaa ja saatais ees se toinen nolla... Johan sitä taas on jahdattukin puolitoista vuotta edellisestä. Välillä vähän masentaa, etenkin kun koirasta olis vaikka mihin jos ohjaaja osaisi...
Lopuksi otin vielä Ossin kanssa A:lla kontaktin vahvistamista.

Akin treeneissä oli piilossa oleva putken suu ja sinne vienti se eka kommervenkki. Seuraavasi putkelta veto ja hypylle työntö. Tai jotain ;D - mitkä lie hienot sanonnat. Ensin mentiin muutaman kerran putken suun ohi. Jäin itse vähän koiran eteen enkä saattanut sitä riittävästi. Hypyt ja takaakierto sujuu ihan ok, kunhan muistan ohjata. Kepit vielä vähän tökkii. Akin treenit koostuivat komesta pienestä harjoituksesta (alla). Teemana tuo piilossa oleva putken suu.
Kovasti olen miettinyt koska Akin kanssa uskaltaisi startata. Mutta kun sillä on niitä mörköjä aina välillä, keinu ja rengas esim. Pitäisi vaan treenailla niitä useammin, vaikka yksittäisinä esteinä.