Aurinko porotti iltapäivällä saapuessamme kisapaikalle. Tuomarina oli Elina Hannikainen ja ekana startattiin C-kisa, eli hyppäri.
Hyppäri vaikutti helpolle ja suoraviivaiselle, mutta todellisuudessa siellä oli sellaisia pieniä paikkoja joissa oli mahdollisuus missata... Tänään oli kaiken kaikkiaan kakkosissa tulokset kiven alla, saatika nollat sitten... Katselin lähtöä kauhulla ja mietin miten selviäisin kun Ossi kuitenkin varastaisi lähdössä. Lisäksi eniten arvelutti putkeen 10 ja 16 menot, suuri mahdollisuus olisi mennä väärään päähän ja putkella 16 saattaisi hyppy 17 vetää jos ohjaaja olisi yhtään myöhässä. Starttasimme tokavikana (joka kisassa) ja mamman vatsassa möyrysi. Olin hieman ihmeissäni sillä Ossihan kesti viivalla käskyyni asti. Joka tosin tuli melko pikaisesti, kun en oikein uskonut silmiäni enkä luottanut koiraani. Mutta alku sujui ja muutenkin Ossi oli kuulolla. Tänään tuli rimoja alas kolme, eli 15 virhettä. Radalla oli pitkästä aikaa myös okseri. Se sentään pysyi ylhäällä. Vähänhän ne rimat harmitti, mutta hei - onneksi ei ollut vain yksi rima, se harmittaisi enemmän. Ja miten ylpeä olinkaan kun se ei varastanut!!!!! Se oli kyllä ihan päivän parasta ja aina vain parempaa, sillä lopuissakaan lähdöissä ei varastettu. Aikamme oli hyvä, tuloksen saaneista painelimme toiseksi nopeimmin ja sijoitus oli yllättäen kolmas. Wau! Kiva avaus ekoissa kotikisoissa. Mukaan lähti hurtille ruokaa ja kelluva lelu, mammalle suklaatia ja aina tervetullut lahjakortti.
Sitten B-kisa. Alkuun oli vauhtia kepeille, eli hyppy, pituus ja kepit. Ja arvata saattaa että väärästä välistä sisään. Mutta sitten mentiinkin tosi kauniisti ja kuulolla kunnes puomin alastulolta tuli viitonen. Vielä kielto hypyltä (huolimatonta ohjausta varmaan) ja yksi rima alas. Eli virheitä 20 ja sijoitus kahdeksas. Mutta edelleen ohjaaja oli hyvällä tuulella koska koira pysyi lähdössä (vaikken ihan luottanut vieläkään) ja kuunteli. Harmittavia virheitä. Mutta tulos saatiin.
A-kisa meni kyllä ihan tööööötttt...
Ohjaaja taisi unohtaa ohjata, sen verran löysältä menoni tuntui. Alkuun oli killeri. A:n ylösmenon vieressä oli putken suu ja sinne putkeen siis oli tarkoitus mennä. Ja apua. Ossihan meni. Osasin siis ottaa alun oikein. Myös sama kohta meni oikein silloin kun A:lle piti. Pelkäsin puomilta seuraavalle putkelle vientiä, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ossi ei edes yrittänyt väärään päähän. Koskakohan minä alan luottaa koiraani? Ja keskittyä ohjaamiseeni? Tällä radalla Ossi otti kaikki kontaktit tosi kauniisti. Ja taisi siitä löysästä ohjauksesta johtua jatkuvat hypyillä sössimiset... 2 kieltoa, 2 rimaa ja vielä kielto ja kaikki siis hypyiltä. Hylkyhän siitä tuli. Tosin harmittaa että se oli kyllä ihan ohjaajan vika. Jos ois jaksanu tsempata kunnolla ni tulos ois voinu olla ihan toinen. Vaan oishan se nyt ihan liian hyvin mennyt ellei sitä hyllyäkin olisi tänään saatu =D
Mietin vaan, tai Ninkahan sen oikeastaan ilmaan heitti, et oiskohan aamulenkki kuitenkin vaikuttanut rimojen tiputtamiseen... Tiedä häntä. Voi olla tai sit ei. Onhan tää kaveri ennenkin niitä roiskinut. Mutta ehkä seuraavan kerran käypi vain viitosen juoksut aamulla ennen kisaa :)
Mutta hyvä mieli on. Ainahan niitä nollia toivoo, mutta jos tuo startissa pysyminen alkaisi nyt sujua niin ehkäpä ne sieltä tippuilee joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti