Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

torstai 30. syyskuuta 2010

Epiksissä

Tänään läksimme epiksiin, kun sellaiset "treenivuorollamme" kerran järjestettiin. Ilmoitin kummankin koissun yhdelle radalle, Akin mölleihin ja Ossin kilpaileviin.

Minnuu vähän Akin suhtautuminen kisatilanteeseen jännitti. Edellisistä mölleistä kun oli aikaa ja silloin oli paikalla aika vähän porukkaa, verrattuna tän päiväisiin skaboihin. Rataantutustumisessa vähän päivittelin, mutta mukava rata se oli. Ja Akihan veti hienosti, todella hienosti. Ei ongelmia, kontaktit otti nätisti ja meni minne ohjattiin. Muurin jälkeen olisin voinut valssata, mutta se jäi... Tokavikalla hypyllä harmittava kielto ja sekin oli ihan ohjaajan moka. Kun miun vauhti pysähtyy, pysähtyy Akikin ja kieltohan siitä tulee. Tarkoitukseni oli valssata putken jälkeen, mut se ei sitten irronnut ja oli väärällä puolella sössimässä (meinasin leikata takaa, mutta ehdin hieman liian lähelle hyppyä ja jouduin jarruttamaan). Eli viitonen radalta. Ihanneaikakin alitettiin -11,48 sekunnilla ja yllätys - sijoitus oli neljäs!!! Voi miten mie olin tyytyväinen. Koskakohan uskaltais startata virallisissa?


Ossin rata oli ihan kammottava, kammotavan vaikea. Ihan liian vaikea meille. Ja koska ohjaajaa pelotti edes lähteä niin puihinhan se meni. Ihan metsään. Mutta hei! Pysyihän se sentään startissa, hiivatti soikoon. :) Jotain positivista.
Mutta oikeesti, rata oli kaamee juoksusuora ja hylly tuli het neljännellä esteellä kun meni väärältä puolelta hypyn, en ehtinyt ohjaamaan putken jälkeen. Ois ehkä pitäny lähteä vasemmalta, mutta menin oikealta... Ohjaajan into lopahti, vaikkei sitä tainnu kauheesti muutenkaan olla kun radan vaikeuden näki... Ohjaus siis unohtui ja meno oli sen mukaista. Räiskittiin vaan ja ohiteltiin esteitä ja suoritettiin mitä sattuu. Kepitkin alkoi väärältä puolelta, tosin oikeasta välistä (ettei jättänyt alkua väliin), keinulta säntäsi alas kun ohjaaja lähti putkea kohti liian aikaisin yms. Ei jaksa kuulkaa ees selostaa. Hävettää niin kovin suorituksemme. Ja kylläpä otti taas kotimatkalla pattiin, vaikkei se vika oikeestaan ees Ossin oo. Mut manasin, et nyt lähtis hyvä agikoira jollekin hyvälle ohjaajalle kisakoiraks... Siis Ossin kanssa ei tulosta, eikä ees hyvää hyllyä. Vaan ihan susi rata! Vaikka rakas hurtta se on, ei ton suloisempaa voi olla...

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino