Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Mamma masentelee

Uusi hallin matto on ihan mahtava juosta! Tuntui, että tääkin hidas ohjaaja pääsi pinkomaan ihan ok vauhtia. Siinäpä ne eilisen treenin kohokohdat :) Muuten ohjaajalla menikin sitten alakanttiin... Ääh, ei taivu ja joskus tuntuu ettei aina hoksaakaan, Uusi asia on tietty uutta asiaa, mutta silti. En varmaan edes muista mainita kaikkea mitä eilen useammalla toistolla opeteltiin ;D

Anne T. toi jälleen treenit. Radat vaikuttivat mukaville.

Tässä A-treenissä pituuden paikalla oli hyppy. Vedettiin kerran koko rata. Kepeiltä hypylle 11 heittäminen takkusi. Minä en saanut riittävästi kaarretta Ossin linjaan ja se tuli turhan suoraan. Siitä olikin sitten vaikeampi jatkaa hypylle 12. Tätä höylättiin muutama kerta. Ossi kävi ihan sikakuumana. Eikä juurikaan välittänyt namipalkastani. Ja tekevälle sattuu, meniköhän tässä vaiheessa vasen ranne kun se mokoma nappasi kiinni. Liekö hamusi namia, vai ärsyttikö sitä epämääräinen ohjaus. Itse joskus pelkään että jos liikaa "heitän" niin sinkoaa hyppäämään sen väärän hypyn. Tässä esim. kepeiltä sitten tuolle kympille.


Kakkostreeni. Mentiin taas koko pätkä. Sain varmaan vahingossa Ossin putkeen 9 ihan oikein, vaikken ollut sillä puolella missä suunnittelin olevani ;D Vahinkoja sattuu. Olin loppusuoralla jopa Ossia edellä. Sille tuli siis kiire ja rimat putoili. Sitten höylättiin esteitä 10-11-12. Monesta kohtaa ja mikä ois paras. Nyt en ees muista menikö tällä (vai edellisellä) radalla oikeakin ranne. Ossi otti taas vähän palkkaa... Murr. Koko päivän on pakottanut ihan sikana.

Ohjaaja ei siis taivu molempiin suuntiin yhtä luontevasti ja meno on "jäykkää". Tää ei osaa lähettää oikealla ja vasemmalla, eikä Ossikaan voi siten niitä osata. Nyt pitäis lenkillä lähetellä kiertämään puuta yms. Illalla masensi jotenkin ihan valtavasti tää oma takkuaminen. Onhan sitä takuttu ennenkin, mutta nyt taitaa vaivata vähän muutenkin joku alakuloisuus emäntää. Ja senhän vaikuttaa sitten ihan kaikkeen.
Noh, mutta kuten Sami niin kannustavasti fb:ssa totesi "Menee vaan pikkuisen aikaa kun opii uudet kuviot ja askelmerkit." Näinhän se kyllä on. Joten kiitokset tsemppauksesta! Kyllä me vielä joku päivä opitaan. Koettakaa vaan jaksaa edelleenkin neuvoa, neuvoa, neuvoa...

2 kommenttia:

Viivi, Selma ja Watti kirjoitti...

Teillä on ihan huipputreenejä, mie oon katellu niitä siun blogista ja miettiny miten ohjaisin kelpietä siinä :)

Ja mamma lopettaa nyt sen masentelun, aksakuviot on vaikeita..jalat on aina väärään suuntaan, väärän aikaan, kädet väärin, kroppa ei kierry..joo-o! siinähän tän hauskuus piileekin :) ja harjoittelelmalla oppii. eikun puuta kiertämään ja tötteröjuoksua, niinkun mie oon joutunu tekemään :)

Treeni-iloa ja toivottavsti nähdään PIAN!!

Niina - The Trion kartturi kirjoitti...

Kiitos! Ryhmäläiset tuo hyviä treenejä :) Mie oon tykänny niistä kanssa, vaik välillä oma kömpelyys vaivaakin...

Mutta tänään kävin aamutreeneissä Titin kanssa, ni jopa oli parempi mieli ja onnistumisen tunnetta reppu täynnä!!! Niin ne onnistumisetkin näköjään päivästä toiseen vaihtelee.

Mutta joo, taas tänään mietin et pitäis ihan lenkillekin taas lähteä... Ja jotain puunhalaamista ;D vois kokeilla myös.

Toivottavasti onnistuttais pian näkemään!!!


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino