LUVAa pukkaa

Lauantai-aamu alkoi about puoli kahdeksalta hallilla talkoilun merkeissä. Olin illalla leiponut kahvioon pitsaa ja persikkapiirakkaa. Ne paikalle toimitettuani siirryin konttoriin pöytäkirjanpitäjän sihteeriköksi. Työ sujuivat ja kisat eteni. Kolmelta vuoroni oli ohi ja sain Akin hallille. Olin ilmoittanut sen kolmesta mahdollisesta startista kahteen. Päätin jättää hyppärin välistä, minä kun en ole edelleenkään ihan vakuuttunut jaksaako tuo Aki täysillä kolme starttia... Tuomarina kakkosilla oli Moilasen Mika. Sama joka oli Ossin ekassa kolmosten startissa ja jonka radoista tykkäsin. Ja tykkäsin taas!

Ensin vuorossa B-kisa. Rata vaikutti melko helpolta ja suoraviivaiselta. Joskin muutamia killeripaikkoja siellä oli, esim A:n jälkeen hyppy jonne ei mentykään vaan kurvattiin kepeille. Aki starttiin. Kivasti pysyi. Hyvin lähti vauhtiin, eikä kurvaillut mitään kunniakierroksia kentällä. Oli tosi hyvin kuulolla ja nyt oli vauhtia paremmin, ei puhettakaan mistään makaroonista. Puomin alastulo oli hilkulla, ja katsomosta samottiin että kai ylöstulokin...? Niitä täytyy nyt muistaa treenailla... Kepeiltä hypylle takaakierto ei tökännytkään, vaikka sitä kohtaa vähän pelkäsinkin etukäteen.
Maalissa en kyllä ollut ihan varma että oliko nolla vai ei... Aina vähän epäilyttää... Ja jos arveleekin että olisi nolla, niin rupeaa tuntumaan että nollia tulee kaikille muillekin... Mutta niin vain tulosten tullessa sain todeta, että nollahan se ja vielä LUVA. Sijoitus neljäs, joten harmittavasti jäätiin palkintopallilta mutta LUVA kuitenkin lämmittää mieltä. Kakkosista siis se oli Akille ensimmäinen laatuaan.

A-kisaan starttasin hyvillä mielin. Joskin rata oli vaikeamman oloinen. Heti alussa pähkäilin 2-3 hyppyjä että miten saisin ohjattua niin, ettei vauhtini lopu enkä ole hypyn edessä, ettei Aki jää istuksimaan kolmoselle. Mutta ei ongelmia tässä. Olin vastaanottamassa 2-3 välissä ja ihan pyöräytyksellä mentiin, itse pyörähdin siinä 2-3 hyppyjen välissä. Vauhtia oli taas mukavasti ja rata eteni. Kunnes ohjaaja herpaantui kepeillä ja pari viimeistä väliä jäi... Viitonen ja kepit alusta. Nyt sain loppuun kunnialla. Mutta kiepautus ysin takaakierrolle oli huono (tai lähinnä hallussapito) ja Aki kirmasi keppien välistä kurkimaan... Hyllyhän sieltä. Mutta hyvä sellainen. Loppuratakin meni vauhdilla, jopa keinu oli hyvä. Eteni vauhdilla pidemmälle kuin ennen ja vasta sitten löi maihin. Eli alku ja loppu mentiin virheittä. Harmittaahan se vähän tuollainen hölmö töppäys, mutta olin tosi tyytyväinen siihen miten Aki teki ne kaikki ennakkoon pelkäämäni kohdat. Ja sitä vauhtiakin oli. Toisaalta en ehken kauhean nopeasti haluaisikaan Akin kanssa kolmosiin, kakkosissa olisi hyvä treenailla varmuutta ja nopeutta... Mutta niin tai näin, niin hieno päivä meillä tänään!!!