Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

lauantai 8. lokakuuta 2011

Voihan +2,64 sekuntia

Sen verta meidät erotti nollasta tänään... Huokaus, niin lähellä... Tuomarina Kotkassa oli Sari Mikkilä ja kolmosten skabat.
A-kisan tutustumisessa tuomari jo sanoikin sen olevan "teknisin" rata tänään. Ja juuh, siltä se kyllä vaikuttikin. Ihanneaikakin oli napakka 39 sekuntia. Huh. Hengästytti jo valmiiksi. Koira starttiin ja tapansa mukaan se taas himppasen varasti. Pelastuksella alkuun. Muutenkin meno oli ihan kamalaa, kauheeta vääntöä ja karjumista. Puomilla pysähtyi alastulolla jo puoleen väliin, kääntyi katsomaan minua ja hetken jo ehdin ajatella, että nyt se loikkaa kontaktin yli. Vaan eipäs loikannutkaan. Ja mitä? NOLLAKSI se sitten lopulta väännettiin, joskin vääntämisestä johtuen oli yliaikaa tuo reilu pari sekuntia. Voi ei! Pikkaisenkos harmitti. Niin lähellä mutta niin kaukana. Sijoitus kuudes. Eli ei vissiin muillakaan väännöt ihan sujuneet kun noinkin hyvä sijoitus...

B-kisassa Ossi sitten pysyikin lähdössä. Joskin otin tosi nopeaan, ettei pääse varastamaan. Meno oli tosi mukavaa ja nyt se tuntui helpommalta etenemiseltä. Joskin sitten tipahti kuutoshypyn rima, puomin alastulokontakti lipsahti ja vielä kaupan päälle muurin palikka putosi. Virheitä siis 15. Ihanneajan alle päästiin 6 sekuntia ja sijoitus 21. Eli ei kehuttava. Mutta meno oli mukavaa. Tykkäsin virheistä huolimatta.
Ja sitten vielä C-kisa, eli hyppäri.

Rata vaikutti melko helpolle, mutta osoittautuikin yllättävän vaikeaksi, pari killeripaikkaa sisältäväksi. Nimittäin vain yksi nolla ja kaikkiaan 38 koirakosta vain kuusi sai tuloksen. Pahin paikka oli putken 17 jälkeen kun moni koira ampaisi hypyn 4 uudelleen, etenkin jos ohjaaja oli irronnut liian kauas. Meillä se kohta kyllä sujui - oltiin nääs hyllytetty jo heti alkuun. Ohjaajan jalat jumittui enkä saanut ohjattua Ossia kunnolla, niinpä työnsin sen hyppäämään kolmoshypyn väärinpäin. Keppien alun otti väärästä kohdasta ja hypyltä 18 oli menossa jo suoraan maaliin. Mutta muuten eteni taas tosi kivasti ja kuunteli. Jospa vaan ohjaaja olisi liikkunut alussa paremmin... Loppukin meni sitten itsellä vähän huonosti ohjaten. Mutta Ossiin pitää olla taas niin tyytyväinen. Murukka.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino