Tänään pääsin peruutuspaikalle Rainetojan Emilian koulutukseen. Täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Saatiin Ossin kanssa niin paljon. Rata vaikutti aluksi mahdottomalle muutamassa kohdassa (meidän treeni oli tuo valkoisten pallojen rata). Mutta sokkari taitaa olla se meidän juttu. Sillä jopa pääsin Ossin edelle ja sekös oli ihan ihmeellistä meistä molemmista :)Joskin heti alkuun vedettiin kakkoshypyn ohi kun otin koiran puoleisella kädellä ja lähdin liian aikaisin liikkeelle siitä kakkosen takaa missä olin vastaanottamassa. 3-4 välissä tein perinteisen takaaleikkauksen mikä vaihdettiin, ööö, olikohan siinäkin sokkari mutta enivei, pääsin pinkomalla Ossin edelle.
6 hypylle suunniteltu pakkovalssi ei sujunut meiltä kovin hyvin. Paljon parempi oli heittää koira, selkäni hypylle päin, hypylle ja tehdä sokkari. Sitä höylättiin kun ohjaaja ei millään meinannut uskoa ja luottaa koiransa. Ja kun katse ei ollut oikeassa kohdassa niin Ossihan paineli hypylle 24 väärinpäin :) Eli ohjaajan tulee katsoa koiraa koko ajan ja painella hippulat vinkuen 7-8 väliin ja taas sokkaria. Kyllä se sieltä tulee. Ja tulihan se kun ohjaaja vain uskoi ja katsoi oikeaan kohtaan olkansa yli. Kepeille hienosti. 13-19 ei isompia ongelmia. Pikkasen viilattiin 17-18 väliä niin että Ossi pikkasen jarruttaisi ja kääntyisi nopsemmin, ei olisi menossa kohti väärää putkea.
Ohjaaja ei meinannut tajuta että niiauksessa eteen menevä tukijalka on se joka ponnistuksessa menee myös taakse, kohti seuraavaa estettä. Komeasti kääntyi putkelta ja haki kepit. Putkelle saattelin hyvin, pikkasen pystyin kepeiltä vedättämään ettei mene väärään päähän. Loppu oli ok, vaikka ohjaajan happi meinasi loppua.
Muutamia kohtia hiulattiin, paria enemmänkin. Mutta paljon saatiin. Nyt kun vaan uskaltaisi ja muistaisi niitä ruveta treenaamaan.
Loppuun täytyy todeta, että jatkossa on vaan yritettävä päästä koulutuksiin useammin. Tähän asti on sattunut aina jotain menoa yhtäaikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti