Aki misseillee

Niin vaan tuli se päivä kun Aki (vihdoin) korkkasi näyttelykehät. Johan tuota ikääkin on vajaata 4 vuotta. Aamulla suuntana siis Savitaipale ja ryhmänäyttely, tuomarina Elena Ruskovaara. Mammaa jännitti. Edellisistä näyttelyistä Ossin kanssa on kulunut jo jokunen vuosi. Ja nyt oli tarkoitus esittää koira itse. Siis apua, minä kehään. Ossin esitti aina joku muu....
Noh, perhosia vatsassa seurasin kehän laidalla muita rotuja ja tarkkailin kuinka tuomari pyytää koiria esittämään. Vihdoin oli perropoikien avoin luokka... Meidän numero oli tietenkin jonon ekana. Auts. Noh ihan ok me kai pärjättiin. Aki antoi kivasti katsoa hampaat ja kopeloida. Seisottaminen ei ollut ollenkaan kivaa ja herra ois vaan istuskellu/makoillu. Siinä oli siis minulla tekemistä. Mutta pääasia ettei tuomaria väistänyt. Juoksua en ehtinyt murehtia, yritin itse pysyä vauhdissa ja kompastumatta. Mutta ihan hyvin se meni. Minä lähdin alunperin tavoittelemaan, että jos edes sen H:n saisi. Joten hyvä etten pyllylleni lentänyt kun nostettiin EH. Olimme siis ihan ylittäneet tavoitteemme. Vielä paperissa ollut:

Savitaipale 31.3.2012, Elena Ruskovaara AVO-EH, AVK4
"Avoimesti käyttäytyvä, kokematon, mittasuhteiltaan oikea. Kuono voisi olla vähän jykevämpi, tarpeeksi leveyttä kallossa. Erinomainen vahva kaula, oikean mallinen rintakehä. Sopivat kulmaukset, tarpeeksi yhdensuuntaiset liikkeet, vähän sidottu taka-askel. Karva on oikea laatuinen, mutta tällä hetkellä kovin ohut ja pohjavillaltaan niukka. Kannattaa ehdottomasti treenata ja tulla uudestaan näyttelykehiin."

Takkaakiertoja tahi jottain sinne suuntaan

Eilen oli Sirpan tuomat ratatreenit. Radalla kontaktit ja takaakierrot.
Ossin kanssa kokeilin alun ensin jättämällä koiran lähtöön ja menemällä itse puomin vasenta puolta, tarkoituksena heittää koira putkeen. Mutta eihän se mihkään putkeen mennyt. Kääntyi mokoma takaisin puomille. Omasta liikkumisesta johtuen tuli 5 hypyn ohi. Kontaktit räiski. Ja ohjaaja poltti käämit. Koira lähti kesken radan autoon. Niitä kontakteja kun ei loikita - jeeveli.
Aki teki huomattavasti siitimpää rataa. Alunkin otin suoraan oikealta puolen ja koiran livahtaessa putkeen pingoin 5 hypyn taakse vastaanottamaan. 8-9:llä Aki kääntyi tosi kauniisti välistä mutta meinasi ajaa aina ysin ohi. Lopulta saatiin kaunis sylkkäri aikaiseksi. Aki oli tänään ihan pro.

Lopuksi tein vielä radan Ossin kanssa. Otin senkin kanssa alun puomin oikealta puolelta ja 5 taakse vastaanottamaan. Oli paljon parempi. Nyt oli kontaktit pikkaisen paremmat, mutta tekemistä riittää... Ossi teki Ossimaisen hyvin mutta nyt ei ollut meidän kemiat kohdallaan -tai jotain- kun tunteu ettei kuitenkaan ihan sujunut. Tökki milloin missäkin kohdassa vaikka olikin ok menoa. Mutta tänään vain ok. Ossi kun osaa olla niin loistavakin... Ohjaajasta kai turha mainita, hyvä jos pääsee tyydyttävään arvosanaan.

Titiltä sain lainaan tosi hyvän näyttelyremmin ja ulkona sitä Akin kanssa pikkaisen jo testailtiinkin. Likat kopeloi koiraa ja katteli hampaita... Mitäköhän siitä näyttelyreissusta mahtaakaan tulla... Huh huh.

Aurinkoa ja pilkkimistä

Niin komeasti paistoi aurinko jotta päätettiin suunnata jäälle pilkin ja koirien kera. Saalis ei ollut mainittava muttei se tahtia haitannut. Kai se on kevät tulossa kun niin kivasti aurinko jo lämmittää. Koirat tutki ihmeissään paria sinttiä ja Ossia alkoi leikityttää... Oli pakko keskeyttää ettei syö sinttiä kokonaisena. Oli kiva reissu vaikka koirilla välillä tylsää olikin odotellessa...

Lähetetty Samsung Mobilesta

Ihan mahtavuutta

Nyt on koirat ihan liekeissä. Oli niin mahtavat treenit kummallakin. Ohjaajan jalka ei meinaa Ossin vauhtiin riittää joten se menee välillä vähän säätämiseksi, mutta jospa tuo koipi vielä joku päivä toimii niin ettei enää haittaa menoa.
Bongasin seuraavan treenisarjan netistä. Pystyi tekemään valssaillen, jaakotuksia, persjättöjä ja monta muuta juttua. Mikä kellekin parhaiten sopi.
Eka treeni oli lämmittelyä. Ossin kanssa tein 2-3 väliin jaakotuksen. 4-5 väliin persjättö. 9 hypyn menin putken puolelta ja leikkasin 9-10 välistä neliön keskelle. Hyvin meni.
Akin kanssa mentiin suht samaa matkaa ettei vauhti stopannut. 8-9 väliin valssi ja lopun ohjasin neliön keskeltä.
2 treenissä meinasi välistävedot tökkiä etenkin Ossin vauhdissa. Lähinnä siksi ettei nilkkani antanutkaan periksi liikkeessä enkä saanut ohjaustani kääntymään tarpeeksi. Mutta saatiin räpellettyä. Akin kanssa meni helpommin. Se on niin paljon pehmeämpi ja tottelee ohjausta herkemmin, eli minun ei tarvitse tehdä niin voimakkaita kääntöjä kropallani.
Kolmostreenissä alku vaikutti mission inbossiplelta... Mutta yllättäen se ei ollutkaan sitä. Toimi hyvin tuosta neliön keskeltä vedellen ja työntäen. 6 hypyltä lähdettiin sitten spurttaillen yhtämatkaa. A:n jälkeen oisi parempi ollut olla oikealla puolella ohjaamassa hypyille. Mutta minä tietty olin vasemmalla ja molemmat hyppäsivät kasin pitkälle väärään suuntaan. Radasta poiketen hypättiin 12 toiseen suuntaan eli samoin päin kuin 16.
Mutta oli siis ihan huippis treenit. Molemmilla sujui. Ossin kanssa saatiin huidottua muutama rima huolimatomuudella alas. Mutta muuten koirat kuulolla ja hyvin ohjautuivat.

Ihana Sohvi!

Meillä kävi eilen Ossin tyttö Sohvi (5 kuukautta) kylässä ja samalla hakemassa kesätukan. Pojat tutki neitiä tarkasti ja neiti koetti houkutella leikkiin kaikin keinoin. Ai miten reipas ja nätti tyttö oli tämä Foxmiloun kasvatti. Turkin ajo pikkaisen stressasi mutta saatiin ihan hyvin tehtyä. Nyt ei lumipaakut haittaa neidin menoa.
Mullehan tietty tuttuun tapaan meinasi iskeä pentukuume. Ois se niin ihku...

Hyppyjä kuntoon

Tänään oli hyppytekniikkaa luvassa. Hyvä niin, sillä oma kunto ei ehkä olisi kestänyt vielä juoksemista. Etenkin kurkunpää ottaa nokkiinsa hengästymisestä.
Eli ihan yksinkertaisesti laitettiin 5 hyppyä melko lyhyillä väleillä, rimat 35 senttiin. Palkka odotti hyppyjen takana.
Seuraavassa treenissä samat esteet mutta joka toinen korkeampi. Kolmannessa treenissä otettiin 4 hyppy pois välistä. 3 ekaa oli matalaa ja viides sitten korkeampi.
Kumpikin koira suoriutui mainiosti. Aki ensin arasteli lähtemistä kun itse en liikkunut mihinkään, lähetin vaan matkaan. Mutta koska hoksasi saavansa palkkaa niin alkoi vauhti ja irtoaminen löytymään :) Hyvin herrat hoksasivat rytmittää hypyt. Vikassa treenissä Akilla rupesi olemaan kiire palkalle ja venytti melkoisella loikalla viidennelle hypylle, jättäen väliloikan kokonaan pois. Mutta pääsi kuin pääsikin riman yli pudottamatta.

Lisäksi Akin kanssa otettiin pikkaisen näyttelytreeniä ja likat kopeloivat koiraa ja tsekkasivat hampaita. Minä hullu, kun menin ilmoittamaan Akin missikisoihin. Ikuna se ei oo ollu ja voi melkolailla arastella, mutta parhaamme käymme tekemässä.

Flunssaa pukkaa

Viime viikolla iski flunssa-aalto ja kuume. Treenit jäivät siis välistä, vaikka miten olisi mieli kentälle vetänyt.

Eilinen pysäytti taas tosissaan, miten yhteinen aikamme voikaan olla rajallinen ja lähtö koittaa aiemmin kuin ehkä haluaisitkaan... Piti illalla halata sessuja vähän pidempään... Luopumisen ajatuskin on yhtä tuskaa. Entäs kun se päivä sitten koittaa? Ja ilmankaan et osaa olla. On ne niin mahtavaa seuraa.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle Jermu!
Hannalle, Antille ja Siirille toivon kovasti voimia suuressa surussanne.