Viime viikolla iski flunssa-aalto ja kuume. Treenit jäivät siis välistä, vaikka miten olisi mieli kentälle vetänyt.
Eilinen pysäytti taas tosissaan, miten yhteinen aikamme voikaan olla rajallinen ja lähtö koittaa aiemmin kuin ehkä haluaisitkaan... Piti illalla halata sessuja vähän pidempään... Luopumisen ajatuskin on yhtä tuskaa. Entäs kun se päivä sitten koittaa? Ja ilmankaan et osaa olla. On ne niin mahtavaa seuraa.
Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.
Hyvää matkaa sateenkaarisillalle Jermu!
Hannalle, Antille ja Siirille toivon kovasti voimia suuressa surussanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti