Tuttuun torstaiseen tapaan oli töiden jälkeen kauhea kiirus kotiin ja kohta hallille treenaamaan... Heidi toi treenin jonka aiheena oli päällejuoksut. Mie taas huokasin - enhän mä millään oo Ossin edellä, Akin kanssa vielä ehkä, mutta Ossi - ah miun Ossi.
Mutta pitäähän se parhaansa tehdä... Hyppyjen (nuo 3 sarjat reunoilla) välillä oli aika lyhyet välit joten Ossilla meinasi mennä pitkäksi, taipuminen oli jokseenkin tiukemmassa kuin Akilla. Havaittiin vaan (taas) kerran, ettei ohjaaja käytä molempia käsiään niin hyvin kuin voisi. Toisella voisi työntää takaakierrolle ja toisella vetää hypyn yli. Eikä huitoa yhdellä kädellä kaikkea. Johan siinä koirakin sekoo... Pikkaisen kun saatiin käsiä toimimaan, ni jo alko koiratki ymmärtää... Ei mitään isompia ongelmia kun päästiin samalle aaltopituudelle. Aki nyt oli toiminut heti alusta lähtien. Ossi lennätteli rimoja ja kaateli hyppyä ensin...
Oli oikein hyvä treeni. Nyt vaan ohjaaja muistaa ne kädet jatkossakin. Ja mikä mukavinta, tänään tuntui juoksukin sujuvan. Nilkka ei hangoitellut vastaan eikä kovin kummoisia pukkiloikkia tarvinnut ottaa. Jokohan sitä hissuksiin uskaltaisi takaisin kisakentllekin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti