Paluu arkeen

Niin ne taas joulun pyhät ja vapaapäivät vilahti kotosalla, omalla porukalla ollen vaan. Pukkikaan ei käynyt, jätti vain paketit pihalle...
Viime viikolla huilittiin pakkasen takia ja eilen lusmuttiin tapaninpäivän vuoksi. Tänään tehtiin siis ryhtiliike ja hallia kohti mars. Paikalla oli Heidi ja mä. Onneksi otin molemmat koirat niin kumpikin sai treenit.
Ensin tehtiin pallot ja sitten neliöt. Tarkoituksena treenailla kontakteja. Ossin kanssa kummankin radan ekat kontaktit piti ottaa alusta uusiksi kun pikkasen meni taas yli. Muutaman toiston jälkeen alkoi jo melkein muistamaan :) Pallot radalla 10 hypyn jälkeen Ossia kutsuikin yllättäen A. Komeasti ampaisi edestäni ja ihan eri suuntaan kuin minne ohjaaja oli matkalla *huokaus*. Voi meillä olla tekemistä loppujen sertien saamisessa... Mutta parhamme teemme.

Aki taas oli timangia! Niiiiiiin upeaa menoa eikä keinukaan enään hirvittänyt vaikka taannoin sen lentokeinun vetikin. Aki kääntyy niin pienellä kaarella eikä sähellä omiaan. Kivaa sillä tuntuu olevan muttei ylikuumene kuten isukkinsa. Ehkä se menolippu kolmosiin saatettaisiin saadakin tässä keväällä. Nyt alkais kulkea joten voisi jopa iletä kisatakin kolmosissa tuon junnunkin kanssa.

Pakkaset paukkuu taas...

Nyt se talvi sitten alkoi toden teolla. Treenien pakkasrajat paukkui tänään ja taitavat ennusteen mukaan ylittyä huomennakin. Treenit siis jäävät välistä... Sitten voikin siis alkaa rauhoittumaan joulun aikaan ja siihen perinteiseen kinkkuäkyyn...
Rauhaisaa Joulua Toverit!!

Voihan nolous...

No jopas oikeasti on noloa, että blogi on torkkunut... Mutta kai se torkkuu jos ei treenaillakaan. Tässä on viimeaikoina sattunu jos jonkinlaista "veruketta" ettei oo päästy treeneihin, kuten inventaario töissä, kouluttautumista jne... Mutta ei se mitään. Tänään päästiin. Tiesin, ettei Ossin ryhmässä ole kaikki paikalla joten otin Akinkin mukaan. Edellisen ryhmän jättämä rata vaikutti ihan kauhealta... Välillä oli pitkiä vientejä (8-9-10) ja välillä tuntui että ahdasta ja vaikka mitä.
Ossin kanssa eka kierros oli säätöö vähän joka kohdassa jotain... Ja aiaijai miten komee lentokeinu. Ohjaaja oli sekasin käsissä ja jaloissa ja tissien suunnassa. Mutta selvittiin me maaliin.
Aki oli timanttinen! Mitä nyt sekin otti lentokeinun ja sen seurauksena taas ryömii keinun (huokaus). Mutta muuten, aijaijai kun se kääntyy pienessä. Ja vauhtia oli taas kivasti. ja pysyi komeasti hanskassa hypyn 14 jälkeen (ettei kimmonnut viereiselle hypylle, joka oli lähellä!!) kun ohjaaja saatiin tajuamaan "vastakäännös" koiran suuntaan nähden.
Se sama toimi muuten Ossilla kakkoskierroksella. Muutenkin Ossikin kanssa kakkossuorite oli huomattavasti parempi. Muutamia kohtia höylättiin mutta saatiin hyviä ideoita ja uusia aatoksia. Aki ei tehnyt toista kierrosta kun eka oli niin hyvä. Jäi hyvä ja iloinen mieli eikä liikaa toistoja.
Olipa kiva taas olla baanalla. Joskin ohjaajan kantapää sanoo varmaan sopimuksen kohta irti... Se on kipuillut jo useamman viikon, särkylääkekuurista huolimatta. Kai siihen auttaisi vain totaalilepo, mutta kuka sitä nyt lepäilee...