Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Masennus iski ratatreeneissä

Kai sitä pitää oikeesti jonkin sortin hullu olla, kun jo tänään raahaa itsensä ratatreeneihin. Ihan hirveän hyvä lähtökohtahan ei ole se, että ohjaaja on väsynyt ja kipeä eilisestä reissusta. Nyt jälkikäteenhän se on helppo myöntää, olisi kuitenkin ollut viisaampaa ajatella asiaa etukäteen... Mutta jälkiviisas on aina niin helppo olla. Mutta turhaan mä koirille räyskytä, nehän tekee juuri niin kuin minä ohjaan tai olen ohjaamatta. Oma moka siis jos ei suju.
Radaksi oli valikoitu tämä Santun kolmosluokan rata, joka ei näyttänyt mahdottomalta, MUTTA...

Ossin suoritukset: Lähtö onnistui hyvin. Eli treeneissä pysyy vaikka mitä tekis. Niistolla kakkoselta. A:n menin ensin oikealta, mutta slalomille oli sitten vaikea saada. Paremmin toimi kun kolmosen jälkeen leikkasi A:n vasemmalle puolelle. Sitten slalom onnistui hyvin. Keppikulma oli hirveä. Tosi tarkka sai olla. Aika usein kännyin liian aikaisin tms ja Ossi lähti keppejä väärin päin. Keinulta loppuun olikin melkoista pinkomista. Ossi onneksi irtoaa putkeen 13, joten itse saattoi jäädeä hypyn 14 taakse vastaanottamaan. Kontaktit onnistui pääsääntöisesti hyvin.

Akin suoritukset: Eka kerta taisi mennä vähän paremmin... Huomatkaa taisi. Ohjaaja ei kyllä yhtään muista, kun se toinen rata sai mielen niin mustaksi. Pitkän aikaa on taas hypätty ihan kunnolla, mutta nyt istuskeltiin kakkosen, vitosen, seiskan ja kympin takana. 14 tultiin ohi. Ehkä se sitten koirakin huomaa kun ohjaaja alkaa hermostumaan (vaikka yrittää olla iloinen) ja tilanne lukkiutuu entisestään. Koirat oli kyllä aamulla käyneet jäällä kirmailemassa, liekö se syönyt Akilta puhdin vai mikä? Mutta arvatkaa paljonko tämä masensi väsynyttä ohjaajaa? Itku ei ollut kaukana. Ollaan kuitenkin muka kisaamaan lähdössä perjantaina. Vaihdettiin kartturia ja Titi otti Akin. Itse menin kahvioon. Ja kyllä se Titin kanssa hyppäsi. Paitsi viimeisellä hypyllä oli säätöä kun se oli vaihdettu okseriksi. Eli onkohan tämä ohjaajasta kiinni??? Anne lupasi keskiviikoksi tuoda jotain motivoivaa, kivaa treeniä. Katsellaan sitten tilannetta ja toivotaan aurinkoisempaa ilmettä ohjaajalle ja koiralle...

Vantaa, Ojanko

Eilen startattiin aamulla neljän aikaan hallille, kun olimme sopineet kimppakyydin kisoihin lähteväksi 4:30 hallilta. Ehdittiin siinä odotellessa sitten vielä tempaista viimeistelykontaktit (hullut!). Aamulla meinasi vähän jännittää ja väsymys aikaisesta heräämisestä teki sen, että meikämanne unohti vasta jotain kymmenen vuotta naputtelemansa pankkikortin tunnusluvun Utin ABC:n kassalla. Onneksi oli käteistä :) Vantaalla oltiin ajoissa, jopa ennen kisajärjestäjiä. Mutta oli sitten hyvin aikaa ulkoiluttaa koirat ja panikoida...

Tuomarina kolmosissa Allan Mattsson. Ja hänelle tyypillisesti hyppärillä rimat oli tapissa 65 cm. Agiradoille sentäs tiputettiin 60 cm. Kisat alkoivat hyppärillä. (Ratapiirrokset on sitten itse piirrettyjä, suuntaa antavia...). Meidän lähtönumero oli heti kärkipäässä, niin ettei tarvinnut onneksi kauaa jännitellä... Koira lähtöön, ja siitähän se sitten lipesi liikkeelle liian aikaisin... Ja se SAAKUTIN eka rima tulla läpsähti alas.... Muuten ne onneksi pysyivät ylhäällä. Eihän se ihan mahdottoman kaunista ollut mutta muuten sitten virheetöntä menoa. Jotenkin luulin ettemme ehtisi ihanneaikaan, mutta kun maalissa kuulin että ehdittiinkin niin se eka rima harmitti vielä enemmän... Mutta tulos kuitenkin ja olin tyytyväinen miten hyvin kuunteleva koira miulla oli ekaradalla kaverina. Sijoitus 11./39. Ja jossittelu lienee turhaa mutta ilman tota rimaa ois taidettu serti saada... Mutta tästähän on hyvä jatkaa niiden metsästystä.



B-kisa olikin sitten jo enemmän säätöä ja herra Oikarinen varasti lähdössä vieläkin törkeämmin kuin edellisessä... Sillä ei ollut pienintäkään kontaktia muhun lähdössä, kuikuili vain radalla eikä korvia ollenkaan. Alku olikin sitten melkoista kääntöä ja pelastelua. 7 putkella olin jo ohjaamassa oikein, mutta sitten tietty nakkasin sen väärään päähän putkea ja HYLLY. Radalla oli kyllä paljon hyvääkin, etenkin kontakteihin olin tyytyväinen = se OTTI NE!!! ja rimat pysyi hyvin.



A-kisasta en odottanut kummoisia, luulin hyllyttäväni hypylle kaksi kun Ossi varastaa enkä ehdi saada takaakierrolle... Rata oli täysin mission impossible. Enkä todellakaan ollut ainoa joka oli sitä mieltä... Ja tulokset kertoo myös sen, vain 9 tulosta 38 koirakosta ja nollia tasan kaksi.
Mutta tällä radalla tapahtui jotain ihmeellistä! Ossi pysyi lähdössä! WAUUUUUUUUUUU!!! Ohjaaja ei ollut uskoa sitä, mikä näkyy videollakin kun kurkin ja odotan koska se karkaa... Eipä karannut vaan pääsin hienosti pakkovalssille kakkosen taakse ja saatiin tuo alkuhässäkkä upeasti (meille upeasti siis) suoritettua. Aika moni kosahti tuohon alkuu. Tälläkin radalla pysyi tosi hienosti rimat. Olihan tässäkin säätöä ja ohjaajan epävarmuutta. Oli jo menossa putkelle keinun sijaan, mutta hyllyn tullessa alla olisi kuitenkin ollut vain vitonen. Huomasin kyllä sivusilmällä että keppien viimeinen väli jäi, mutten enää jaksanut korjata. Siihen virheeseen loppui sitten ohjaajan ohjaaminenkin ja mentiin sit putken sijasta puomille... Mutta mä olin niiiiiiiiiiin onnellinen alusta, ettei tää edes harmittanut! Hyvä HYLLY.



Kotimatkalle pääsin siis tyytyväisenä vaikkei tulokset päätä huimanneet, mutta hyvä avaus tälle vuodelle. Jotain hyvää JOKA radalla eikä vaan porsastelua. Oli loistava päivä. Kiitos kisakumppaneille Titille ja Sirpalle. Otetaan pian uudestaan!!!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Eniten jännittää kaikki

Oltiinkin Titin kanssa kahdestaan treenaamassa. Ja ihan hyvät viimeistelyt tehtiin. Ossi otti kontaktit hyvin, kuunteli ja takaakierrotkin onnistui jos itse olin ajoissa.
Tehtiin 3 pikkupätkää. Ensin nuo siniset ympyrät. Se oli aika peruskauraa. Sitten oli neliöt. Alku oli ok. Vitoselta putkeen lähetys onnistui hyvin, mutta koska piti pikkaisen blokata puomia niin sittenpä olinkin myöhässä 7 hypylle. Ossi ehti taas pari hyrrää ennen hyppyä eli kisoissa kiellon arvoisesti. Mutta muuten meni hyvin.
Viimeisenä tein tuon vaaleat ympyrät. Kakkoselle pakkovalssi. Muuten ei ihmeempiä kuvioita vedetty kun vauhdilla mentiin. Mutta tällä radalla olin erityisen ylpeä Ossin keppeihin. Meni putkesta kepeille _ihan_ itse kun minä vielä seisoin noin putken puolessa välissä. Eikä tämä ollut sattumaa kun tehtiin se uudelleenkin. Miun murukka. Hyvät oli treenit eikä aikaakaan saatu kauheasti menemään vaan kotona ehti vielä hyvin saunomaan...

Kuten Titi sanoi "eniten jännittää kaikki" niin nyt alkaa olla perhosia vatsassa, kun ajattelee lauantaita... Ensin jännitin vaan että mitenköhän tää sankari pysyis nyt lähdössä. Sitten rupesin miettimään kontakteja ja mahdottomia ratakuvioita... Ja nyt on jo maha sekaisin. Vaan hullu sitä pitää olla jos vapaaehtoisesti on lauantai-aamuna lähdössä yhtään mihinkään klo 4:30. Mutta onneksi en ole ainoa hullu, vaan saan seurakseni Titin ja Sirpan... Porukassa on paljon mukavampaa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Tätä lähdettiin hakemaan....

Jep jep... Tällasta sulavuutta lähdettiin tavoittelemaan. Tehtiin tuo eka treeni, jonka sekä Isabelle että Jouni tekee ja sitten vika treeni jonka Jouni tekee... Sanotaanko nyt nätisti näin, ettei ihan päästy samanlaiseen ketteryyteen ja hallintaan... Eikä suoritettu treenejä ihan yhdellä kertaa. Mutta nou hätä. Hyvät treenit ja niin teki hyvää Akille treenailla noita jaakkoja yms kun minä olenkin suht pysähdyksissä niin silti pitää hypätä. Joskin jarrutussuhinaa ei passaa ennen hyppyä tehdä - Aki niinku totes, että mitä siinä suhiset, en varkilla hyppää... Ja yhteen putkeen väänti koko ajan väärään päähän (vaikka mielestäni minä olin about kohdillaan). Sitten kun olin kerran jo saamassa oikeaan niin herra päättikin tehdä aika törkeet uukkarit ja livahti silti sinne väärään päähän (vasen ratapiirros, putki 6). Alla vielä radat paperilla noin niinku pääpiirteissään. Kiitokset Annelle piirtelystä :)
Nyt on muuten taas pitkästä aikaa pukattu ilmoja kisoihin maailmalle. Tulevana lauantaina Oikarinen starttaa Ojangolla kolmesti ja pitkäperjantaina Joensuu kutsuu 5 startin verran (Aki x 2 ja Ossi x 3). Vähän on taas jännittäny jo valmiiks...

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kadonneen vauhdin metsästys

On taas ollu kiirettä ja stressiä, niin töissä kuin seuran hommissa. Jäi siis tämän viikon treenipäivitykset tekemättä ajallaan... Mutta tässä ne ois kootusti.

Aki - Keskiviikko:

Treeni-ilta toi tullessaan pätkän Kotkan kisojen hyppyradasta. Se oli juurikin sellainen joka olisi hyllytetty Ossin kanssa heti alkuunsa. Akin kanssa se kuitenkin oli tehtävissä, koska se kestää lähdössä...
Ensimmäinen ongelma oli saada koira oikeaan putkeen alussa, sillä se "väärä" oli tietenkin se houkuttavampi. Akin kanssa tosin tässä ei ollut ongelmia. Vaan mietin aina pakosta sitä toistakin -vaikkei se eilen treenaamaan päässytkään- ja totesin et se se ois menny takulla just siihen väärään... Seuraava ongelma oli putken jälkeinen elämä. Jos olit yhtään myöhässä niin slaalom/välistävedot oli armotta tuhoon tuomittuja. Teimme siis hypyt 4-6 ensin slalomilla ja toisella kierroksella välistävedoin. Kepeille mentäessä olin ekalla kerralla myöhässä ja Aki oli uhkaavasti menossa hypylle 2, mutta sain jarrattua ja oikeaan suuntaan koiran. Seuraavan kerran olinkin jo ajoissa ja suoritus oli paljon parempi. Pitkästä aikaa radalla oli myös pussi.

Akillahan on ollut viime aikoina puutostila vauhdin suhteen, mutta jostain sitä oli tälle illalla löytynyt. Oli mukava mennä vauhtisuoraa kun ei tarvinnut odotella koiraa. Vaikka olin kyllä ihan varma, ettei tänäänkään kulje. Olimme sunnuntaina mökillä ja koirat riekkui ulkona. Illalla kotona Akin kävely näytti tosi vaikealta. Arvelin ettei tuu ees hyppäämään, mutta olinpa jälleen kerran väärässä.

Ossi - Torstai:

Eilen meitä olikin treenaamaassa vain Sirpa ja minä. Vedettiin valmiina olevasta radasta extempore treenit ja hyvät sellaiset saatiinkin. (Jotakuinkin noin ne taisi mennä kun jälkikäteen ulkomuistista piirrustin) Oli takaakiertoja, putki-puomi-erottelua, vastakäännöstä, välistävetoa jne jne. Ossilla oli vauhtia ja teki tarkkaa työtä. Muutamassa kohdin rataa olin itse pahasti myöhässä ja senhän tietää mitä siitä tuli - ei sitten mitään :) Mutta korjattiin kohta ja saatiin hyviä suorituksia!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Aurinkoa, nautintoa!

Ai ihanaa mikä keli tänään oli. Pikkaisen pakkasta ja PALJON aurinkoa. Hanki kantaa ja kimaltaa. Pakattiin siis perhe ja makkarat mukaan ja suunnattiin mökille. Vähän pilkittiin, tallusteltiin jäällä, ajettiin kelkalla ja paistettiin sitä makkaraa. Nam. Koiratkin kulki reessä sylissäni. Tähän päädyttiin koska niiden eteneminen kelkan rinnalla oli hieman tapaturma-alttiin oloista. Pikkaisen ne jännitti mutta paluumatkalla ne makaili jo muina miehinä sylissäni... Meidän puolesta nämä kelit saa jatkua!!!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Oma huki...


Tänään iski omaa koulutusvuoroa Ossin ryhmään. Ideat oli pikkaisen vähissä ja selailin blogeja... Nappasin treenimme Katin ja Pason blogista - niin, että kiitos ja kumarrus sinne suunnalle. Tää oli vissiin ollut Tuijan koulutuksesta ja vaikutti mukavalle.
Vaihdoimme 8/13 hypyn tilalle renkaan ja 6/12 tilalle muurin. Teimme siis nuo vaaleat pallot treenin. Koira lähtöön ja 2 taakse pakkovalssaamaan. Ossin kanssa tuli tuo 7 takaakierto vaikeaksi, kun se ohjaaja on vaan niiiiiin myöhässä. Mutta saatiin me se sujumaan riittävän napakalla haltuunotolla ja viemällä tarkoituksellisesti riittävän kauas esteen oikealta takaakierron lähetykseen... Putkeen irtoamisessa (nyt esim putkeen 10 mennessä) Ossilla on nykyään välillä ensin kysylyä ja pyörimistä. Tai sitten en vaan ohjaa riittävän selkeästi kun aivot taitaa mennä jo niissä vaikeissa kohdissa... Keskittymistä peliin siis - ohjaajalle.
14-15-16 hypyt olikin sitten se meidän varsinainen murheenkryyni. No 14 ok ja 15 ok mutta sitten olinkin armotta myöhässä enkä ehtinyt millään saada työnnettyä takaakierrolle seuraavalle. Ja jos keskityin vauhtiini ja spurttaamaan niin maan hirmuisesti, niin unohdin ohjata (vetää) koiraa vastakkaisella kädellä ja sehän ampu 15 hypyn ohi suoraan hypylle 16. Näitä variaatioita toisteltiin sitten kerta toisensa jälkeen, taas ja taas ja taas.... Meinasi niinku usko vähän loppua. Siinä vaiheessa kun lopulta itse uskoi, muisti pinkoa ja kunnolla keskittyi ohjaamaan, niin lopulta saatiin tämäkin kohta suoritettua. Ja tässä vaiheessa ohjaajalla oli hiki ja jaloissa hapotus. Mutta ilokseni voin todeta jälleen kontaktien sujuneen oikein mallikkaasti!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Treeneissä taas


Titipä toi meille oikein mainiot treenit. Pääsin taas tekemään molemmilla, kun ryhmän kaikki koirakot ei olleet paikalla. Aki teki puhtaasti mutta melko löysästi tänään. Tuntui, että vauhti oli ihan kadoksissa. Mietin vaan että onkohan se ihan jumissa viime päivien pitkistä lenkeistä? Kuitenkin hyppäsi ihan ok. Täytyy nyt seurata ja ellei ala taas vauhti palaamaan niin tiemme vie hierojalle.
Ossin kontaktit osui jälleen niin komeasti paikoilleen. Nyt kun vielä kisoissa kestäisi hetken lähdössä niin avot... Teki tosi mainiosti ja kepeillä päästiin treenaamaan ohjaajan sivulle irtoamista. Täytyy vaan muistaa pitää ohjaava käsi ylhäällä ja edetä suht suoraan, etten tee liian jyrkkää kaarrosta sivulle kerralla, muuten ampaisee kesken keppien pois. Näitä treenattava lisää... Jokohan mun koira 10 vuotiaana osais kaiken hyvin ;D

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kirmailua jäällä


Saatiin tänään (ihana vapaapäivä!!!) maailman parasta lenkkiseuraa, kun vieraaksemme saapui Titi ja ihastuttava Haru-neiti. Lähdettiin käpsyttelemään jäälle, jossa hanki kantaa tällä hetkellä todella mainiosti. Pojat ja Haru kirmasivat tunnin lenkin vauhdikkaasti. Meidän pojat oli tuttuun tapaansa vähän nahkeita lämpenemään leikkiyrityksille, mutta ajoittain herratkin heräsi eloon Harun niitä riittävästi houkuteltua. Ja yllättäen saatiin herrasväki istumaan yhteiseen potrettiinkin.
Lenkin päälle juotiin tietysti päiväkahvit ja syötiin kuivia välipalakeksejä (talossamme ei koskaan ole pullaa silloin kun sitä tarvittaisiin...).

Meidän koirat on viimeaikoina saaneet ulkoilla reippaasti: sunnuntaina pitkällä lumikenkäilylenkillä vapaana jäällä, eilen pitkällä hiihtolenkillä (mökille) vapaana jäällä... Herrat ovatkin olleet melko väsyneitä ja rauhallisia iltaisin. Yksi ilta jopa niin rauhallisia, että miun piti jo vähän säikähtää, että mitä Ossille on sattunut kun herra ei tullut useastakaan kutsusta luokse, ei kuulunut mitään ääntä tms... Piti lähtee tarkistamaan, että mikä on. Siellä se makasi rättinä meidän sängyllä, silmät vähän liikkui kun juttelemaan meni ;D
Eilen illalla taas Akin kävely näytti kovin vaivalloiselta pitkän hiihtolenkin jälkeen. Vähän niinkuin mamma joka repäiseekin normaalia reippaammat lenkkeilyt ja on sitten kipeä seuraavat päivät :) Mutta tänäänhän nuo jo meni taas entiseen malliin. Ja kivaa oli. Uudestaan pian. Kiitos Titi & Haru!!

AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino