Ekaksi nuo valkoiset pallot. Akille ei tuo pituuden jälkeinen käännös tuottanut vaikeutta kun muistin vaan juosta sen verta pitkälle, ettei pysähdy ennen pituutta. Ohjaajan muuveissa oli pikkuisen epätarkkuutta, ja se näkyi heti koirankin sähellyksenä. Mutta ihan ok suoritus saatiin.
Mustat pallot sujuikin sitten mallikkaammin. Ohjaajakaan ei enää koheltanut. Ja arvatkaa mitä? Aki se hyppäsi okserinkin niinku ei mitään. Ei ongelmaan. Vaikka laitettiin melko leveä väli ja rimojen väritkin kuten kisoissa. Ja hyppäsi toisenkin ja kolmannenkin kerran... Että ei meillä nyt ainakaan mitään okserikammoa ollukaan. Kisoissa vaan nyrjähti herneet väärään kulmaan, tai sit se, että okseri oli pussin jälkeen, haittasi herraa. Mutta nyt meillä oli kuitenkin oikein onnistuneet treenit!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti