Startteja iloisen illan jälkeen

Juuh... Aamulla ei enää ollutkaan niin hauskaa, kuin mitä oli illalla työkavereiden kanssa ollut... Voisiko sanoa, että pikkaisen oli tällä kisailijalla rapsan poikasta. Mutta eiks sitä pidä tasoitusta muille antaa -heh-? Ei vaiskaan, jatkossa muistaa pysyä visusti kotona kisoja edeltävän illan tai lupautua kuskiksi...
Kisat oli onneksi lähellä kun Imatralaiset järkkäsi kisat meidän hallilla. Tähän väliin todettakoon, että toivottavasti hyödyntäävät jatkossakin halliamme sen heidän normaalin kisapaikan (maneesin) sijasta. Se maneesin pohja on melko kaamea juostava...
Mutta palataksemme asiaan... Harmi, että kakkosluokalle oli vain yksi startti. Tuomarina oli jälleen Pertti Siimes ja täytyy sanoa, että mä niin tykkään edelleen sen radoista. Tosi mentäviä eikä sellaista tolkutonta vääntöö kolmosissakaan...
Akilla oli tänään ihan mukavasti vauhtia ja koska koiria oli vähän, olisi onnistumisella saattanut saada sen uupuvan LUVAn. Vähän meinasi jännittää kun edelliset startit Akin kanssa oli lokakuussa. Jännitystä lisäsi tietysti se oma olokin, joka oli jotain muuta kuin kisoihin soveltuva (onneksi päivän mittaan helpotti). Aki lähtöön. Hienosti putkeen oikein ja muutenkin teki tosi hyvää rataa. Keinu oli hidas (niinkuin aina) mutta ihanneaika olisi ollut ihan reilu. Nollat alla ja sitten se iski, se okserikammo. Mikä tää on? En todellakaan voi hypätä, what, mammaaaa.... Ja ohihan se tuli. Otettiin uudelleen vauhtia ja sama stoppi. Sitten ohitettiin se ja tultiin loppupätkä puhtaasti. Mutta hyllyhän siitä tuli. Harmi :(  Mutta nyt vaan kisakalenteria plaraamaan Akinkin kanssa.

Sitten kolmoset ja Ossikki. Agirata ensin. Rata oli rakennettu hyvin pitkälti samalla kaavalla kun edeltävä kakkosen rata. (Mee laik) Ossi lähtöön ja voi mikä PORSAS!!!! Tuntuu, että se odota-käsky on sille nykyään menehetijo-käsky. Säntäsi niiiiiiin törkeästi varastaen radalle, että huhhuh. Vaikka viikolla vasta harjoiteltiin pysymistä (jatketaan siis harjoittelua). Alku oli onneksi tehtävissä hyvinkin takaaohjaten ja kivasti se koira tekikin, sitten vaan sattui unohtumaan se A:n alastulo (joita niitäkin treenattiin ankarasti männä viikolla). Siitä vitonen. Mutta muut kontaktit otettiin ja selvittiin vain tällä virheellä maaliin. Ihan hyvä mieli jäi radasta. Vaikka valehtelisin jos väittäisin, ettei toi vitska sit yhtään harmittanu. Mutta rata oli kiva ja koira toimi kuitenkin.

Kolmosille oli tänään toinenkin rata, hyppäri. Myös sen profiili oli miellyttävä ja myös sen startissa oli porsas varastamassa. Sain kuitenkin pelastettua, en ihan niin tehnyt kuin olin suunnitellut, mutta tein kuitenkin ja onnistui niinkin. Tarkoitus oli mennä kolmosen vasemmalta, mutta karkaamisen takia  menin sen oikealta (keppien puolelta). Kuvassa jälleen VIRHE. Kolmosen pitäisi olla hypyn toisella puolella!
Tuonne hypyille 11-16 muut suunnitteli vaikka mitä hienoja kuvioita. Mää vähä aikaa kattelin ja totesin, ettei mun tartte mennä ku hyppyjen välissä suoraan ja ohjata Ossi takaa vaan. Ja avot! Toimi muuten ihan hyvin. Ainoa moka oli (ohjaajan siis), että laskin koiran valumaan 15 jälkeen liikaa ja se pääsi hyppäämään 16 takaa koska haltuunotto hyppyjen välillä jäi vaillinaiseksi. Hylly oli ohjaajan moka siis. Alla oli nollat ja hyvää menoa.
Vaan ei se mitään. Mä selvisin kisapäivästä hengissä ja koirat kulki. Nyt vaan kisoja selailemaan ja uutta matoa koukkuun. Ja sillä välillä Ossi niin ottaa tehotreenejä kontakteilla ja lähdöissä (vaikkei se ennenkään ole ongelma treeneissä ollu...)