Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Siis niinku siistii - oma koutsi!!!

Jep! En edes muista milloin olisin virallisesti treenannut ryhmässä jossa on oma kouluttaja. Hyviä OT-ryhmiä huipputyypeillä kyllä on ollut, mutta vetovastuu niissä on ollut vuorotellen jokaisella. Mutta nyt on kuulkaa hyvä ponnistaa Akin kanssa etiäpäin kun saatiin HEINI meidän ryhmän kouluttajaksi nyt joksikin aikaa. Ai että mää tykkään. 
Tänään Heini oli tehnyt muunnelman tästä Anne Saviojan taannoisesta kisaradasta. Meinasin jähmettyä kun tajusin radan ja hokasin ettei mul ookaan Ossi vaan Aki the takaakiertoistuskelija...
Tästä mentiin siis muuntaen; Lähtö kakkoselta, mutta toiselta puolelta. Muuri. Sitten 5-17 kuvan mukaisesti. 18 vaihdettiin A:ksi ja siitä kurvattiin 7, 8 ja 17.

Ja meillä oli niin huiput treenit jotka kyllä venähtivät vähän pitkiksi :) Ensteks mentiin rataa pätkissä ja piti kertoo miten meinas mennä. Kaksi eri versioo. Sit piti tutustua rataan JUOSTEN, ilman koiraa. Täähän oli varmaan mulle se vaikein juttu. Enhän mä osaa juosta ilman koiraa. Häh. Kisoissakin tallustelen rataa kävellen kun tuntuu tyhmälle juoksennella. Mutta niin mäkin sitten juoksin ilman koiraa. Vaikkei se ollu samanlaista ku koiran kanssa vaan paljon verkkaisempaa. Mutta sitä sitten lähdetään reenailemaan myös - vissiin.
Sit koira kehiin. Läksin muurin takaa. (myöhässä. Lähdettävä itsekin heti kun kutsuu koiraa) Eka takaakierto vaikea. Hosuin jotain enkä antanut riittävästi tilaa. Muut parempia. Tein ristikkäisvienneillä (vai mikähän ristikkonimitys se oli). Persjättö oli armottoman myöhässä 9 hypyllä (kuvassa 9, radalla 7). Kepeillä irtosin keskellä liiaksi oikealle ja koira lopetti pujottelun kesken. (parempi ottaa isompi etäisyys jo alusta lähtien) Pimeään putkeen kääntäminen mulla myöhässä. Aki loikkasi A:n kontaktin yli (WHAT!??? Aki joka harvoin sen tekee...) ja mulla sekos sopat eikä viskit tohon seiskalle sujuneet. Eka yrityksen jälkeen Heini kertoili kaikki nämä epäkohdat ja uusi yritys. Joka toimi paikkapaikoin paremmin. Mutta onhan meillä vaan paljon parannettavaa. Mutta nyt ne alkoi kuulkaa paranemaan :)
Ollaan niin iloisia Akin kanssa ja kohta kolmosissa - eiks ni??

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino