Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Liikuntaa...

Kuvat by Titi Mäkelä

Tänään parturoinnin jälkeen lähdettiin Martin kanssa hallille aksaamaan. Titi ja Raiku lähti mein seuraksi. Marttihan paineli putken (pitkän ja hieman kaarella) kuin vettä vaan. Ja vieläpä eri kulmista jne. Lisäksi opeteltiin jalkojen välistä kävelyä, keinun perusteita ja hypylle lähettämistä. Nopeasti herra hoksaa jos haluaa. Mutta ellei, niin alkaa etsimään sijaistoimintoja. Esim. hyppäämisen sijasta kiersi hypyn kun ei hoksannut mitä haluttiin, palkalle piti pyrkiä siis eri keinolla. Pari onnistunutta matalaa hyppyä saatiin kuitenkin aikaan.

Treenien jälkeen päästettiin nuoriso ulos rälläämään ja voi sitä riemua. Ne paineli tukka (Raikun tukka) hulmuten ympäri pihaa. Ja leikkivät kukkulan kuningasta. Kivaa oli. Kiitos taas seurasta Titi ja Raiku!

Ja hallilta ajoin vielä Martin kanssa satamaan tallustelemaan ja harjoittelemaan ihmisten, koirien, pyörien, lastenvaunujen jne kohtaamista...
Ja hiivatti kun olis ollu mielenkiintoisia variksia jäällä....
Sanotaan näin, että ihmeen virkeä koira täällä kotona silti on vaikka touhuttiin ihan urakalla.


Moppitukka kesäkuntoon

Kyllä. Kesä tulee. Moppitukka päivitys 1.0 --> rantakuntoon.com
Tänään läksi siis junnarilta tukka. Herra 7 kk ihmetteli viilentynyttä olotilaansa ja kostoksi rullasi hepuleilla talon kaikki matot (kaikki 3) ihan pinoon. Mutta hei. Läähättäminenkin loppui ihan heti.

Männä viikolla saimme tiedon, että moppitukka pääsee agilityn valmentavaan ryhmään - jee. Ja apua! mitähän siitäkin mahtaa tulla...? Ensi viikolla aloitetaan.

Viime viikolla työt haittasi harrastuksia, eikä isommatkaan päässeet treeniin. Muta sitä edellisellä viikolla tehtiin tästä radasta nuo valkoiset numerot, eli haastavampi rata. Ja sitähän se oli. Minulla oli molemmat koirat mukana. Ossi oli ihan mahdoton. Ei niiku kuunnellu eikä nähny :) Melkoista sohellusta oli rata. Ja tuo keppien jälkeinen elämä ei meinannut onnistua millään - pituus mentiin aina poikkipäin. Hohhoijaa.

 Aki selvisi hieman paremmin radasta. Mutta sillä oli se etu, että pääsi ensin baanalle, jolloin ohjaajan jaloissa oli vielä paukkuja. Henna oli kyllä varoitellut, että ootko tosissas että otat molemmat koirat. Joo... Ja se kyllä tuntui illalla omissa koivissa. Oli muuten semmoset pökkelöt että huh. Mutta vaikka rata pelottava olikin niin silti Aki selvisi ihan yllättävänkin hienosti







AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino