Äänetöntä treeniä

Sunnuntaina peruuntui jälkitreenit, mutta onneksi eilen päästiin agilityyn. Joskin kera poikain. Aki ei tällä kertaa tehnyt mitään, mutta Ossi teki sitäkin tehokkaammin. Rata oli tosi haastava ja ohjaajan hermo meinasi palaa monta kertaa. Louskutamme radalla toistemme päälle ja niin keksimme kokeilla äänetöntä ohjausta mikä toimikin loistavasti. Lähtöluvan, kontaktit ja pidemmät viennit voi sanallisesti avustaa, mutta kieputukset tehdään äänettömästi. Tehtiin pari rataa näin ja muutamat seuraavat treenitkin menee samalla mallilla. Koirahan toimi ihan todella loistavasti, eikä se louskuttanut radalla ollenkaan niin paljoa kuin normaalisti. Oli hyvä treeni.

Eilisestä

Eilen oli siis agitreenit, jonne pääsin pitkästä aikaa ilman kaksijalkaisia piiperöitä. Meinasin laiskotella ja lähteä vain Ossin kanssa, mutta niin vaan tein ryhtiliikkeen ja otin mukaan Akinkin.
Treeni oli vauhdikas ja muutamia kohtia epäilin... Mutta niin vaan Ossi jälleen näytti kyntensä ja suoritti ohjaamallani tavalla, eikä sinkoillut minne sattuu. Kepit on todella loistavat ja vauhdikkaat ja vaikka vauhtisuoralta oli suora sisääntulo, niin hyvin meni. Alastulo kontakteilla on sitä malttamattomuutta ja niitä pitää aina hieman muistutella kun treeneissä ei oteta sinne päin, vaikka kisoissa sellaiset suoritukset sallinkin. Rimatkin pysyivät mukavasti. Toinen treeni tehtiinkn rata käänteisesti. Myös se sujui mallikkaasti. *Huokaus* Koskahan sitä jaksaisi nuo rästissä olevat radat piirrellä koneelle ja lisäillä tänne blogiin... Inspiraatiota odotellessa.

Akille laitoin kauko-ohjattavan sitruunapannan kaulaan kentälle. Herralla kun on ollut taipumusta hiippailla moikkaamaan muita ja nuuskuttelemaan ympäristöä. Vaan nytpä ei lähtenyt... Pari kertaa yritti, mutta suihkaus sai pojan aika livakkaan palaamaan kentälle. Ja sitten malttoi paremmin tehdäkin. Tehtiin keppejä, putkea ja hyppyjä. Ihan ok meni. Kepit jos kolahtaa, niin sit hieman jarrutellaan... Kontaktejakin pitäisi jo ottaa, mutta kentän pimeys tuntuu haittaavan Akia eikä millään uskaltaudu niille esteille. Taidamme odotella hallikautta ja parempaa valaistusta niiden treenaamiseen, ellemme vapaavuorolle selviä joku päivä...

Mainittakoon muuten, että patti Ossin silmässä näyttää pienentyneen ja siitä voisi päätellä sen paranevan ilman leikkausta. Mutta odotellaan nyt vielä pari viikkoa...

Patti "silmässä"

Aamulla nousimme reippaina tyttöinä ja poikina... Tosin Ossi ei varmaan olisi noussut jos olisi tiennyt... Vierailimme siis eläinlääkärimme luona, kun Ossin silmän sisäkulmaan on kasvanut parissa kolmessa viikossa patti, joka on nyt selvästi ruvennut kiusaamaan. Ja nyt se on hangattu aukikin pinnasta. Onneksi patti osoittautui hyvänlaatuiseksi fibroomaksi joka on tulehtunut. Hoidoksi antibiootti, kortisoni ja voidetta - sekä kauluri päähän. Nyt täällä siis mököttää vanhempi koira ;)
Ja ellei patti laske kolmessa viikossa, niin sitten se leikataan pois.
Onneksi muutes vein nyt Ossin lekuriin, enkä vasta vähän myöhemmin (kuten ensin ajattelin) - ehtii nääs lääkkeiden varoajat umpeutua ennen seuraavia kisoja! Oispa harmittanu jos ois jääny välistä, tässä syksyllä kun on meille sopivissa paikoissa muutenkin aika vähän.

Ensi kuun lopussa ajattelin mennä jälleen moikkaamaan lekuria (on tää, mutta pitäähän sen eläinlääkärinkin tienata...). Tarkoitus ois rokottaa molemmat pojat ja samalla reissulla katsotaan Akin silmät, polvet, lonkat ja kyynärät. Kilpparikokeet lääkäri suositteli ottamaan vasta hivenen vanhempana.

Kääntyvä koira

Tänään treeneissä sain todeta, että koirani (Ossi siis) kääntyy hyvin. Olipahan melkoisia välistävetoja hypyillä, etukäteen arvelin kaiken menevän ihan plörinäksi... Mutta niin vaan herra kuunteli ja tuli esteiden välistä hyppäämään oikeaan suuntaan!!! JES!!! Kepit oli joka kerta todella loistavat. Hakee kyllä hienosti, ei voi kuin ihmetellä. Kontaktit otti melko kivasti ja malttoi aika hyvin odotellakin niillä, minun kiertäessä lenkin. Alkuun toki tarvitsi hieman muistuttaa mistä olikaan kyse... Puomin alla oli putki (suu tietenkin ylösmenon vieressä). Sitäkin ihmettelin suunnattomasti, miten Ossi joka kerta otti aivan oikean esteen. Hieno ukko! Hitto kun ohjaajakin saataisiin hiottu yhtä loistavaan taitoon... Voisi lopputulos olla komea. Joskus miettii, et sääliks käy kun noin hyvä koira sattu näin tollolle ohjaajalle ;) Mutta parhaamme yhdessä teemme.
Teimme siis pari rataa ja oikein hyvin meni molemmat. Virheet oli yleensä ohjaajan (ohjasi väärälle esteelle jne...). Ja oli todettava että koira teki hienosti, kääntyy huippuhyvin eikä juurikaan tiputellut korkeimmalla olevia rimoja.

Aki oli radalla kerran. Alkuun piti taas lähteä nuuskuttelemaan tyttöjä ja mantereita - ARGH! Kutsukaan ei toimi. Mutta kunhan oli nuuskuteltu, tehtiin muutaman hypyt, putket ja kepit. Meni ok. On se vaan melko arka tekemään, tai sit se ei oikein vielä hoksaa mitä haluan ja mikä lajissa on kivaa... Keinulle ei iltahämärässä suostunut, enkä viitsinyt pakottaa. Mutta ihan ok poju teki.

Huomenna aamulla pitää suunnata elukkalekurin pakeille. Ossilla on parin kolmen viikon aikana kasvanut patti silmän sisänurkkaan (kyynelkanavassa tukos????) ja nyt se on selkeästi ruvennut kutittamaan kun kasvaa koko ajan hiljalleen. Käydään siis aamulla Jarin luona näytillä. Josko saatais hoidettuakin...

Jos rukkasiksi haluat nyt...

Juuh. Ei oikein tänään taas huumori kestänyt tuota nuorempaa hurttaa. (Tai ainakin oletan, että syyllinen on Aki...) Töistä tullessa kaikki oli ok ja käytin koirat ulkona. Illemmalla miun piti takaisin töihin palaveriin ja mummo tuli lapsenlikaks. Olivat olleet lasten kanssa ulkona koirien jäädessä sisään. Kun minä sitten kotiuduin, niin totesin tuon rukkasmateriaalin tuhonneen koissujen nukkumapatjan marimekkokankaisen päällisen. Se oli revitty sellaisiksi sopiviksi suikaleiksi... Pe**le!!! Ja sitten vielä matsasivat Ossin kanssa tosissaan, en kyl vieläkään ymmärrä mistä. Ja lopuksi totesin, että herra lirutteli pissaa joka puolelle keittiöön, ja tietenkin vastapestyille matoille. *Iso huokaus*
Kohta pitänee sanoa, että mukava vesikoira annetaan hyvään kotiin ;)