Liikuntaa...

Kuvat by Titi Mäkelä

Tänään parturoinnin jälkeen lähdettiin Martin kanssa hallille aksaamaan. Titi ja Raiku lähti mein seuraksi. Marttihan paineli putken (pitkän ja hieman kaarella) kuin vettä vaan. Ja vieläpä eri kulmista jne. Lisäksi opeteltiin jalkojen välistä kävelyä, keinun perusteita ja hypylle lähettämistä. Nopeasti herra hoksaa jos haluaa. Mutta ellei, niin alkaa etsimään sijaistoimintoja. Esim. hyppäämisen sijasta kiersi hypyn kun ei hoksannut mitä haluttiin, palkalle piti pyrkiä siis eri keinolla. Pari onnistunutta matalaa hyppyä saatiin kuitenkin aikaan.

Treenien jälkeen päästettiin nuoriso ulos rälläämään ja voi sitä riemua. Ne paineli tukka (Raikun tukka) hulmuten ympäri pihaa. Ja leikkivät kukkulan kuningasta. Kivaa oli. Kiitos taas seurasta Titi ja Raiku!

Ja hallilta ajoin vielä Martin kanssa satamaan tallustelemaan ja harjoittelemaan ihmisten, koirien, pyörien, lastenvaunujen jne kohtaamista...
Ja hiivatti kun olis ollu mielenkiintoisia variksia jäällä....
Sanotaan näin, että ihmeen virkeä koira täällä kotona silti on vaikka touhuttiin ihan urakalla.

Moppitukka kesäkuntoon

Kyllä. Kesä tulee. Moppitukka päivitys 1.0 --> rantakuntoon.com
Tänään läksi siis junnarilta tukka. Herra 7 kk ihmetteli viilentynyttä olotilaansa ja kostoksi rullasi hepuleilla talon kaikki matot (kaikki 3) ihan pinoon. Mutta hei. Läähättäminenkin loppui ihan heti.

Männä viikolla saimme tiedon, että moppitukka pääsee agilityn valmentavaan ryhmään - jee. Ja apua! mitähän siitäkin mahtaa tulla...? Ensi viikolla aloitetaan.

Viime viikolla työt haittasi harrastuksia, eikä isommatkaan päässeet treeniin. Muta sitä edellisellä viikolla tehtiin tästä radasta nuo valkoiset numerot, eli haastavampi rata. Ja sitähän se oli. Minulla oli molemmat koirat mukana. Ossi oli ihan mahdoton. Ei niiku kuunnellu eikä nähny :) Melkoista sohellusta oli rata. Ja tuo keppien jälkeinen elämä ei meinannut onnistua millään - pituus mentiin aina poikkipäin. Hohhoijaa.

 Aki selvisi hieman paremmin radasta. Mutta sillä oli se etu, että pääsi ensin baanalle, jolloin ohjaajan jaloissa oli vielä paukkuja. Henna oli kyllä varoitellut, että ootko tosissas että otat molemmat koirat. Joo... Ja se kyllä tuntui illalla omissa koivissa. Oli muuten semmoset pökkelöt että huh. Mutta vaikka rata pelottava olikin niin silti Aki selvisi ihan yllättävänkin hienosti

Kevät

Riviin järjesty... Ja Aki näyttää ihan mäyräkoiralta (=pitkältä)

Melkein rivissä

Yks kattoo sinne ja toinen tänne ja kolmas...

Selfie, johon 2 ei halunnut osallistua

Viikonloppuna oli tosi makeet kelit. Aurinko paistoi ja lämmitti, linnut lauloi. Tuntui ihan keväälle. Kävin kirmaamassa lähirannan jäällä poikien kanssa. Hyvin pärjäsivät.
Tosin muita liikkujia oli niin paljon, että enimmäkseen Martti oli irti - nuo 2 tolloa kun painelevat minne sattuu niin ei viittiny riskeerata että kakara painuu (ja painuisi varmasti) perään teille tietämättömille ja räksyttämään muille ulkoilijoille.

Sunnuntaina samat kelit jatkui ja siippa vei vuorostaan herrat jäälle. Olivat tallustelleet vähän kauemmas kuin me lauantaina joten siellä oli kaikki 3 saanut riekkua ilman hihnoja. Näitä kelejä lisää kiitos!

Reenailuja

 3.3. reeneissä meillä oli jotakuinkin tällainen "perusrata" (vasemmalla). Hyvä treeni jossa tuli pitkästä aikaa treenailtua myös rytmitystä.
Kolmos-putkelta koira ampui melekin suoraan A:lle ellei ollut tarkkana. Samoin 6-hypyn jälkeen piti katsoa tarkasti ettei lipsahda hypylle. 17 ajoissa jarrutus ja tiukka kääntö (ohjaajan linjaan), samoin 18.
Oli oikein mukava pätkä ja meidän eka veto Akin kanssa oli kyllä aikasta upea. Mutta sitten se viimeinen (jonka piti olla se nolla) suoritus menikin ihan reisille. Ohjaaja oli ihan pihalla. Ihan pihalla. Koira teki kyllä mitä sekoilin. Heh.

Viime viikolla olikin sitten tällainen rypistys (oikealla). Happi pois ja jalat huutaa hoosiannaa - teemalla. Ohjaaja hapoilla mutta koira (Aki) oli ihan timanttinen. Aivan loistava. Leijeröinti kepeillä ei onnistunut joten oli juostava putken ja keppien välistä itse. Ja loppu pituuden jälkeen oli aikasta upea. Aki ei edes yrittänyt painua tuonne hypyn väärälle puolelle vaan tosi kauniisti kurvasi juuri oikein päin.
Kyllä se vaan osaa jos haluaa :)

Tänään kävin kouluttamassa omaa ryhmää. Koska koirakoita oli paikalla vain 3 niin moppitukka-Martti pääsi halliin. Riiviö kirmasi taas hepulit saaneena ja kakki halliin. Tietenkin...
Siivekkeen kierto tuleekin jo ihan kuin vettä vaan ja olen jo voinut siirtyä siitä hieman irtikin. Välillä meinaa oikaista minun ja siivekkeen välistä. Mutta hoksaa tosi nopsaan, että joku meni pieleen kun ei namia tulekaan.
Lisäksi moppitukka meni tänään hienosti putkeenkin. Joka oli hieman pidempikin kuin viimeksi kun kokeiltiin. Kerran Heli hieman avusti jotta pysyi paikoillaan ja itse menin putken toiseen päähän. Ja sittenpä kirmasi iloissaan muutaman kerran aivan täysin itse, avustamatta. On se vaan hauska tyyppi tää meijän moppitukka.

Aamu-uimari

Tänään ehdin piipahtaa ennen iltavuoroa uittamassa Marttia. Mukana tällä kertaa ihanat tytöt Haru ja Raiku. Martti taas kasteli tassujaan ja tavoitteli leluja vedestä mutta vieläkään ei rohkeus riittänyt mennä itse uimaan... Mutta kun se sinne nostettiin niin todella hyvin se ui. Ei pärski eikä panikoi. Kyllä tästä vielä hyvä tulee :)
Kivaa oli taas - vaikkei Martin naamasta ehken siltä näytäkään.

Isommatkin treenaa

Kyllä meillä isommatkin pääsee hallille, vaikka kirjoitukset kovasti Martti-painotteisia ovatkin. Viime torstaina ehdin pitkästä aikaa Akin treenivuorolle. Rata kutakuinkin tällainen, ulkomuistista piirretty. Akilla oli vauhtia mukavasti. Ohjaaja pelkäsi polvensa puolesta. Se kun oli vihoitellut edellisen viikon. Mutta kasassa se pysyi ja maaliinkin päästiin. Jopa melko kivalla suorituksella.

Radassa ei mitään ihmeen vaikeita ollut vaikka pari paikkaa epäilin alkuun. Keppien jälkeen laitoin koiran putkeen ja menin esteiden vasenta puolta ja kun Aki ponnisti kympille niin tein takaaleikkauksen joka käänsi koiran hyvin putkeen. 17-18 väliin persjättö. Puomin menin ensin vasemmalta ja 21 kierrätin oikealta. Mahdollista oli mennä myös puomi oikealta ja kierrättää 21 taaemman, vasemman siivekkeen kautta. Eli sekin kokeiltiin. Kumpikin ihan jees eikä jälkimmäisessä edes putki kutsunut Akia vaikka niin alkuun luulin.

Ja koska Akin eka suoritus oli hyvä, niin toiselle radalle otinkin Ossin. Rimat medissä. Vanhus paahtoi ihan hullun kiilto silmissä :) Mamman muru. Pikkaisen unohtui tuo A:n alastulokontakti. Mutta onhan tuolla koiralla se estevarmuus ihan eri luokkaa kuin Akilla. On se tykki - edelleen.

Tänään sunnuntaina lähdin Martin kanssa hallille kuokkimaan yhden junnuryhmän treenejä. Voi vielä kun muistettaisiin opit myöhemmin siirtää omaan treeniin. Mutta vaikka oli kuunteluoppilaana siin lopussa sai Martti kokeilla putkea -jälleen- ja mitä? Sehän sujahti sinne lopulta ihan kuin ois aina tehny sitä. JES!!! Nyt pitää ottaa eri suunnista niin että itse tarjoaa sitä... Tästä se lähtee. Vielä kun ois kunnolla aikaa käydä hallilla. Ryhmän jälkeen juoksenneltiin vielä Raikun kanssa. Likka paineli Martin lelu suussa edeltä ja Martti roikkui kaverin hännässä. Huvittavia nassikoita olivat!

Martti ulkoilee

Miten ihmeessä nää kaikki jutut liittyy nyt Marttiin...? Noh, ehkä siksi että herra aiheuttaa eniten äksöniä talossa tällä hetkellä.
Lauantaina lähdin jäälle Martin kanssa. Tarkoitus oli rallattaa ja riekkua ja samalla tehdä luoksetuloharjoituksia... Keli oli kostea ja lumi nuoskaista. Koiran karvat imivät lumen itseensä ja jo rantaan päästyämme Martti oli täynnä palloja. Lisäksi minä upposin kylmään sohjoveteen puoleen sääreen asti - oli siis vähän vettä jäällä. Ei sitten mentykään. Koira kyllä oli irti muttei sitäkään huvittanut palloineen poistua jalkojeni juuresta.

Tänään maanantaina oli vapaapäivä ja lähdin hallille. Martti juoksi aivan päättömänä taas hallia ympäri... Mutta töitäkin tehtiin. Siivekkeen tarjoaminen sujui nyt todella hyvin. Ihan alkuun kerran muistutin vastakkaisella kädellä mistä se palkka tulisi, mutta sittenpä herran meni puolelta toiselle tosi vauhdilla.
Putkeen ei voi mennä. Sinne ei voi edes katsoa. Ei vaikka lelu heitettiin sinne. Ei vaikka Haru-kaveri meni sinne ensin... Tähän palataan siis myöhemmin ja ehkä voisi ottaa Ossin vaikka mukaan malliksi.
Lisäksi tehtiin muutama lähetysharjoitus ja paikalla pysymistä. Aika noheva junnu sanon minä.

Marakatti uimakoulussa

Eilen olikin Martilla jännät paikat. Pakkasin töiden jälkeen autoon Martin ja Ossin ja treffattiin uimahallin pihassa BC-tyttö Haru. Aki joutui jäämään kotimieheksi. Lähinnä sen takia, että intoutui viimeksi niin kovasti, että äänen käyttö oli melko kovaa. Ajattelin Ossin toimivan tässä tapauksessa Martille parempana mallina. Aki lähtee kyllä sitten taas seuraavilla kerroilla polskimaan.

Reippaasti nuorukainen paineli vieraaseen paikkaan sisälle ja lähti vielä vieraiden kanssa pesutiloihinkin, minun jäädessä vielä vaatteita kuorimaan yltäni. Pesupaikalta herra tosin olisi mielummin tullut pois. Mutta rauhoittui sitten, vai alistui kohtaloonsa...? Vaan voi miten likainen vesi kaverista lähti. Tosin niin lähti Ossistakin, eikä tästä nyt niin kauaa ole kun Ossi viiemksi kävi uimalassa pesuilla.

Altaalle meno ei jänskättänyt ja tassuja kasteltiin pallon perässä kovastikin. Mutta takajalat jäi vielä tiukasti rannalle. Mutta kun uittaja nosti kaverin uimaan niin se sujui enemmän kuin hienosti. Lelut ei tosin siinä kohtaa kiinnostaneet (taisi kuitenkin hieman jänskättää) mutta kun itse kiersin altaan reunoja niin hienosti polskutteli minun "perässäni".

Kovasti oli kiinnostunut mitä Ossi ja Haru altaassa teki ja härskisti riisti rannalla muiden noutamia sorsia. Eli kyllä tästä uimamaisteri vielä saadaan :D

Pulikoinnin jälkeen huuhtelemaan tukka ja sitten alkoi se "pikkukoilankamalakidutushetki". FÖÖNAUS. Se oli ihan karmeaa Martin mielestä. Saatiin silti osa tukasta kuivaksi ja melko muhkea tukka siitä tulikin. Meillä oli oikein mukava reissu ja toivottavsti pian taas uudelleen!

Martti aksaa

Tai ainakin se melkein aksaa :) Tänään mentiin hallille nuuskuttelemaan ja hypyn siivekettä kiertämään. Tarkoitus oli että jangsteri lähtee itse tarjoamaan sen kiertoa. Ja molempiin suuntiin. Aikansa se otti ja hieman piti kädellä houkutella mutta ehkä se jo alkoi hoksaamaan... Mutta suoraan putkeen ei menty. Ei haluttu edes sisään sinne katsoa. Hirvittävät hepulit saatiin ja rallattiin kentän ympäri häntä suorana. Huvittava näky. Ja treenin päätteeksi leikittiin vielä Raikun kanssa hallin pihassa. Nyt makaa hieman hyytynyt herra omalla patjallaan.

Ps. Huomatkaa, että todistettavasti mahdutaan patjalle samaan aikaan Ossin kanssa! Ja Akille sattui myös illalla sama erhe, eikä yhtään tarvinnu urputtaa vaikka pentu viereen kapusikin!

Aamujäillä

Kylläpä nyt on jääpainotteisia postauksia. Mutta näin vain on. Eilen illalla Martti kävi taas jääpallokentän reunalla ja ritilärappusissa. Hitsi että ihmiset meinaa vähän jänskättää... Hetki menee ennenkö voi olla kaveria.

Tänään ajatuksena oli käydä rannassa jäälenkillä, mutta vettä olikii nilkkoja myöten. Ei siis päästy rantaviivaa pidemmälle. Tai no koirulit otti pienen retken, Ossi etunenässä ja loput paineli perässä. Saatiin pojan kanssa herrat myös samaan kuvaan, hieman se työtä teetti mutta pysyivät! Huomenna on suunnitelmissa lähteä agilityhallille Martin kanssa :)

Ulkojäillä

Tänään lähdettiin sosiaalistumaan. Pojan jääpallotreenien aikana ihmeteltiin kentän vilinää, nuuskuteltiin katsojia ja sattuipa sinne kiva pystykorvakin. Lisäksi steppailtiin ritilärappusia ylös-alas. Hieman ne jänskätti muttei kuitenkaan kauhean paljoa.

Kotona ollaan jonkin verran naksuteltu. Enemmänkin haluaisi tehdä, mutta kun mies on reissussa ja itse duunissa niin päivän tunnit käy koviin vähiin kun noita ihmislapsia pitää kuskailla harkkoihin harvase ilta. Onneksi helpottaa reilun viikon päästä kun siippa saapuu kotiin ja pystyy hoitamaan noita taksi-hommia...

Kylläpä teki kutaa

Pienen tauon jälkeen (pakkasta, työvuoroja, koulutuspäiviä...), lue: pitkästä aikaa siis, päästiin Akin kanssa treenaamaan. Rata vaikutti kyllä niin kammottavalle kun siihen tutustuttiin, etten uskonut meidän koskaan selviävän.
Eihän se nyt nättiä ollut, mutta me selvittiin!!!! Ei ehkä nollaradalla, mutta pikku mokilla vaan. Pikkaisen taas herra jarutteli pakkovalsseissa, et onko pakko hypätä. Muutamassa kohdassa siis jouduin käskyttämään useamman kerran. Ja joissain kohti olin itse vähän myöhässä, jolloin Aki ehti jo tulla hypyn ohi tms.
Tuli siis treenailtua valsseja, pakkovalsseja, jaakotuksia ja vähän lähetyksiä. Oli ennakkokäsityksistä huolimatta ihan jees rata.

Uimahommia

Menossa & tulossa

Akin loiskaus

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain....

Haru mukana menossa

Ossi hieman hillitymmin loikkii

Aki ihan selvästi nauttii

Tänään itselläni oli vapaapäivä ja olimme varanneet uima-ajan Koirakylpylä-hotelli Elämäni koiraan.
Kun nyt kerran paikkakunnalle tämä talvi-uintimahdollisuus on koirille tullut, niin päätimme vihdoinkin lähteä kokeilemaan. Mielessä se on ollut monesti, mutta toteutus on jäänyt vaiheeseen...

Kelikin oli uimahommille juuri sopivaa, jäätävää vesisadetta/räntää, märkää ja tylsää. Miksipä siis emme kastuisi kylpylässä. Ohjaaja vähintään yhtä paljon kuin koiratkin. 

Mukaamme lähti Jerkko ja BC tyttö Haru. Ja meiltä osallistui nuo aikuiset koirat - Ossi ja Aki. Tosin seuraavalla kerralla saa kyllä Marttikin lähteä opettelemaan :) sen verran hauskaa tuntui hurtilla olevan kun vauhtiin päästiin.

Koirista oli hieman jännää mennä uuteen paikkaan, etenkin kun siellä joutui heti pesulle. Myös liivit olivat outo juttu, mökillä kun saa uiskennella ilmankin. Mutta talon tavan mukaan myös me ne puimme. Varmaan edistyneemmät (=aiemmin käyneet) uimarit saa sitten jo polskia ilmankin.

Ossia jänskätti alkuun kovasti koko allas ja herra olisi mielummin noukkinut sorsia altaan reunalta käsin. Lopulta, hieman autettuna, hiffasi homman sekä rampin josta veteen pääsi ja sitten alkoikin innokas polskuttelu ja sorsan nouto.

Aki katsoi hetken, kokeili hieman ramppia ja sitten molskis ja loiskis. Oli muuten kaikkien muiden lähdöt paaaaaljon hitaampia kuin Akin loiskaisut. Aki nautti ihan selvästi suunnattomasti. Ja melukin oli sen mukainen, melko kimakkaa haukuntaa havaittavissa...

Uima-aika tuntui loppuvan liian nopeasti, mutta kotona huomasi, että kyllä se oli ihan riittävä aika, kun koirat maata mötköttää ihan kaikkensa antaneina. Uinnin jälkeen pesulle, kuivaamaan ja fööniin kuivattelemaan. Siis apua! Ihanaa. Ja mun sessut jopa suostui siihen.

Oli kyllä niin loistava kokemus, että mennään varmasti uudelleen. Ja oikeasti myös Martti pääsee kyllä tuonne kokeilemaan. Jos vaikka Raiku lähtisi kaveriksi...

Kiitos Jerkko ja Haru seurasta!

Haru ja saalis

Jääleikkejä & hallilla

Vihdoinkin pakkanen hellitti. Martti siis saapui meille 3.1.2016 ja hetipä alkoi pakkaset. Parhaimmillaan paukkui siellä miinus kolmessakymmenessä. Eipä siinä juuri pikkuherrakaan ulos tarjennut (eikä kyllä nuo isommatkaan turhaa lenkillä vetkutelleet), pikapissit pihalle ja kolmella jalalla sisälle. Vaikka muuten turkki melko muhkea onkin, niin töppöset jäässä. Ja niitä pakkasiahan piteli sitten yllättävän kauan. Mihinkään ihmisten ilmoille ei olla selvitty, mitä nyt eläinlääkärireissu rokotukset hakemaan tehtiin.

Joten eilen sunnuntaina oli aivan mahtava fiilis kun pakkanen oli laskenut alle kymmeneen!!! Vihdoinkin ulos!!! Saatiin Martille leikkiseuraksi Raiku-neiti 11 kuukautta. Lähdettiin tuonne jäälle temmeltämään. Ja kyllä kuulkaa pikkuväellä oli hauskaa. Välillä meno oli jopa hieman vaarallisen näköistä kun saaren rinnettä tultiin turhan lujaa alas...

Lenkin jälkeen saatiin muutamia hyviä vinkkejä mistäs nyt lähteäkään liikkeelle koulutuksessa agilityä silmällä pitäen. Pitäisi etsiä treenipäiväkirja ja sit mennään.... Naksuttelua onkin jo hieman tehty. Istuminen sujuu. Samoin ruokakupille mennään vasta luvalla.

Tänään minulla oli oman agilityryhmän koulutusvuoro. Koska keli oli melko lauha, päätin ottaa Martin hallille tutustumaan. Herra oli tosi reipas, eikä hallissa hajut/muiden koirien haukkuminen pelottanut. Pikkuherra rallasi oikein sydämmensä kyllyydestä parit hepulit siellä esteiden välissä.
Mutta ihmiset, ne ne oli kuulkaa hirweeeeen pelottavia. Jauheesti jänskätti ja pelotti mennä namiakaan ottamaan... Meni sitten kuitenkin, saattoi ehkä hieman kaukaa kurottaa... Mutta nyt täytyy ihan urakalla kuljettaa Marttia ihmisten ilmoilla.

Kotona on tosi nopsaan leimauduttu noihin 2 isompaan, ja kun ovella rapsahtaa niin vastaanottomelodiat kolmen toimesta on melko -miten sen sanoisi- kovaääniset! Isommat sai männä viikolla haukunestopannat kaulaan jos edes hieman saataisiin hillittyä moista konserttia. Siksipä lenkkeilytkin on toistaiseksi niin, että isot käy kimpassa ja Martti viedään yksin. Ei tartte oppia tota narupörinää noilta älliltä ja tälliltä.
Talon tavat olivat kaverille myös hyvin nopeasti tutut:

• 1) säntää jääkaapille kun ovi aukeaa ja jotain rapistellaan 
• 2) ole mamman paikalla sängyssä nopeammin kuin se.  

Hehheh. Ihana heppu tää on. Ja aamulla herra nuolla lupsuttaa (tai ainakin kovasti yrittää) kaulapoimut ja varpaanvälit puhtaiksi. Kutitttaa:)

Onhan pennun kanssa sitä työtä, mutta on tämä toisaalta ihanaa aikaa seurata miten vekkuli touhuaa. 

Uusi vuosi - uudet kujeet

No niin. Terve taas. Ollaan jälleen oltu hiljaa... Ihan oomma kyllä harrastellu ja touhunnu molempien koirien kanssa.

Uusi vuosi toi mukanaan uusia kuvioita. Tammikuun alussa meille muutti Martti (Carelnovan Basilio-Boss) 4 kuukauden iässä. Huomasin joulun alla, että kasvattaja etsi kotia kahdelle 4 kuiselle pojalle. Minä tietysti soittamaan, että miksi vielä kotia vailla... Senhän tietää kun sille linjalle lähtee, että kuinka siinä käy... Herrat olivat sen verta vilkkaita, että Niina-kasvattaja halusi koirille kodit jossa tunnetaan rotua/harrastetaan sen kanssa. Niinpä meidän mukaamme lähti suklaanruskea sydäntenvalloittaja. Tarkoituksenani on saada uusi kaveri agilityyn (nyt ainakin).

Isommat haukut oli tietenkin hyvin jäässä tulokkaan saapuessa ja ilmeet oli "et oo tosissas..."  Aki veti palkoa kirsuun ihan urakalla ja urputtaa pennelille (edelleen) koko ajan jos Martti yhtään yrittää lähestyä. Ossi taas alkaa jo pikkuhiljaa sulamaan. Ovat noin niin kuin vahingossa makoilleet samalla patjallakin.

Martti taas on osoittautunut reippaaksi kaveriksi ja näin 4 kk iässä suurin osa tarpeistakin tulee jo ulos, eli meillä ei ole sitä ihan pikkupennun pissi/kakkasiivousrumbaa tarvinnut nyt tehdä. Varsin kätevää sanon minä. Minä vaan olin kuvitellut, ettei kakru pääse sänkyymme, mutta niinpähän herra loikkasi kolmantena yönä väliimme ja nukkuu viekussa siinä missä isommatkin. Eli talon tavoille opittiin melko lailla nopeasti. Harmi vaan, että pakkaset ovat paukkuneet sen verran kipakoina, ettei Martin kanssa juurikaan ole vielä päästy "ihmisten"ilmoille opettelemaan. Mitä nyt rokotuksilla käytiin, mutta muuten ei olla tarettu mihinkään pidemmälle, tai emäntä tarkenisi mutta pentu kävelee kolmella jalalla kun palelee niin ei ehkä ole järkevää lähteä minnekään kauemmas tutustumaan. Toivottavasti pian helpottaa ja päästään hallille, kaupungille, juna-asemalle jne...
Martti on kyllä kotona ollut todella reipas penneli ja isommat opetti heti haukkumaan kun jossain rapsahtaa. Pikkuherra osaa jo hienosti istua ja miten mahtavaa, että lelut kiinnostavat paljon enemmän kuin esim. Akia pentuna. Tämähän on vaan hyvä juttu agikentällä palkkausta silmällä pitäen ;)  Mutta tässä pikaiset päivitykset kuulumisten suhteen. Laitellaan kuvia jahka ehditään!


Mukavaa Uutta Vuotta kaikille kamuille!