Tunnelmallista Uutta Vuotta!

Joo meillä on sähkökatkos... Kynttilät palaa ja ihmetellään milloin voisi paistaa ruokaa... Mutta onnellista uutta vuotta kaikille.

Tottis-tiistai

Niin sitä palattiin joululomalta tottistelemaan... Mukaan lähti lapset (joista 50% nukkui autossa treenin ajan...) ja molemmat pörröt. Ensin Aki autosta ulos katselemaan. Se on kyllä ihme hiihtelijä, kun aika usein seisoo takajaloilla ja potkii ilmaan etutassuilla... Siis kun on remmissä. Haluais tutustumaan kaikkiin ja nameja kerjäämään siis. Aki jäi Kirsin seuraksi kun hain Ossin autosta.
Ossin kanssa tehtiin ihan lyhyt paikallaolo Dixin ollessa hypyllä. Ihan ok kesti - kaula pitkällä tuttuun tapaan. Sitten otettiin seuraamista, käännöksiä ja täyskäännöksiä. Menivät hyvin. Niin ja kiitokset Kirsille lihapullista!!!! Kiireinen omistaja unohti palkat kotiin...
Liikkeestä istu --> ekalla kerralla meni maahan, mutta muut onnistui. Liikkeestä maahan (lumihankeen) meni täysin ongelmitta. Luoksetulokin oli tänään hyvä. Seiso onnistui myös. Pari A:ta otettiin kanssa ihan onnistuneesti.
Seisoskellessamme ja juorutessa piti Ossin vähän jurnuttaa Dixille. En kyllä ymmärrä mitä se nyt tytölle purppasi vai pitikö sen "puolustaa" Akia, joka oli siinä myös...
Aki teki istu ja maahan. Istuu hienosti ja nopeasti, mutta maahan on vielä ihan alkutekijöissään. Täytyy vissiin ottaa se käyttöön ruokaa annettaessa. Sitten Aki seurusteli lisää tyttöjen ja Teron kanssa, sekä kerjäsi lisää herkkuja ;D

Maanantaissa taas

Normaalit maanataitreenit Ossin kera. Tänään tehtiin oheinen hyppyrata. Ja siitä tietty pari variaatiotakin. Kulki aika hyvin. Muutamia korkeimmalla olleita rimoja tuli alas ja ensimmäisellä keppisuorituksella ei malttanut loppuun asti vaan lopetti väliä liian aikaisin.
Eniten tänään raivostutti se, että Ossi päätti mennä Leon päälle. Leo sattui sopivasti suoraan maalilinjan takana tokoilemaan, oli siinä toki väliä, mutta meidän herra ampui suoraan viimeistä hypyltä sinne. Ei onneksi tainnut saada kuin karvoja suuhunsa, mutta silti... Kylläpä otti koira selkäänsä. Ja tuntui ettei edes ottanut opikseen.

Möllit ja doggeilua

Tänään oli ohjelmassa Joan kinkunsulatusmöllit (agility) Ossin kanssa. Kirsi lähti meille seuraneidiksi ja videokuvaamaan. KIITOKSET!!! (Videot katsottavissa Ossin sivuilla...) Tuomarina oli Lukkarisen Jari. Ensimmäinen alokasrata oli aika sujuva ja selkeä. En uskaltanut jättää Ossia lähtöön kovin pitkäksi aikaa ja niinpä oma sijoittumiseni radalla ei ollut maailman paras. Siksi kahden hypyn jälkeen Ossi olikin menossa kohti puomia, mutta viime tinkaan sain palautettua suunnan oikeaksi. Ja matka jatkui oikein sujuvasti. Vauhtia herralla riitti ja yllättäen omakin juokseminen oli aikaisempaa helpompaa... Oikeesti voiks se lenkkeily näin nopeesti muka tuntua???? Rimoja ei tällä kertaa tipahdellu (taisivat olla 55 cm:ssä) ja kontaktit oli oikein kauniit ja reilut. JESJESJESJESJEEEEEEES!!! Eli nollatulos ajalla 32,92. Ihanneaika oli 45 sekkaa. Sijoitustahan meille ei sit tullu kun kakkosissa kisaavat ei sijoitu mölleissä. Mutta jos kaikki olis listattu ja ajat laitettu niin oltais oltu kakkosia toisiksi nopeimmalla ajalla ja sillä nollalla.
Alokasrata

Sitten kilpailevien radalle.... Katselin tutustumisessa et hyppyjen 3-4 väli on paha... Ja siihenhän se sit kosahtikin :) Varmaan osittain siksi, et HÖLMÖ ohjaaja lähti suunnitelmistaan poiketen ohjaamaan esteiden oikealta puolelta... Ja osittain siksi että vauhtia oli ja käännösväli melko pieni. Noh väärältä puolelta neloshyppy ja hylsy. Hetken arvoin ennen keinua et korjaanko oikein, mutta sitten jatkettiin suoraan. Loppurata menikin jälleen ihan siististi. Tai no, kepeille oli hankala kulma ja ne aloitettiin ensin toisesta välistä. Korjaus ja matka jatkui. Kontaktit oli jälleen erittäin kauniit, rimat pysyivät ylhäällä ja aika 41,84. Tuloksena siis kuitenkin hylsy. Aika oli tosin startin nopein. Mutta fiilikset oli hyvät starteista. Pikkaisen hätäisesti huikkasin koiran radalle kummallakin kertaa, ettei pääse varastamaan lähdöstä. Mutta muuten koira luki minua hyvin ja erityisesti niistä kontakteista alastuloilla olen onnellinen!!! Ei olla tehty turhaan töitä niiden kanssa. Nyt vaan täytyy toivoa, et möllejä olis tammi-helmikuussa, kun kisaamaan päästään todennäköisesti vasta maaliskuulla.
Kilpailevien rata

Sitten vietiin Kirsi kotiin ja jatkettiin matkaa kaupunkiin. Ossi jäi autoon ja Aki lähti tanskandoggien kinkunsulatuskaupunkikävelylle. Mentiin porukkaa vastaan, kun oltiin vähän myöhässä. Pikkasen piti puhista kun vastaan tuli jotain vajaa kymmenkunta doggia, mutta yhdellä nuuskaisulla Aki oli niiden kaveri eikä pelännyt yhtään. Lenkki meni mukavasti. Pikkumiehellä oli varmaan niin paljon ihmeteltävää dogeissa ja porukassa ettei ehtinyt vastaantulijoillekaan puhista ;) Pikkasen nauratti kun Aki kiipesi aina penkan päälle kävelemään ollakseen samalla tasolla muiden kanssa. Käytiin kävelykadulla ja torilla pyörimässä. Oli hyvä reissu.
Sit mamma kävi viel Arnoldsilla Minnan kanssa kahvilla (kiitos seurasta!!!) ja kotiin päästyä Ossi pääsikin vielä juoksulenkillei skän kanssa. Onpa ollut melkoinen puuhapäivä!

*huokaus*

Jouluhan on mennyt varsin tutun kaavan mukaan... Syöty on ihan liikaa (=ÄHKY) eikä paljon mitään ole tehty. Mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. Myös koirat ovat saaneet jouluherkkuja ja se myös tuoksuu aina aika ajoin ;D herrojen pöristellessä...
Tänään pojat vetivät rallia pihassa - ja lopputulos oli tämä:

Hieman oli noita lumipaakkuja herroissa!!! Kuvissa poseeraa Aki, mutta yhtään huonommaksi ei Ossikaan jäänyt. Ja hieman lainehti saunalla kun koiruudet vietiin sulamaan... Mamma kävi yksin lenkillä kun Aki oli noita paakkuja täynnä. Ei olis juoksemisesta tullut mitään. Ossi ehti sulaa illaksi ja pääsi iskän mukana pitkälle juoksulenkille.

Jouluja!!!!

Lunta & agia

Joo, täällä on -pikkasen- satanu tänään lunta. Kiittelin jo matkalla treeniin, et onneksi on neliveto alla... En varmaan ois päässy pihasta pois... Saatika sitten enää takasin muutaman tunnin jälkeen. Vaan mukavahan se on saada valkoinen joulu.
Säätä uhmaten lähdimme Ossin kanssa treeneihin. Tässä on treenien ensimmäinen rata. Rata oli vauhdikas ja tarkoituksena treenata tuota kauempaa ohjaamista (hypyt 4-6 siten, että itse putken toisella puolella ohjaamassa). Ossilla oli taas vauhtia ihan kivasti, mutta tänään löytyi myös sitä ohjattavuutta ja korvat oli myöskin tänään mukana treenikentällä. Oikeastaan kulki ilman isompia ongelmia, niin tänä eka rata kuin seuraavatkin. Jotain pientä tietty oli kuten rimoja alas, välillä lähti kepit väärästä välistä jne... Mutta olin tyytyväinen treeniin ja koiran toimivuuteen. Mammakaan ei hengästynyt niin kovasti kuin aiemmin (voiko kunto kohentua näin nopeesti....????) tai sit se ei juossu täysillä.

Ja kevään ensimmäiset kisat ei sitten toteudukaan... Tarkoitus oli lähteä Varkauteen ystävänpäivänä, mutta tulla tupsahtikin hääkutsu sille päivälle. Kiva on mennä juhliin, mutta kisatauko siis venyy... Täytyypä katsella kisakalenteria uudella silmällä.

Viikonloppu

Noh, viikonloppu oli ja meni... Perjantaina lähdettiin Kuopioon ja majoituttiin koirien kanssa hotelliin. Koirat osasivat olla nätisti eikä kauheasti tarvinnut haukkua käytävässä liikkujiakaan. Ossi on toki majaillut näin ennenkin, mutta Akille tämä oli ensimmäinen kerta. Koirat pitivät vahtia, ettei kukaan vaan yllätä... Huoneen ikkunasta vahdittiin ja tuhahdeltiin kadulla kulkijat :)
Eilen sitten kävin taas Akin kanssa hölkällä. Meni ihan mukavasti ja saimme jonkun ajokoirasta lenkkiseuraakin. Se oli niin ihastunut Akiin et hölkkäili meidän mukana ;D lähes koko matkan.

Pesupäivä

Mamma kävi taas lenkillä (sairas se on - joo-o), tällä kertaa ihan yksin. En ottanut Akiakaan mukaan sillä se oli oksennellut illan mittaan aika paljon. Mitä lie syönyt ylimääräistä. Mutta ajattelin siis et on parempi ettei se lähde messiin.
Palattuani päätin pestä koirat, Akikin oli talsinut niihin oksennuksiin ja haisi melko pahalta. Ja Ossi nyt haisi taas muuten vaan pahalta :D
Aki taisi olla ensimmäistä kertaa kunnon shampoopesulla. Hieman haraten mentiin, mutta pysyi kuitenkin kiltisti paikoillaan pesun ajan. Pientä piipitystä piti välillä.
Ossi taas tuli pesupaikalle kutsusta ja mökötti koko ajan. Akia kiinnosti Ossin pesu ja herra seisoi vieressä nuuskimassa ja katsomassa koko toimituksen ajan... Pesun ja kuivauksen jälkeen alkoi kauhea takaa-ajoralli ympäri huushollia. Se saatiin loppumaan vasta eristämällä koirat eri huoneisiin... Nyt on puhtaita herroja petikaveriksi - ainakin vähäksi aikaa (noin huomiseen...)

Lenkillä

JEEEEEEEEEEE!!!!! Mä sitten toteutin sen uhkaukseni ja painuin juoksulenkille... Tai oikeastaan sehän on vielä "hölkkää" mutta kuitenkin kävelyvauhtia huomattavasti ripsakampaa :) Olokin on niin huippu nyt. Ja piti ihan ihmetellä miten sitä sitten jaksoikin juosta. En nääs ole vuosiin tullut muuta kuin sauvakäveltyä. Tästä on nyt vaan jatkettava, niin kesällä on humattavasti ripsakampi omistajakin kentällä.
Lenkillä minulla oli Aki mukana... Teron kanssa se ei voi vielä aikoihin juosta kun sillä lenkillä vauhti on ihan eri. Mutta minun kanssa meni oikein mukavasti se reilu puolituntinen. Ei sen tarvinnut edes kunnolla vielä juosta vaan hölkötteli sekin. Ossia taas en ota, kun sille minun vauhtini ei riitä. Toisaalta vetoapuna sitä voisi käyttää ;D
Aki sai samalla annoksen ihmisiä, autoja, pyöräilijöitä yms. sillä lenkkimme suuntautui tuonne kylälle missä on katuvalot. Ja pitihän sen pöhistä vastaantulijoille, mutta aika hyvin malttaa olla hiljaa kun kaivaa namit ja komentaa istumaan. Ei se mitenkään vihaisesti tai kauhean arasti edes huomauttele. Mutten oikein pääse selvyyteen miksi se "pössähtelee". Nyt iltapalaa reippaalle emännälle ja koiralle.

Kentällä

Parin viikon tottistauon jälkeen painelin illalla kentällä Ossin kera, Akin ja lasten jäädessä kotiin - jee!!! Kerrankin sai treenata rauhassa... Tänään oli tehotreenit kun paikalla lisäksemme oli Kirsi & Inca. Ensin otettiin sellainen lyhyt yhteispaikallaolo. Kerran Ossi nousi istumaan, mutta käskystä meni maahan takaisin. Hieman tuntui kuikkivan selkänsä yli metsikköön ja vaikka minne, mutta pysyi sitten kuitenkin.
Sitten heittelin hieman kapulaa, ilman haku tms komentoja. Saatiin todella hyviä kapulanpitoja, joista luovutus vasta kun pyysin!
Seuraamista tehtiin melko paljon. Rytminvaihdoksia, käännöksiä, kulmia ja täyskäännöksiä ja ne meni todella hyvin! Ja seuraaminenkin oli tosi napakkaa. Ja se säilyi, useista pitkähköistä pätkistä huolimatta, hienosti. Perusasento on edelleen hieman hakusessa. Se on monesti hieman vinossa tai pikkaisen väärässä kohdassa, niin että joudutaan korjausliike tekemään. Mutta nyt herra jo taas muistaa sentään istua viereen kun liike pysähtyy ;D
Liikkeestä istu ja maahan ok. Ja pitkästä aikaa tehtiin myös liikkeestä seiso. Alkuun piti pieni kosketus nenään antaa, mutta jo muutaman toiston jälkeen sujui pelkällä käskyllä. Olin todella tyytyväinen.
Luoksetulo on edelleen ihan sairaan nopsa ja innokas, mutta voi sitä asentoa... Istua nakottaa edessä muttei kuitenkaan edessä :D vaan aivan vinossa vasemmalle. Tää täytyis kyllä nyt nopsaan saada korjattua. Viereen kyllä siitä siirtyy livakasti.
Sitten tehtiin toko-hyppyä. Hyvin hyppäsi ilman käsimerkkiä ja kääntyi ja pysähtyi esteen taakse ihan ok. Ja melko hyvin malttoi odottaa siirtymisenikin toiselle puolelle viereen. Muutaman kerran lähti hieman liikkumaan, lähinnä käänsi omaa suuntaansa minun tulosuuntaani. Myös tähän hyppyyn olin ihan tyytyväinen, sillä milloin lie sitä viimeksi treenattukaan...
Kirsi houkuttelee korkkaamaan tokokisoja tammikuussa... Vähän polttelis ja sitten toisaalta taas, aika vähän ollaan sitä nyt treenattu. Katsotaan mihin me päädytään.

Palauttelua vai laiskotusta??

Tässäpä siis päivän treeni yksinkertaisuudessaan... Tai sen 2 eri versiota. Itse taisin vetää viel muutamalla muullakin variaatiolla. Kellään ei oikein ollu paukkuja kunnon radan tekoon joten päädyttiin tällaiseen kevyempään treeniin. Itsellä ainakin oli paikat viel jumissa lauantaisesta tehotempauksesta ja tytöt olivat käyneet kouluttautumassa vielä sunnuntainakin... Vaik hyvä teeni tämäkin. Vaihtelu virkistää. Ossilla oli hyvä päivä ja ohjauksetkin sattui aika pitkälti oikein. Eli ihan hyvin meni ja koira pääsi putkeenkin ohjaamastani päästä ;D. Harjoittelin hypyillä lisäksi takaa kiertoja.
A oli erillisenä esteenä jossa nyt höyläsin remmin ja namien kanssa sitä alastulokontaktia ihan tosissaan. Herran piti malttaa siinä vaikka askeleen-pari otinkin kauemmas. Hyvin meni.

Akikin pääsi jälleen estraadille. Teki putkea ja parit matalat hypyt. Tai varsinaisesti ne ei olleet Akille edes hyppyjä, kun käveli vaan yli noilla honkkelikoivillaan. Putki edelleen jännitti, mutta selvästi vähemmän kuin viimeksi. Sitten herra pääsi leikkimään Rudolfin kanssa ja kivaa oli pentusilla. Myös hevosen kakka maistui leikin tiimellyksessä (YÖÖÖÖÖÖKKKK - arvatkaa kuka EI nuku ensi yönä vieressäni???). Ja ihan lopuksi myös Onni ja Leo liittyivät pentujen kirmailuun... Aki viiletti ihan täpöllä ja välillä löi maihin aivan matalaksi. Kivaa tuntui porukalla olevan.

Kouluttautumassa

Tänään lähdin Ossin kanssa Leinosen Niinan agilitykoulutukseen. Ryhmässämme oli 4 koirakkoa joten hyvin ehdittiin hinkata niitä ongelmakohtia... Tai siis mä ja Ossi ehdittiin - muilla kun meni niin upeasti.... Radalla oli muutamia kinkkisiä paikkoja (kuinkas muutenkaan) ja meitsi joutu kuulkaa juoksemaan... Mä oon ihan puhki nyt. Mutta fiilis on hyvä. Radalla tuli selkeästi ilmi ne mun ja Ossin ongelmat, jotka periaatteessa olen itsekin tiedostanut, mutta miten ihanaa on kun joku oikeesti sanoo ne ääneen ja antaa ne neuvot päälle...
A) Ne käskyt ne käskyt... joko niitä ei tuu ollenkaan (ku ohjaajaa hengästyttää ja se keskittyy juoksemiseen) tai sit ne on myöhässä tai ohjausliikkeet väärään suuntaan...
B) Ohjaaja jättää koiran viennin esteelle kesken liian aikaisin....
C) Ohjaajan rintamasuunta on jotain muuta kuin mitä sen pitäisi olla...
D) Koira on vikkelä ja ohjaaja hidas - tai sit se vaan kompastelee ja makaa maassa pitkällään ;D
E) Kontaktit. No olihan ne jo paremmat mutta Niinalta saatiin nyt vielä parempia neuvoja ja jos sitä alustaa alkaisi treenaamaan....
F) Ja se ohjaajan juoksutyyli... kauheasti kumartelua yms... selkä pitäisi muistaa pitää pystyssä.

Sit tehtiin toiseksi semmonen hyppyhässäkkä. Yks este ei meinannu sit millään mennä vaik muka olin oikeeseen suuntaan (tai ainakin musta tuntui että suunta oli oikea)... Yhdessä vaiheessa otin molemmat kädet ohjaamaan sen ja siit saatto tulla aika koomisen näköistä (toivottavasti just se ei tallentunu Sirkun videolle...). Pikkasen nauratti mutta menipäs yli :D
Sitten Niina kokeili Ossin kanssa saman hässäkän, ja täytyy kyl myöntää et meno oli IHAN erinäköistä kokeneen ohjaajan kanssa. Eihän niil ollu mitään ongelmaa (paitti se keppien pimeä kulma ei Ossilta sujunu ihan nappiin). Huh, on mulla vielä tekemistä. Koira näköjään osaa kyllä, mutta ohjaajan pitäisi nyt kehittyä...

Oli kyllä ihan huippuhyvä koulutus ja antoi paljon. Kiitos Niinalle ja Poksille. JA näitä toivotaan paljon lisää!!! Harmi ettei päästä siihen tammikuiseen Markuksen koulutukseen (pakko se on ihmisen lomaillakin välillä - kai???). Tästä innostuneena laitoin jo Terolle viestiä, et vois alottaa mulle juoksukoulun pitämisen... Vastaus oli "Voin tehdä harjoitusohjelman. Esim. 4 x vko lenkki. mäkivetoja, viivajuoksua, kuntopiiriä ym. Miltä kuullostaa?" Joo, noh ei nyt kuitenkaan hei liioitella, jos pikkasen rauhallisemmalla tahdilla alottas ;D

Tässä vielä radat.

Hampaita...

Aamulla kävellä jurskautin kipeästi kiven päälle... Nappasin sen käteeni viedäkseni roskiin... Hetken katselin, että onpas outo kivi kunnes tajusin että sehän oli hammas. Akin hammas... Joko se nyt on niin vanha että nekin vaihtuu??? Tarttis vissiin tutkia suuta ja kattella onko niitä jo montakin lähteny. Paitsi etten mä varmaan edes erottaisi mikä on uusi/vanha/paikoillaan/irti ;D

Molemmat treenaa...

Juup. Se iski sitten kisojen jälkeen arki ja treenit... Tänään kentälle lähti taas koko konkkaronkka (boys & dogs). Tytöt oli jo suunnittelemassa oheista rataa, kun mentiin paikalle. Siinä oli kisojen parhaat palat yhdessä sumpussa :) Ossilla oli taas räksytysvaihde päällä. Ja on se vaan kumma, ettei treeneissä varasta... Jätin lähtöön ja pinkaisin juoksuun radalle... Ja herra pysyi maassa tasan niin kauan kuin komento tuli! Argh. Mutta ratahan meni ihan kivasti, siitä vauhdista huolimatta. Jopa tuo putken pimeä pää löytyi ongelmitta. Parikertaa mentiin... Sit toinen treeni...
Päätimme vaihtaa koiria - se se vasta hauskaa oli. On se oikeesti ihan eri ohjata toisen koiraa. Ei tehty pitkiä pätkiä eikä mitään vaikeita. Mä läksin Rekon kanssa ja Ossi meni Veeran kanssa. Ilmeisesti Ossia ei enää haittaa jos joku muu ohjaa (ainakaan tällaista lyhyttä treeniä)... Edellisen kerran kun vanhalla maneesilla koitettiin, niin hetken se meni vieraan mukana ja sit rupes ettiin mua. Nyt alkuun vähä katteli, et mitä hiivattia, miksei mamma lähe. Mutta kun vauhtiin pääsivät niin no problem...

Sit Ossi autoon ja Aki sisään... Nuori herra (noin 4,5 kk ) aloitti nyt agilityn. Ensimmäisenä esteenä putki. Laitettiin se suoraksi ja niin lyhyeksi kuin vaan meni. Alkuun peloti ihan kaameasti, mutta Päiviltä löytyi hyvää makkaraa (mammalla oli vaan tyhmiä Froliceja...) ja sen avulla mentiin sitten jo muutaman kerran läpi. Aluksi vaaaaaaaroen ja sitten vauhti vaan kiihtyi ja reippaasti läpi. Että tästä se lähtee pikkuhiljaa.
Sit autolle mennessä Aki yllätti hyppäämällä ite kyytiin. TÄH???? Siitä on tullu siis iso koira. Pois se on osannu hypätä jo jonkun aikaa. Mutta kyytiin meneminen on ollut ihan kamalaa sen mielestä. Karkuun painelee kun näkee et oltais menossa kyytiin... Tästä lähin täytyykin viedä herra remmissä autolle ja kattoo hyppääkö edelleen itse jos Ossi on jo kyydissä.

Hyllyjä hyllyjä....

Lyhyehkön kisatauon (noin 2 kk) takia aamulla oli ilmassa jännitystä ja vatsanpuruja... Ei ehkä Ossilla, mutta mamma päätti sitten ruveta jännittämään. Ja varmaan tämä tauko vaikutti myöskin ainakin ensimmäiseen suoritukseen radalla... (Mitähän mahtaa ollakaan jännitys helmikuussa kun taukoa tulee vielä enemmän - "pakollinen" tauko, kun kaikki kisat niin kaukana tammikuussa...)
No, mutta volvon nokka osoitti aamulla kohti Kantelesärkkää jossa tuomarina toimi meille uusi tuttavuus Hannele Lummeranta. Ehdin katsomaan ykkösistä maksien kakkosradan loppua... Totesin, että tuomarilla oli tiukat ihanneajat (ainakin ykkösiin!!!) ja melko kiemuraisia ratoja, ei mielestäni niitä tyypillisimpiä ykkösten ratoja...

Noh, mutta sitten rakennettiin kakkosten rata ja yllättäen kaikki kokoluokat tutustuivat rataan yhtäaikaa... Alku oli arvoitus - miten Ossi toimisi... suorassa linjassa 2 hyppyä, pituus ja A:n alla oleva putki. Ja siis putkelle piti mennä ja meillä nuo kontaktit on melkoisia magneetteja. Herra lähtöön ja mitä mitä... Pikkasen varasti jälleen (MURRRRR) mutta suunta oli kuitenkin oikea, joten hanaa vaan. Ja suorahan meni ihan nätisti eikä yritystäkään A:lle. Sitten oli hyppy ja _todella_ paha kulma kepeille. Ja niinpä meilläkin tuli siitä kielto ja saattoipa korjauskin mennä pieleen ja toinen kielto (en ole varma mistä toinen ja kolmas kielto tuli, mutta näin epäilen...). Sitten päästiin todella siististi hypyille 11 ja 12 ja niiden välissä tuli sellainen linjausmoka (tai käsky liian myöhässä tai jotain) että Ossi pyörähti esteen 12 väärälle puolelle ja kielto. Ja kolmesta kiellosta HYLKY... Jatkettiin rata kuitenkin loppuun ja vielä viimeinen rima rämähti alas. Mutta täytyypä sanoa, että WAU mitkä alastulokontaktit herralla oli tänään molemmissa starteissa. Tehty työ on kyllä kantanut hedelmää... Ei tollekaan minkään asteista epäilystä, et ottiko vai ei, kun herra napotti about kaikilla neljällä tassulla kontaktilla napittaen mua "menikö oikein... menihän... saanhan sen kehun..."
A-kisa.

Koira välillä autoon ja mammalle kahvia. Kakkosrata tuntui aluksi melko hankalalta. Enkä vielä startissakaan tiennyt kummalta puolelta A:n kiertäisin kepeille mentäessä... Ja muitakin kompapaikkoja siellä oli. Lähtö oli sellainen kurvi joten otimme sen melkein lentävänä. Eipähän päässyt varastamaan ;D 2 hyppyä, puomille ja wau mitkä kontaktit... Koira kääntyi hypylle ja putkelle todella siististi ja jotenkin vain ehdin leikata renkaan oikealle puolelle. Sitä en vieläkään tiedä miten sen tein... Rengas, hyppy, putki, kepit todella loistavasti. Olin jo ihan ihmeissäni mieten hyvin kulkee... Vielä kun kuunteli hypyillä 10-11 ja tuli oikeasti juuri niinkuin pitikin (eikä ampunut A:lle hypyltä 10). Ja mikä kontakti (en näköjään voi liikaa niitä nyt hehkuttaa!!!). Ja sitten mokaa OHJAAJA. Oli nollat jo niin huulilla ja meitsi huutaa hypyn päällä putkeen... Ja sinnehän se meni - VÄÄRÄSTÄ päästä - mitäs en huutanut 'tässä' ja ohjannut oikeaan päähän. Peeveli. Tämä hylky oli ihan meitsin vika. Rata kulki siihen asti niin siististi, että nyt ottaa pattiin. Vielä kisapaikalla se ei tuntunut mutta nyt... Koira teki just niinkun käskin. Loppu menikin sitten ihan miten sattuu kun ei todellakaan jaksanu enää ohjata sen mokan jälkeen...
B-kisan rata.

Noh, ihan hyvällä mielellä kuitenkin kun koira oli upea, etenkin kakkosradalla. Nyt vaan treeniä, treeniä ja treeniä ennen seuraavia kisoja. Tavoitteeksi voisi laittaa, et jos kolmosiin noustais alle 40 kisalla :D (tai sitten ei, mutta onhan se joku tavoite oltava)

Masentavaa...

Niin ne vaan toiset jaksaa... Mamman ja Akin jäädessä sänkyyn (iltavuoroon menossa) iskä pakkasi pojat ja Ossin mukaansa ja lähti kylälle. Lapset ensin hoitoon ja sitten lenkille Ossin kanssa. Olivat hurauttaneet ihan mukavana juoksulenkin ja Ossi oli saanut harjoitella koirien vastaantulemisia useamman kerran. 2 ensimmäisellä kerralla piti vähän muistaa ääntelehtiä, mutta seuraavat 2 menikin jo ihan ääneti ja kauniisti.

Ja sitten. Niinkään masentavaa ei ole, että ne kilpparitulokset tulivat VIHDOINKIN!!! Ja kaikki on edelleen ihan ok. Vaikken mä kyllä mitään muuta epäillytkään. Tulokset numeroina löytyvät Ossin sivuilt faktat-kohdasta... Mutta nyt saa huokaista helpotuksesta kun ukko on virallisesti näiltä osin jälleen terveeksi todettu.

Extra-agia

Tänään päästiin poikkeuksellisesti ylimääräisiin treeneihin, ennen ylihuomisia kisoja. Niinpä Ossi ja Reko saapuivat vierailevina tähtinä torstain treeniryhmään. Kiitos että saimme tulla!!! Olimme ensimmäiset paikalla ja luulimme jo, ettei alkuperäisenryhmän jäsenet tulekaan, mutta saatiinhan sitä seuraakin lopulta. Tehtiin sellainen lyhyt ratapätkä, jossa oli hyppyjä, putkia, rengas, kepit, keinu ja A.
Eka treeni:
Toka treeni:

Olihan tuolla Ossilla taas vauhtia, mutta silti treeni sujui hyvin. Vauhdista huolimatta malttoi kuunnella ja jopa A:n alla olevaan putkeen päästiin juuri niinkuin pitikin, eikä koira juossut A:lle - niinkuin olin etukäteen ajatellut. Kontaktit meni aika hienosti. Aluksi tuli taas hieman liian ylhäältä loikaten, koski kuitenkin, mutta niin vaan palautettiin alkuun ja otettiin uudelleen. Lopussa rupesi jo kestämään hyvin etutassut maassa, takatassut kontaktilla vaikken ollut ihan vieressäkään... Toivotaan, että herra muistaa oikean suorituksen vielä lauantainakin.
Rimoja rämähteli vaihteleva määrä maahan, riippuen millaisessa kulmassa hyppy oli herraan ja vauhtiin nähden... Olin laittanut nääs ne treenin vuoksi korkeimpaan mahdolliseen. Mutta pysyi ne myöskin aika ajoin tosi tiukoissakin kurveissa hyvin ylhäällä. Tuntuu vähän riippuvan siitä miten koira "hosuu" kiireellä eteenpäin.

No, mutta treenistä siis hyvä mieli ja iloisin mielin korkkaamaan oikein tosissaan niitä kakkosten kisoja... Ne ekat kun meni niin plörinäksi - sen nousunollan jälkeen kun jouduttiin hieman odottelemaan. No senhän tiesi millä mielellä koira on... Katselin myöskin kevään kisakalenteria ja harmikseni huomasin ettei tammikuussa ole yhtään lähellä olevaa kisaa. Helmikuun puolessa välissä vasta. Tullee siis about parin kuukauden kisatauko. No, koetetaan treenata sit tosi ahkerasti se aika.

Kaupunki-tottista

Niin, siinähän se otsikossa poikien treenit tulikin... Aki suoritti ekan osuuden ja Ossi toisen. Olimme siis kentän laidalla ihan ajoissa ja lähdin Akin kanssa hipsuttelemaan siihen läheiselle pyörätielle - vai mikä se nyt oli - ja katsomaan millaista se pöhinä vastaantulijoille on. Vastaamme tuli kävelijöitä, pyöräilijöitä ja tien toisella puolella koira. Takaamme yllätti pyöräilijä ja lenkkeilijä. Kyllähän se niille vastaantulijoille rupesi tuhahtelemaan heti kun ne havaitsi, mutta nami kädessä sain kyllä huomion kiinnittymään ja pöhinät loppumaan. Komento istu ja namia nassuun. Hyvinhän se ihan meni. Kentällä Aki moikkasi tyttöjä ja Dixiä. Se olikin ihku likka vaikka alkuun piti vähän luimistaa... Sitten olisikin jo pitänyt päästä oikein tosissaan telmimään. Telmimään ei päässyt, mutta istu-treeniä ja kontaktia hieman otettiin.

Aki autoon ja Ossi estradille. Kenttä oli märkä, sohjoinen ja paikoin liukas. Suomeksi siis hengenvaarallinen ;) Tehtiin ihan perusseuraamista käännöksineen. Ne meni ihan hyvin lätäköistä huolimatta. Liikkeestä jäävät meni ihan ok, maahanmeno vaan oli melkoisen hidas ja vaati 2 käskyä. Mutta meni. Luoksetulo on innokas mutta asento edelleen vino. Voi voi. Mitähän sille tekisi? Kapulaa noudettiin tänään hienosti. Ensin sillä vähän leikittiin ja sitten vaan nakeltiin. Ei mitään asentoja, kunhan vaan luovutusta treenattiin. Ja vain kerran sylkäsi luovuttamatta. Muuten tosi kivasti ja riittävän kauan piti kapulaa, hieman jäysti kyllä... Paikallaolossakin kesti hienosti, vaikka maa oli märkä ja kylmä. Seisoin tosin kasvot koiraan päin. Sitten otin vielä pienen hetken niin, että itse siirryin koiran taakse. Se oli Ossista kovin outoa ja kovasti rupesi nuuskuttelemaan maata ja venyttelemään kaulaa... Mutta edelleen pysyi.
Jäin vielä seuraamaan likkojen pelastuspuolen treenejä... Kivaa touhua. Voi voi kun olisi aikaa Ossinkin kanssa ottaa. Tai lähinnä kyse on siitä, että lähiaikoina kun pitää treenailla lapset kentällä mukana, niin ei taida voida iltamyöhällä kovin monena iltana treenata...

Bellavitaa

Tänään oli koirani päättänyt pitää kaunistautumishetken. No, kyllähän sitä turkkiin on ennenkin rasvaa hierottu, mutta hieman halvempaa ja tuoksutonta... Aki oli ottanut saunalta Bellavita tuubini (joka muuten OLI maan mainioin kasvonaamio ennen saunaa) ja järsinyt sen reikiä täyteen. Korkkikin oli saatu auki ja rasvaa lattialle. Ilmeisesti tämä kaikki oli tapahtunut vain hetkeä ennen tuloani tai sitten rasva oli Akista todella pahaa, sillä kauheasti sitä ei oltu vielä ehditty levittää lattialle.
Mutta tuubi on siis reiitetty täyteen ja mamma joutui nakkaamaan sen roskiin :( Hyvästi kasvonaamioni. Mitähän herra seuraavaksi kokeilee: shampoota vai karvanpoistoa :D

Viimeistelytreeniä

No niin. Alkaa taas olla kaik mahdollinen tehtynä lauantain kisoja varten... Tai siis voisihan sitä tehdä vaikka mitä vielä, mutta kun ei ole enää treenivuoroa. Tai katsotaan jos torstain ryhmä lupaa käydä parit kontaktit vielä vetämässä... Näköjään kisatauko teki tehtävänsä ja meitsi jännittää jo ihan simona.


Ensimmäinen rata numeroin, toinen viivalla ja kolmas treeni kirjaimin.

Ensimmäisessä treenissä Ossi kävi tooooooooooodella kierroksilla. Mutta mennä "tepsutteli" aika mukavasti kuitenkin. Tosin puomin alastulon loikkasi melkoisen korkealta. Kuumuminen tuntui taas turhana räkyttämisenä radalla ja ylimääräisinä kierroksina esteiden edessä ja muutaman ylimääräisen esteen suorittamisena. Yllättävän hyvin taipui koira renkaan jälkeen hypylle, eikä ampunutkaan keinulle. Muutenkaan ei tälla radalla kauheasti huomautettavaa...

Kakkosradalla tulikin sitten joka kerta rima nro 2 alas, ja aika moni muukin... Herra räiski niitä matalaksi ihan tosissaan. Muuten oli ihan ok, pitkistä juoksusuorista huolimatta, niitä kun olin pelännyt eniten... Kerran livahti putken väärään päähän.

Kolmas treeni oli ihan vaan sellainen mukava vauhtirevitys loppuun. Se itse asiassa sujuikin ihan mallikkaasti kontakteja myöden.
Nyt vaan odotellaan lauantaita ja pelätään pahinta ;D Mua hirvittää nyt oikeesti, että mitenköhän kauheesti tolla hurtalla onkaan extraenergiaa... Tarttis panna Tero sen kanssa kympin lenkille aamulla ennen kisoja. Tai jos hangesta on mitään jäljellä (koko päivän satanut vettä - tyhmää!!!) niin heitellä frisbeetä sinne pari tuntia ja Ossihan hakee...

Kaupunkikävelyllä

Tero lähti Akin kanssa vähän kaupungille hiippailemaan. Poika kun tarttis aika reilusti sitä sorttia. Aika jännä miten äsähtelee vastaantulijoille, niin ihmisille kuin koirillekin... Pelkääkö vai näkeekö niitä liian vähän vai mitä??? Vaikka onhan Aki kyllä mukana aina ja kaikessa, mutta onko sittenkin liian vähän oltu "ihmisten ilmoilla"??? Vaikka ei minun mielestäni Ossikaan käynyt yhtään enempää, hyvä jos näinkään paljon. Aki on kuitenkin alusta asti ollut treeneissäkin mukana. Noh, ei kai siinä muuta kuin jatketaan harjoituksia ja katsellaan.

Sisäsiisti??

Sanokaahan onko koira sisäsiisti, jos tekee tarpeensa pesuhuoneeseen - ei muualle enää??? Minusta se jo melkein on ;D Mutta oikeasti, viimeisen 10 päivän aikana olen siivonnut olkkarista enää yhdet vahingot, jotka oli yöllä tehty. Muuten tämä nuori herra käy siis pesuhuoneessa, ellei ulos pääse. Aki ei kyllä osaa pyytää ulos, eli vaikka ollaan kotona, se tassuttelee "vessan". Mutta minusta tämäkin on jo edistystä ja kohta varmaan uskaltaa ruveta mattoja laittelemaan takaisin.

Herran on kasvanut kovasti korkeutta. Odottelen milloin tuo pituuskin lisääntyisi. Heh! Vaan pitkäkoipinen näyttäisi tulevan niinkuin isänsäkin on. Ja ruskeat nappisilmät on pojallakin. Ja voi miten on samaa maata Ossin kanssa luonteeltaan ja kaikilta tempauksiltaan. Aki on oppinut Ossilta, että kun pojat itkee - täytyy ulvoa. Olisittepa kuulemassa mikä konsertti meillä onkaan aina välillä. Pihalla meillä loikkii 2 aropupua. Sillä myös Aki on sisäistänyt Ossimaiset kenguruloikat korkealle ylös. Ja kun juostaan niin juostaa 120 lasissa. Kauheasti ei Aki enään jahtausleikiessäkään Ossille häviä. Ainakaan välillä. Aki vaanii kuin puuma ja iskee Ossin kimppuun salamana :) On todella hauska seurata koirien touhuja. Kunpa olisi videokamera, etä saisi tempauksia näytille... Saunapuut meillä täytyy muistaa nykyään laittaa jemmaan oven taakse, muuten Aki on pilkkonut ne hammastikuiksi ja sotku on sitten melkoinen... Vaan miten on ihanaa kun nuorempikin herra kömpii illalla/aamulla viereen. Tosin käytös on vielä hieman "hallitsematonta" ja naarmuja voi siis olla luvassa. Aki kun kerjää tassuilla huitomalla rapsutuksia... lisää rapsutuksia...

Kuka pelkää mustaa pantteria?

No Ossi tietty!!!!!!! Oikeesti olin aamulla tikahtua nauruun. Nuorempi pikamme sai eilen sellaisen mustan pehmopantterin unikaveriksi, about noin kissan kokoinen. Ossi näki sen mielestäni jo illalla. Aamulla olin laittanu sen pöydälle, että muistetaan ottaa mukaan... Ihmettelin, et miks Ossi käyttäytyy noin oudosti - ei uskaltanu pöydän alta tulla vaan kierteli ja kaarteli ja oli tosi säikky. Otin pantterin syliin ja siitäkös Ossi hätääntyi ja alkoi oikein juoksennella ympäriinsä peloissaan, mutta minun lähelleni ei suostunut tulemaan. Jos liikautin pantteria, Ossi sätkien ja hyppien kauemmas. Kesti todella kauan ennekö sain se tulemaan tutustumaan. Tai oikeastaan pidin kiinni pannasta ja vein varovasti pantterin lähelle. No sit se olikin jo ihan ok kun herra huomas ettei ole vaaraa.

Illalla ajelin taas täydellä lastilla (koirat & pojat) treeneihin. Ossi teki Ficon kanssa. Seuraamiset meni ihan ok, välillä meinasi nenä mennä maahan kun luminen kenttä olikin outo juttu. Käännökset ja täyskäännökset oli ok. Liikkeestä istu oli ok, mutta maahanmenossa valui vaan hieman puolitiehen. Toisella kerralla meni ok. Luoksetulo vino.
Kapulan kanssa mulla meinas taas hermo palaa (onneksi oli Viivi ja Kirsi vieressä neuvomassa - kiitti tytöt). Herra syleksi jäisen (kastui suussa ja jäätyi kökkäre) kapulan jo aikaa ennen minua. Niinpä sit vaan ruvettiin leikkimään sillä, eikä sit enää ollukaan ongelmaa. Luovutuskin hieno, vaikkakin seisten. Eli nyt vaan seuraavilla kerroilla leikkien kapulan kanssa.
Otin lyhyen paikallaolonkin Ficon tehdessä. Ossi pysyi todella upeasti kylmässä ja lumisessa maassa. No problem!!!

Ossi autoon ja Aki esiin. Aki vaan taas hiimaili ja tervehti tyttöjä. Sitten tehtiin muutamia istu-maahan-istu-maahan sarjoja kädellä näyttäen ja muutamia pelkästään komennolla. Kyllä se poika oppii kans nopeasti...

Kinosten läpi agiin

Niin, siis viime yönä kävin otsalampun kanssa lumitöissä, et aamulla pääsis edes ovesta ulos... Jonkun verran tuli sitä lunta ja vielä sähköt poikki useamman tunnin. Päästiin kuitenkin aamulla ovesta ulos ja illalla lasten kera agitreeniin. Myrskykin on nyt laantunut, joskin hiljalleen satelee lunta - kunhan ei vaan ylly. Mulle riitti eilinen hetkeksi.
Piirroksessa pari rataa jotka mentiin. Tehtiin vielä kolmaskin, mutta kun hattarapää ei einää muista sitä, kun vasta myöhemmin radat taas piirteli... Ossilla oli virtaa taas ihan liiaksi. Paineli kuin höyryjuna... Ensimmäisellä radalla tippui heti kaikki 3 ekaa rimaa - oli herralla vähän kiire, ja rimat vielä korkeimmassa. Kontaktit otti, tosin palattiin aina hakemaan se oikea, haluamani asento, ellei se ollut prikulleen oikea. Kepit se kyllä hakee sairaan hyvin melkein kulmasta kuin kulmasta. Muuten treeni menikin oikein mukavasti, mitä nyt sitä intoa oli välillä niin paljon ettei malttanut kuunnella/katsella ohjausta vaan paineli jo lähimmälle seuraavalle (väärälle) esteelle... Rupee taas kisat uhkaavasti lähestymään ja koira vaikuttaa melkoiselta menopeliltä. Saapa nähä mitä sähellystä siitä tulee.

Myrskyää

Voi mahoton mikä keli... Lunta puskee tuulen kera, sähkökatkoskin koettiin, ovesta ei meinaa enää päästä ulos ja takkapuiden hakeminenkin liiteristä oli melkoinen voimanponnistus = kinokset ja tuulee niin ettei eteenpäin pääse. Ollaan sitten sisällä pikaisia pissareissuja lukuunottamatta. Ossikyllä viihtyy tälläkin kelillä ulkona, mutta Aki istahtaa rappusille ja näyttää miettivä "et ootko tosissas - onko mun pakko tulla sinne pissille..." Vaan hyvin on kyllä nuori mies oppinut nyt ihan yks kaks nuo pissihommat. Kynnetkin leikattiin taas tänään. Miten musta tuntuu, että ne kasvaa huomattavasti nopeammin kuin Ossin kynnet.
Ja kauan kadoksissa ollut nahkapantakin löytyi talvikengästäni nyt kun ne esiin kaivoi. Sehän selittääkin miksei pantaa näkynyt koko viime kesänä ;D Ja juuri tilasin Kirsiltä JKL:n näyttelyistä uuden pannan! Noh, mutta eipä meillä noita tavallisia, sileitä & nahkaisia molemmille pojille olekaan, joten hukkaan ei ostos mene.

Lumiturvat

On lunta tulvillaan... ja sisällä lainehtii...
Joo, siis on kiva kun vihdoin tuli lunta ja koiratkin siitä nauttii. Revittelyt ulkona on melkoiset ja sisälle saapuu aina 2 valkoista koiraa ;D Mutta voi miten märkänä on lattiat koko ajan vaikka miten kuivaisi. Tuo lumen laatu on tällä hetkellä sellaista, että tarrautuu _todella_ hyvin turkkiin. Pojat onkin sitten viettäneet aika paljon aikaa pesuhuoneessa sulamassa, vaan jo matkalla sinne ehtii puolet kodista kastua. Kuvan laatu on valitettavan huono, kun satoi lunta ja ulkoinen salamakin meiltä vielä kamerasta uupuu (*vink vink* joulupukki jos luet tätä...). Ja muistattehan, että kuvaa klikkaamalla näette sen suurempana!! Ettei tartte niitä agiratojakaan tihrustaa suurennuslasin kanssa.

Viikon olen jännityksellä odottanut postilaatikon kolahdusta ja Ossin kilpparikontrollin tuloksia. Vaan niitä ei kuulu, ei vielä tänäänkään...
Aki on alkanut oppimaan sisäsiistiksi! VIHDOINKIN! Siis kohta viikkoon ei ole tarvinnut lammikoita kuivailla. Jos sattuu sisällä pissahätä iskemään, niin nuori herra on oppinut käymään pesuhuoneessa, mistä on helppo vaan huuhdella pisut pois. Eikä niitä monia ole ollut tässä viimepäivinä. Joten kai tämä tästä.
Ossi yrittää taas astua pentua. Se jo välillä rauhoittui, mutta nyt taas alkoi. Loppuukohan se ikinä...???

Miinus miljoona pakkasta

Voi hemmetti tuota riiviötä :) Ostin sitten eilen uuden maton pesuhuoneeseen. Tai siis eihän siellä ole ennen mattoa ollut, mutta sen uuden oven myötä ajattelin et voisi olla kiva... Joo, töistä tullessa totesin että matto oli aivan väärässä huoneessa ja pieniä reikiä siellä täällä. Herra oli sitten aloittanut jo sen tuhoamisen MURRRRRRR. Nyt siis täytyy muistaa ottaa matto aina pois, kun koirat jää yksin. Kätevää...

Lähdettiin illalla poikien ja koirien kanssa treenikentälle. Oltiin kerrankin ajoissa ja lähdettiin hieman taluttelemaan hurttia. Kauhea veto ja meno päällä Ossilla. Akin kanssa pitäisi käydä useammin pimeällä kaupungissa. Kun vastaan tuli lenkkeilijä koiransa kera, niin Aki aloitti jo kaukaa semmoisen haukkumisen ja murahtelun, että tais hieman pelottaa poikaa... Aki ei sitten tehny mitään, vähän seurusteli ja likasi tyttöjen housut (sorry) ja istui autossa. Suuren suureksi yllätykseksi melkein koko ryhmä ilmestyi paikalle, vaikka keli oli aivan totaalisen jäätävä. Siis mittari oli 2-3 astetta lämpimän puolella, mutta tuuli oli todella kova ja kylmä. Piposta huolimatta meinasi pää jäätyä. Eipä siis tehnyt mieli makuuttaa koiria. Ossi aloitti. Seuraaminen, käännökset oli ihan hyviä ja seuraaminen paikoitellen jopa todella hyvää. Hieman jäi matkasta kun piti hiippailla jäiden rasahdellessa, muttei siinäkään kovin kauaksi jätättänyt. (Siis kentällä oli lammikoita, jotka olivat jäätyneet ja meidän talsiessa antoivat hieman periksi rasahdellen) Jäävissä jäi istumaan, mutta sitten valui maahan. Maahan meni hienosti. Luoksetulo hyvä, meinaa tosin tulla suoraan viereen tai sitten jää vinosti eteen istumaan. Lopuksi otimme kapulan ja noutoja. Niitä ei olekaan tehty aikoihin, joten intoa riitti. Mutta kun se kapulan luovutus ei nyt oikein muistunut mieleen... Milloin sylkäistiin heti, milloin sylkäistiin istualteen. Ja jos pitikin kauemmin niin pureskeli kapulaa ja kun kurotin ottaakseni niin sylkäisi maahan... Saatiin kuitenkin pari hyvääkin luovutusta.
Emännällä on nyt joku motivaatiopula. Tai sitten mä olen vaan niin väsynyt. Tää pimeysköhän se tekee vai mikä, mut musta tuntuu et silmät ei vaan meinaa pysyä auki ja koko ajan vaan nukuttais... Tänäänkin tuntui ettei koira osannu mitään ja oma pinna oli tiukalla. Kuitenkin koira teki ihan jees treenin siinä kylmässä viimassa.
Me liuettiin paikalta heti oman suorituksen jälkeen, kun lapsia paleli ja vingututti niin kovasti. Vaikka keli oli kyllä niin kauhea, etten yhtään ihmettele sitä nurinaa.

Eilistä agia

Maanantai-illan ohjelmassa oli tuttuun tapaan agiliitoa. Olin varannut mukaan oheisen Anne Saviojan kiekuraradan. Tehtiin ensin tuo numeroitu eli alkuperäinen versio. Yllättävää kyllä, Ossi tuli renkaalle kun olin ohjaamassa esteiden oikealla puolella - olin nääs ajatellut sen ampaisevan suoraan puomille. Kontaktit otti ihan jees (siis kisoissa olisin päästänyt läpi, mutta treeneissä ollaan tarkempia niiden kanssa) muttei kuitenkaan 2on-2off. Joten niitä sitten palauttelimme mieleen ja teimme muutaman kerran aatakin uudelleen. Mutta yllättävän hienosti otti ne kuitenkin, kun ottaa huomioon, ettei viime maanantaina ollut kontakteja kentällä. Muutamia rimoja tuli alas, lähinnä ne jotka oli korkeimmassa tai sitten melko tiukan kaarroksen jälkeen. Kepit hakee hienosti, mutta hieman on aika ajoin huomattavissa, että viimeinen väli jää... Eli ohjaajan tarvitsee olla tarkkana ja huolehtia ne loppuun asti. Putkelle 9 sain jopa tuonne vaikeampaan päähän (ainakin jollain kerralla). Olen ihan tyytyväinen treeniimme. Tehtiin tämä rata pari kertaa. Lopuksi teimme vielä tuon punaisella viivalla merkityn. Se oli aika sujuvaa menoa kaikkineen - paitsi ohjaajan juoksukunto, joka vaatisi valtaisaa treeniä että edes hieman jaksaisi pinkoa tuon tykin mukana.

Ilmoa ilmoa...

Pistinpä sitten vuoden viimeiseen agikisaan ilmon menemään. Eli startataan itsenäisyyspäivänä seuraavan kerran. Ja arvatkaan vaan, ollaan vissiin liian kauan kierretty ykkösissä kun en meinannut millään muistaa kakkosiin meitä ilmoittaa ;D
Kevätpuolen kisoja pitää ruveta tsiigailemaan kanssa kohtapuoleen... Kunhan nyt varmistuisi tuo sagin kalenteri. Mutta ainakin Varkaudessa, Lappeenrannassa ja Siilinjärvellä olis startteja helmi-maaliskuussa...

Lumijälkeä

Aamulla lähdin Ossin kanssa ihan kaksin treeneihin. Seuraksemme saapui tänään Reija & Nitya. Hieman oli sadellut yöllä lunta, joten metsä oli melko liukas lumen peittäessä maan. Teimme jäljet vanhenemaan ja tallasimme esineruudun. Ossille vietiin 3 esinettä ruudun takaosaan. Herra autosta, liivit ylle ja menoksi. Vauhtia oli taas... Aika komealla kaarella vetää rajojen yli (josta kisoissa sakotettaisiin), mutta selkeästi näkee, että tarkistaa rajoja, koska aina palaa nopsaan ruudun sisään. Esineet löytyi nopeasti. Nyt ei ollut kiusauksia ruudun etuosassa, eikä siis esineitä tarvinnut vaihtaa, vaan toi ensin pomimansa hienosti suoraan. Tänään tosin luovutus tapahtui tiputtamalla minun jalkoihin. Reijan kanssa mietittiin, että auttaisiko tuohon rajojen ylitykseen, jos nyt tekisi muutamat kerrat melko kapean ja syvän ruudun ja tallaisi rajat ja sisäosan todella hyvin...?

Jälki oli hieman yli tunnin vanha ja 6 keppiä. Janalla ei malttanut edetä riittävän pitkään suoraan vaan lähti liian aikaisin vasemmalle. Palautin viereeni ja tämä lyhyempi matka onnistui. Lähti takajäljelle, mutta kun en löysännyt liinaa korjasi nopeasti suunnan oikeaksi. Vauhti oli aivan tajuton ja liinaa sai pidellä oikein kaksin käsin, ettei vaan nykäise karkuun... Kaikki kepit löytyi, MUTTA ilmaisun kanssa saa olla todella tarkkana että näkee... Tänään ei ottanut edes kaikkia keppejä suuhun, vaan hieman nuuhki kohdalla ja sitten olikin jo kiire jatkamaan matkaa. Tai sitten nappaa suuhun ja pudottaa samoin tein. Hyvä treeni huolimattomista ilmaisuista huolimatta Eli tästä eteenpäin on ehdottomasti kepillä pysähdyttävä, komento maahan ja palkka. Ja vasta sitten matka jatkuu!!!

Meillä oli eilen pojan 6-vuotisjuhlat. Koirat oli portin takana, sillä lapsia (3-6 vee) oli melko paljon. Toki ne olisi lasten kanssa pärjänneet, mutta se olisi ollut sellaista sähläystä... Olin etukäteen tuumaillut, et mitenköhän se Aki selviää päivästä. Riehuuko ja vinkuuko portin takana koko ajan... Ossista tiedän, et se haukkuu tulijat mutta sitten rupeaa pötköttelemään. Ja yllätyksekseni Akikin toimi juuri näin. Koiruudet nukkui kaikesta siitä älämölöstä huolimatta oikein sikeästi. Ei mitään reaktiota juokseviin ja huutaviin lapsiin.
Oli kiva myös huomata, että yhteiselo siskoni koiran kanssa täällä meillä sujui niin Ossilta kuin Akiltakin hyvin. Aki tietty yritti leikkiä, mutta erityisen mukavaa oli huomata, ettei Ossin tarvinnut nyt puolustaa pentua. Toki Miro on tuttu koira, muttei ole meillä vielä Akin tulon jälkeen käynyt.

Aki piti äsken melkoiset jupinat meidän Titta-ajokoiralle. Isona poikana piti haukahdella neidille selän takaa. Neiti kun meni makaamaan poikien patjalle, eikä tämä tainnut Akille sopia.
Tero lähti juuri ostamaan kylppäriin uutta ovea, sen hyvin ilmastoidun ;D tilalle. Se kun melkein tarttis saada paikoilleen tänään/huomenna, kun sitten Tero lähtee leirille melkein pariksi viikoksi. Ja ilman ovea on hieman hankala saunoa ja peseytyä, kun kaikki höyryt karkaa... Että semmosen hieman vajaan 400 euroa sai Aki nyt menemään...

Eläinlääkärissä

Aamulla paineltiin Joensuuhun vakkarilekuriamme morjenstamaan. Ensin hain sisältä tipat Ossille silmiin ja herra sai jäädä vielä autoon odottelemaan. Aki pääsi siis ensin kohteeksi. Nyt kun ikää on se 16 viikkoa saatiin tehosterokote ja rabies. Joo! Ja tiedän, et suositellaan otettavaksi eriaikaan, mutta meillä kun ei oikeesti oo aikaa eikä halua reissata parin viikon päästä uudelleen ja maksaa uutta käyntimaksua... Tosin lääkärikin vähän naureskelee koko säännölle, mutta tunnollisena miehenä kysyy et laitetaanko yhtäaikaa vai ei. Aki on vielä niin ihana, kun ei pelkää sinne mennessä (ei olla siis vielä tarvittu näitä palveluja riittävästi ;D - onneksi) ja odotushuoneessakin paineli ensimmäisen istujan luokse rapsutuksia hakemaan... Puntarissa käytiin ja painoa aika tasan 10 kg.

Sitten Aki autoon ja Ossin vuoro. Tämä herra taas jarruttelee ihan kummasti, kun hajusta tietää minne mennään... Ossi sai nelosrokotteen (se kun on halvempi kuin pelkkä parvo ja kennelyskä, jotka nyt ole ne tarvitut rokotukset). Silmäpeilauksessa kaikki kunnossa ja kilpparikontrollit lähti vetlabiin ja nyt vaan odotellaan tuloksia...
Nauroin lääkärillekin et unohti varmaan puolet laskuttaa, kun kärsin vain 82 euroa koko reissusta. Ja hei, viimeksi kun oli pelkkä Aki meni joku 51 euroa... Onneksi jatkossakin voidaan ottaa rokotukset nyt pojille yhtäaikaa ja säästetään heti muutama kybä käyntimaksuissa.

Kuohuvat treenit

Tänään oli "tottistreenit" pitkästä aikaa. Tai oikeastaan treenaaminen kyllä jäi välistä aika tehokkaasti. Me (=minä, Virve ja Asta) tarjottiin vihdoin kahvit BH-kokeiden läpäisyn kunniaksi. Ja miten mukavaa oli, kun koko ryhmä (miinus yksi) ja kouluttajamme pääsivät kaikki kahville! Tarjolla oli kuohuviiniä, kahvia, piirakkaa, kakkua yms... koiria unohtamatta. Herkkuja nautittiin lähes pimeässä (kentällä vaan on niin hämärää...) mutta onneksi ei sentään enää satanut. Aika hurahti rupatellessa ja syödessä, joten treeni jäi aikalailla välistä. Aki kävi pikaisesti nuuskuttelemassa ihmisiä ja Ossin otin autosta ihan muodon vuoksi ja hieman tehtiin seuraamista ja käännöksiä.
Että semmoisisa kuplivissa tunnelmissa tänään...

Hyppytreeniä

Maanantai-illan treeneissä olikin sitten melko kinkkinen hyppäri. Mistä lie tytöt moisen löytäneet. Mamma oli vallan kauhuissaan kun näki radan (piirroksen alaosa) kun oli niin paljon takaleikkauksia ja vauhtia... Huh-huh jo etukäteen. Vaikka yllätyksekseni rata meni melko mukavasti, tai noh. Tänään oli rimapäivä ja niitä räiskittiin alas ihan urakalla. Koiralla oli ihan selvästi liikaa kierroksia ja herra kävi melko kuumana. Piiputti vuoroa odotellessa ja räkytti radalla. olihan siellä semmosta pientä säätöä matkan varrella, mutta ihan kohtuullisesti rata tänään sujui. Ja kepit! Voi miten tyytyväinen olen niihin. Ne Ossi painelee kuin rasvattu salama ja hakee mahdottoman hyvin alun itse.

Toinen rata olisi ollut yhtä "kaamea" kuin ekakin, joten teimme vähän helpomman ja mukavamman version. Ja lyhyemmänkin. Piirroksessa yllä. Yllätin itsenikin pysymällä yhdellä vauhtisuoralla Ossin mukana, tosin siinä auttoi se että pääsin ennakoimaan kun koira irtosi hypylle. Lapset oli kentällä kinastelemassa ja kaikki olivat melko väsyneitä kotona. Lapset sammui sekunnissa sänkyyn ja äiskä laittoi makaroonin keitinveteen sokeria suolan sijasta!
Akikin oli agikentällä, mutta melko nopeasti palautin sen autoon, kun kentän reunalla alkoi aivan kammottava huuto... Ei todellakaan jaksanut kuunnella sitä. Ja tarttee siis opetella kiinnisitomista (siis jättää koira kiinni puuhun tms) ja yksin jättämistä, ettei siitä tämmönen haloo nouse. Vaikkei Aki nytkään ollu yksin, vaan Ossi oli ihan vieressä ja pojat oli kavereina kans...

Oh my god... OMG

Ylläri pylläri kotiin tullessa... Ossia ei näkynyt portilla kuten normaalisti, joten sydämeni ehti jättää jo yhden lyönnin välistä ja aivoissa pyörähti ikävä ajatus, että jotain on sattunut... Onneksi ääni kuitenkin kuului pian ja tarkemman tutkailun jälkeen totesin, että se oli jäänyt jumiin toisen portin taakse pesuhuoneeseen. Ja siellä oli joku taas uinut vesikupissa kun lattia lainehti... Mutta onneksi olin älynnyt siirtää juomakupin pesuhuoneeseen, niin ettei lotraaminen nyt aiheuta vahinkoja. Että anna Aki palaa vaan ;)
Paras oli se, että siitä hyvin ilmastoidusta haitariovesta (joka oli siis jo puoliksikin pantu) oli nyt revitty yksi "lauta" kokonaan irti keskeltä. MITÄ HIIVATTIA TUO PENTU TÄÄLLÄ TEKEE PÄIVÄT??????????? Ja paljonko on pitänyt olla voimaa, kun minä en viime viikolla saanut ovea irti vaikka vähän tempoilin. Noh taitaa tulla lähtö ovikauppaan kunhan veronpalautusrahat tulevat tilille...

Isänpäiväjälkeä...

Ihan isänpäivän kunniaksi olimme sopineet treenit vasta klo 12... Näin ehdimme ensin lasten kanssa tarjoilla iskälle kakkua ja kahvia sänkyyn kaikessa rauhassa. Ja sitten isi ehtikin hyvin treeneihin ;) Mukaan lähti molemmat koirat. Joskin Tero oli sitten unohtanut et Akillekin voisi jäljen tehdä... Oli tullut vasta poislähtiessä mieleen - dementikko iski taas...
Ossin treeni oli mennyt hyvin "Kaima (eli Tero S.) teki noin 200 m jäljen. Tien ylitys ja muutama kulma. Kaikki kepit (6) nosti, joskin 1 oli hätäinen ilmaisu ja meinasi siis jäädä huomaamatta. Muuten ok. Tällä kerralla keppejä ei oltu merkattu.
Esineruudussa useita esineitä valmiina. Ekalla esineellä vaihtoi toiseen. Muut toi suoraan. Into kova molemmissa hommissa."
Varmaan täytyy tuota ruutua ruveta tekemään niin, et Ossille viedään vaan ne kolme esinettä (tai jopa vähemmän) et jos saatais tuo vaihtaminen loppumaan. Nyt kun on ollut "ylimäärin" esineitä, niin niitä sattuu vastaan useammin ja vaihtokin tapahtuu sitten herkemmin.

No, vaikkei Aki saanutkaan sitä jälkeä tehdä oli se käynyt kotimatkalla kaupunkikävelyllä Ossin odotellessa autossa. Autoja se ei pelkää, mutta pikkuisen on sellaista "äsähtelyn" vikaa aika ajoin kun vastaan sattuu liian pelottava jalankulkija tms... Treeniä treeniä. Hihnassa se ei kuitenkaan vedä, vaan on oppinut kulkemaan nätisti. Se on hieno asia. Myönnän et Ossin kanssa ei siihen paneuduttu tarpeeksi, joten vahingosta viisastuu...

Verijäljellä

Tänään lähdettiin Jamikselle tanskandoggiporukan kanssa. Tarkoitus oli tehdä pienimuotoinen verijälkitreeni. Pakkasin tällä kertaa molemmat koirat autoon.
Akille laitettiin ihan lyhyt ja suora jälki. Kaadolle verta ja lihapullia. Sitten tehtiin vielä muutama jälki ennen ajoa. Lähdössä Aki nuolla lupsutti veret ja oli kamalan kiinnostunut siitä. Ei kuitenkaan ihan tajunnut mitä piti tehdä (kai???). Kyllä se meni suoran ja löysi kaadolle, mutta minusta näytti enemmän et sieltä tuli lihapullien haju nenuun ja niiden mukaan suunnistettiin ;D Mutta kiva kokemus ja Aki oli innolla mukana. Sai myöskin tutustua valtavan kokoisiin doggeihin, eikä hämmästyksekseni ihan kauheasti edes pelännyt (tai ainakaan niin paljoa kun etukäteen ajattelin sen pelkäävän). No, kaikki olivat remmissä joten sekin varmaan auttoi. Jos ne olis irrallaan kirmanneet vauhdilla ja massalla, niin tilanne olis Akin mielestä olla toinen.
Ossilla olikin sitten jo pidempi jälki ja 2 kulmaakin. Kaadolla myös verta ja lihapullia. Jälki oli ehkä noin 20 minuuttia vanha. Todella vauhdilla painettiin menemään ja tarkkaa työtä teki. Lopussa nappasi lihapullat ja katseli sen näköisenä, et tässäkö tää olikin - ei ollu ees keppejä :)

Kotona päätin vielä lähteä koiruuksien kanssa metsälenkille. Tulin siihen tulokseen, et pitäis käydä useammin kun itsestäkin oli todella rentouttavaa kuunnella matkalla purojen solinaa ja katsella sammalmättäiden kutsuvaa pintaa. Vaan kun töiden jälkeen on jo aina pimeää niin ei todellakaan viitsi lähteä eksymään... Koirat paineli vauhdilla, Ossi edellä ja Aki perässä. Ossi löysi sellaisen ihanan aarrekepin, jota se kantoi ihan koko lenkin (ja tuolla se nyt kuistilla odottaa kun ulos mennään) eikä suostunut edes herkkutaskulle tulemaan sen kanssa. Sen kun olis joutunu laskemaan ja Aki olis voinu varastaa sen... Tosin Aki ei olis ees jaksanu nostaa sitä, sen verran ison kapula se oli. Mukava lenkki ja tehokasta liikuntaa niin mammalle kuin koirillekin, jotka ehti juosta sen matkan varmaan x 10 kun ees taas vetivät jahtausleikkiään. Nyt saakin rauhoittua lauantai-illan viettoon.

edit: paitsi että täytyy vielä siivota, eli kuivata lattiat. Lenkin päätteeksi Aki päätti sitten käydä "uimassa" juomakupissa ja siitä on kaikki vedet nyt sitten pitkin laminaattia... Voi saakutti...

Akselin muistolle

Älä seiso haudallani itkien. En ole siellä.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantin hohde lumessa.
Olen aurinko, joka kuultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamuun hiljaisimpaan,
olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallani itkien, en ole siellä, kuollut en.

Osanottomme Anne!
Koko porukka lähettää paljon haleja ja voimia suuren surun keskelle.

Huh huh huu

Varasin juuri ajan ensi viikolle elänlääkärille. Enkä todellakaan uskalla edes ajatella paljonko se kustantaa! Todennäköisesti ihan liikaa, sillä tarkoitus on antaa 2 koiralle rokotukset (sattuvatkin yhtäaikaa), Ossilta uusi silmäpeilauslausunto ja kilpparitsekkaus. Ossihan on terveeksi todettu, mutta vesikoirapiireissä on nyt niin paljon puhuttu tosta kilpparista, että ajattelin ottaa kontrollit, nyt kun on pentujakin tehty.
Ja sitten... Yök. Ossi se keksi tänä aamuna et pennun selkään vois kiivetä. Nyt se on selässä koko ajan. Mitäköhän mä teen kun pitäis jättää ne yksin?? Ällöttää ajatuskin että mitähän sitä kotona tapahtuu *nauraa*

Minusta tuntuu muuten, ettei tää nuori herra edes halua oppia sisäsiistiksi. Äskenkin oltiin ulkona vaikka kuinka kuinka kauan ja käytiin vielä metsässä... ja heti kun tultiin sisään, herra lorotteli kauhean lammikon sisälle. Varmaan se oikein pidättelee ulkona, että pääsee sisälle pissille/kakalle. Ja maanantaina tulee ikää kuitenkin jo 16 viikkoa. Mutta minkäs teet. Kait se joskus oppii????

Ensilumi

No niin, nyt se satoi. Tämän talven ensilumi, joka on samalla Akillekin ihka ensimmäinen valkoinen ja kylmä elementti. Vaan kaveri ei ollut moksiskaan. Lähinnä nautti siitä, kun pisteli satanen lasissa ympäri pihaa ja haukkoi lunta suuhunsa minkä ehti. Williä menoa :) Tosin sisälle tullessaan oli hieman hämillään tassuihin kertyneistä lumipaakuista. Kävelikin hassusti kun ei tainnut oikein hokasta mistä oli kyse.
Ja herra alkaa oppia talon tavoille. Katselin tuossa äsken telkkua sohvalla ja minulla on tapana nostaa jalat sohvalle ja rönöttää kyljelläni (olipahan selostus - millaisessakohan asennossa kuvittelette tuon perusteella minun siinä olevan???)... Aki otti vauhtia, pomppasi sohvalle ja käpertyi jalkojeni taakse nukkumaan. Siinä se sitten veteli sikeitä... Ossi vähän mulkaisi pentua, kun huomasi sen olevan vakiopaikallaan (Ossi nukkuu aika usein jaloissani niin sohvalla kuin sängyssäkin) muttei sitten sanonut mitään vaan meni itse uuninkupeeseen nukkumaan. Saapa nähdä tuleeko Ossi enää sänkyyn sitten kun Aki aikanaan sinne pääsee hyppäämään...?

Emäntä on ollut tällä viikolla vähän "eksyksissä" kun ei olekaan tottistreenejä ollut entiseen malliin. No, kummasti sitä vaan tilalle löytyy kaikennäköistä vaatekutsua, Tupperwareja yms... Vaan jospa sitä ensi viikolla sinne tottiskentällekin taas suuntaisi ja katsellaan nyt miten tuo lumitilanne kehkeytyy, kun tarkoitus oli painella jäljelle sunnuntaina.

Agiliitoa

Tänään (tai kello on jo niin paljon, että oikeastaan eilen) päästiin tauon jälkeen (peräti viime maanantai jäi loman takia välistä) Ossin kanssa agitreeneihin. En tiedä oliko se viisas ratkaisu, kun emäntä on yskinyt keuhkojaan pihalle viikon verran ja nyt kaivelee kahta kauheammin kurkussa... Mutta niin vaan mentiin. Tuntui että Ossilla oli korvat kotona ja ohjaajaltakin uupui jotain. Olo oli vetämätön ja ohjaaminen epätarkkaa. Koira paineli vähän minne sattui, etenkin jos olin yhtään myöhässä. Etenkin ensimmäisellä radalla (kuva tulee jahka piirrn sen) tuntui ettei oikein mikään sujunut. Kepeiltä putkeen oli todella vaikea pala. Ensin mentiin väärään päähän (ilmeisesti olin ohjannut suoraan sinne). Sitten kokeiltiin mennä hypylle 2. Ja tasan ohjasin oikeaan suuntaan, niin että mistä pirskaleesta se tuonkin keksi. Ja taidettiin siinä kokeilla vielä jotain muutakin versiota ja emännän pinna alkoi paukkua... Kontakteilla ei maltettu ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta pienellä muistuttelulla sekin palasi mieleen. Hypyltä 11 putkeen oli myös vaikea pala, etenkin kun ohjaaja tulossa perässä.

Pitäisi näköjään opetella kiiruusti eteen-käsky ja ottaa se käyttöön myös täällä. Oli taas sellainen loppusuora, että ohjaaja vasta suoran alussa ja koira olisi lopussa, mutta... Kun se jääpi odottelemaan minua ja nytkin teki pussin jälkeen ympyröitä ihmetellen minne mennään. Joku tuomari napsauttaisi tästä vitoset vaikkei se ole kieltäytynyt, se ei vaan tiedä minne mennään...

Toinen rata vedettiin rata toisin päin. Käännettiin pussi ja keinu ja menoksi. Tuntui paljon helpommalta radalta ja nyt koirakin jo kuunteli hieman paremmin. Suorituskin oli ihan eri luokkaa kuin ensimmäisellä radalla. Vaikkei se vieläkään ollut parasta mahdollista. Mutta tästä se taas lähtee. Operaatio Kohti Joensuun Kisoja (OKJK)...

En muuten ole tainnut muistaa sanoa, että Akin silmänympäryskarvat ovat ruvenneet kasvamaan takaisin. Jee jee!!! Ruokaa en vaihtanut, tai olen minä lisännyt puolet Jahti&Vahti lammas-riisiä, mutta toinen puoli on ollut koko ajan Eaglea. Tosin jatkossa annetaan taas vaan Eaglea, ainakin sinne yhteen ikävuoteen asti. Tulin siihen tulokseen, että olisikohan siinä silmien alla kuitenkin ollut sitä sikaripunkkia (tai muuta vastaavaa), sillä kun päädyimme eläinlääkärin kanssa antamaan varmuuden vuoksi Stronghold liuoksen, niin ehkä noin viikon kuluttua sen annosta huomasin että karva alkaa taas kasvaa, eikä silmien aluset loista enää ihan valkoisina. Nyt ne on jo ihan mustat vaikka karva onkin vielä lyhyttä.
Ja meidän pikkuherra alkaa olla jo iso, kun pääsee täällä kotona hyppäämään jo sohvalle. Nyt vaan tarvitsisi saada tämä herra tekemään tarpeensa ulos... Minusta tuntuu, että Ossi oppi aikanaan paljon helpommin. Tämä ryökäle tulee ulkoa suoraan sisälle tarpeilleen. Rasittavaa. Eikä siihen auta edes pitkä ulkoilu. Herra pinnistää sisälletuloon asti :)
Ja varmaan selainen säännöllinen koulutuskin tarvitsisi jo aloittaa. Tai ollaanhan me toki istu ja maahan-komentoja jo hieman otettukin. Samoin ruuan saa ottaa vasta luvan kanssa.

Leikkimässä

Tänään piipahdin poikien kanssa Kirsin luona leikkimässä. Tosin Mette ja Elsa oli vähän sitä mieltä, et pojat on ihan tyhmiä ja käyttäytyivät niin "ladylike". Niinpä Ossi & Aki riekkui sit keskenään. Myöskin Kapu tulla tupsahti myöhemmin paikalle ja liittyi leikkiin. Tosin Ossi joutui jäähylle aidan väärälle puolelle, kun piti ruveta pullistelemaan Kapulle (10 kk). Ihan selkeästi näkee, et "puolustaa" pentua. Mutta Aki ja Kapu pistivät takapihaa ympäri tanner tömisten.
Illalla ajeltiin mummolaan hakemaan pojat kotiin ja Aki oli välittömästi taas hirvenperkeiden kimpussa. Yök. Ensi yönä taas lemuaa kun pikkuherra tupsuttelee...

Naama turvoksissa

Aki oli illalla ihana ja voi niin Ossimainen... Oltiin mummolassa yötä ja otettiin koirat ylös nukkumaan. Sänky on matalampi kuin kotona ja niinpä Aki loikkasi sänkyyn ja pisti päänsä tyynyyn meidän väliin. Siinä se herra sit pötkötteli yön...

Aamulla kun herättiin oli Akin naama turvoksissa. Tai toinen puoli kuonosta. Ei anna edes katsoa sitä. Ruuan kyllä sai syötyä ja muutenkin vaikuttaa ihan pirteältä. Joten seuraillaan. Olisikohan joku ampiainen pistänyt? Kävi nimittäin aika ahneesti illalla syömässä jotain hirvenperkuujätteitä ja kuljetteli luita.

Lihamurekevaras

Niinpä niin. Tilaisuus tekee varkaan koirastakin, joka ei ennen ole varastanut pöydästä (paitsi yhdet letut mummolassa...). Tultiin kummitytön synttäreiltä korteerille ja isäntä oli paistanut lihamurekkeen huomiselle. Siinä sitten istuttiin olkkarissa kun rupesin kuuntelemaan, et mites keittiössä rapisee... Rupesin ynnäilemään montako meitä + koiria oli ja missä kun tajusin, että per***le Ossi on keittiössä. Ja juu, niin oli murekkeesta pala haukattu. Onneksi siitä jäi vielä huomiselle syötävää, että sen verran nopeasti hoksottimet pelasi. Vaan kylläpä koira tiesi tehneensä tyhmästi - luimuili nurkkia pitkin sen jälkeen.

Ja hetken perästä Aki maisteli kukkaa :) että onpa meillä kauniisti käyttäytyvät koirat. Mutta muuten lomailu on sujunut mallikkaasti. Yhteiselo siskon Miro-koirankin kanssa sujuu ihan mukavasti. Vähän se nostelee huuliaan Akille, mutta yhteentörmäyksiltä on vältytty. Vaan on se kumma kun olis tilaisuus lenkkeillä ja harjoitella koirien vastaantuloa yms. niin sitten niitä muita koiria ei vaan näy tuolla liikenteessä. Mälsää.

Onks kellään pentukuumetta???

Nyt olis nimittäin vielä vapaana Tallitontun kennelissä Ossin pentuja, 1 tyttö ja 1 poika. Jos kiinnostuit pirauta Anjalle puh.0400-400 788. Vesikoirien pentuvälityksessä pentueen tiedot ja tokihan ne löytyvät myös KoiraNetistäkin

Blogilistaa

Olen ruvennut keräämään tuohon vasemmalle alas lukemieni blogien listaa. Kannattaa käydä tutustumassa niihinkin. On paljon hyviä stooreja...
Ja jostain syystä en just nyt saa lisättyä uusia blogeja... Mutta laitan kun tuo "error" ilmoitus häviää... Toinen juttu, en saa linkitettyä tuohon sellaisia jotka ovat jonkun sivujen "sisäisiä" blogeja. Joten paljon hyviä blogeja jää linkittämättä kokonaan.

Lomailua

Eilen illalla ajeltiin sitten Lappeenrannan kautta tänne Järvenpäähän. Koko viikoksi meinattiin majoittautua siskoni uuteen taloon. Jennille ja Jarkolle siis luvassa "mukava" vauhtiviikko...
Ossi on treenitauolla koko viikon ja niin on emäntäkin. Mitään treeniin viittaavaakaan ei meinata tehdä. Lenkillä vaan käydään.
Samalla saa Aki hyvää harjoitusta autoihin, linja-autoihin, pyöräilijöihin, mönkkäreihin, lenkkeilijöihin jne... Kaikkeen mitä meillä kotona ei liiku. Meinataan kyläillä Tuusulan ja Helsingin puolellakin tuttuja moikkaamassa. Ja katsotaan nyt mitä kaikkea lomalla keksitään. Aki ainakin aloittia aamulla hienosti kakkaamalla ULOS mutta voih - tietenkin keskelle ajotietä :)
Mutta oikeesti, kun puhutaan Akista niin tuo ulos tekeminen on iso juttu. Herra kun todella selkeästi tekee mielummin sisälle.

Ja onpa hyvä kun Aki ilmastoi kotona sen pesuhuoneen oven. Nyt meillä suunnitellaan siihen uutta ja todella hienoa ovea. Hyvä Aki!! Samalla laillahan Ossin jäljiltä sain muovimaton tilalle laminaatin. Että ehkä mulla vaan on viisaat koirat jotka arvaa mitä mä haluaisin uudistaa *heh*

BH

Ossi on BH. Suoritus oli todella ala-arvoinen mutta niin oli kelikin! Ollaan vähän märkiä mutta Imatran keikka oli oikein onnistunut. Myös Fico ja Selma ovat BH. Onnea meille kaikille ja kiitos Annelle koulutamisesta.

EDIT - tarkempi sepustus.
Aamulla lähdettiin 4.30 ajelemaan Joensuusta kimppakyydillä kohti Imatraa. Matka sujui rupatellessa ja jännittäessä. Kiitos kuskille!!! JA tietenkin se pahin painajaisemme toteutui kun vettä alkoi satamaan ja sitähän kuulkaa riitti!!! Eipä juuri kuivaa kohtaa löytynyt kenestäkään kun päivä pulkkaan saatiin.

Ilmoittautumisessa tarkastettiin sirut ja jaettiin numerolaput. Kauhukseni hoksasin, että APUA! Me ollaan Ossin kanssa suoritusvuorossa ekana! Pariksemme saimme tutun ja turvallisen Ficon & Astan. Noh, sit lähdettiin. Koko kesä harjoiteltiin ilmoittautumislitaniaa. En päässyt edes alkua pidemmälle kun tuomari totesi jotenkin et "hyvä hyvä, ei tarvii". Meni treeni siis hukkaan :)
Sitten ohjaajasta jo tuntuikin että aivoihin iski totaalinen tyhjiö niin suorituksen aikana kuin sen jälkeenkin... Mitään en muista ja oikein harmittaa, ettei niitä tuomarin kommentteja mitä paperille laittoi, saanut itselleen.
Seuraaminen oli Ossilla niin kamalaa, etten ole tainnut sellaista nähdä sitten toukokuun jälkeen. Katseli yleisöä, hiimailli kaukana... Perusasennot unohtui tai oli vinoja (ainakin välillä). Henkilöryhmä meni mielestä (muistaakseni) ihan jees. Irtiseuraaminen oli hieman parempaa kuin remmissä. Liikkeestä istu... Kääntyessäni koiraa kohti jouduin toteamaan, että se seisoi. Mutta pysähtyi kuitenkin paikoilleen.
Liikkeestä maahan sujui. Luoksetulo oli näyttävä "nouto". Sillä meidän herra keksi maassa kepin ja koukkasi iloisesti hakemaan sen tuoden minulle. Voi nolo - hieman yleisökin naurahteli.

Paikallaolo. Eipä ole ennen sieltä lähtenyt hiippailemaan. On kyllä noussut seisomaan, mutta nyt lähti iloisesti luokseni. Tuomari komensi viemään sen paikoilleen takaisin ja jäämään sen viereen. (Tämä liike oli tänään erityisen vaikea, sillä 10 koirasta vain yksi pysyi maassa koko liikkeen ajan, muut joko nousivat tai lähtivät liikkeelle)

Tottisosuutemme meni todella rimaa hipoen läpi, ja voin kyllä myöntää että luulin saavamme hylsyn! Tuomari oli kuitenkin leppoisa mies ja totesi, että tämä mittaa koiran hallittavuutta, ei niinkään sitä tottista ja sen oikeaa suorittamista. Läpi siis meni ja kaupunkiosuus menikin sitten ihan sujuvasti. Ossilla oli kauhea into päällä ja tietty sit vähän vetikin. Mutta se ei haitannut. Lähinnä pelkäsin vastaan tulevan koiran ohittamista. Vaan sekin sujui upeasti.
Eli BH-koulari saatiin ja sen kunniaksi juotiin kuohuvat heti paikan päällä. Pinssit tulevat postissa perässä. Olo on hieman ristiriitainen; hienoa et meni läpi, mutta suorituksen taso hieman kirvelee ;) Mutta tuomari on diktaattori ja saa päästää läpi kenet haluaa *heh* Tosin kun katselin muiden suorituksia, niin totesin, että keli todella teki tepposet myös monelle muullekin, emmekä me olleet ainoat!

Kiitos hienolle matkaseuralle ja onnea meille kaikille!!!!

Ja viralliset tulokset löytyvät:
tästä

Viimeistelyjä

Myöhäiset treenaajat eli mie ja Viivi koirineen saapui kentälle vasta 20 jälkeen. Ei mitenkään paniikkia sunnuntaista ei....
Me tehtiin liikkeet ensin. Seuraaminen ja kulmat, täyskäännökset sujui. Rytmit ok. Mutta tänään taas liikkestä istu tökki ja herra meni maahan. Kääks. Liikkeestä maahan taas suijui ja luoksetulokin ihan jees. Otettiin yhden hengen henkilöryhmä ;) Ihan jees.
Paikallaolossa rupesi loppuajasta piipittämään ja liekö tuli kylmä mutta niin vain nousi ja lähti hiimailemaan. Pistin uudelleen maahan ja nyt pysyi vapauttamiseen asti. Lopuksi ohjaajat kuivaharjoittelivat kaaviota. Huh huh ku rupee jänskättämään...

Tukka hyvin

Niin, otsikkohan ei liity koiriin kuinkaan, mutta kun kerrankin ohjaajalla oli tukka kuosissa ja edustuskelpoinen, niin sit satoi vettä ja se meni ihan mössöks ja piti vetää pipo päähän...
Mutta asiaan. Tänään oli siis vesisadetreeni. Ja meillä oli oikein huipputreeni!! Paikallaolo ei ollut pitkä ja seisoin koiraa kohti. Kentällä oli taas paljon häiriötä joten katsoin sen parhaaksi. Hyvin pysyi. Seuraaminen oli huippua ja kulmat, käännökset hienosti. Ja liikkeen pysähtyessä istui, ei nyt ehkä ihan kauniisti kuten olisi kuulunut, mutta istui kuitenkin ;D Liikkeestä jäävät meni hienosti. Jes. Torstaina vielä treenataan ja sit se on menoa...

Kevyttä treeniä

Tänään saapui 4 koiraa agilitaamaan. Mulla oli mukana tämmöinen ihan simppeli ratapätkä (versio 1 numeroin, ja 2 viivalla ja kolmannen jokainen meni miten halusi). Koira oli innoissaan ja kuuntelikin melkoisen hyvin. Meni jopa ohjauksesta sinne "väärään" päähän putkea. Kontaktilla jää vielä hieman liian ylös (kun tarkoitus on, että etutassut on maassa) mutta on kuitenkin kontaktilla :) Mukavan kevyet treenit - vaihteeksi tällaista hieman lyhyempää pätkää.

Kotipihassa mamma kuivaharjoitteli BH-koekaaviota ja sit vedettiin pieni pätkä seuraamista ja siitä pysähdyksiä, sekä liikkestä istu. Muutama maahan komentokin otettiin, kunnes Aki tulla tupsahti siihen hässäämään ja namia kyttäämään. Mutta meni sekin maahan saadakseen sen.

Pojat jäljellä

Aamulla pojat starttasivat Selkielle jälkitreeneihin, mamman jäädessä vielä pötköttelemään. Aki oli tehnyt tänään ensimmäisen jälkensä. "noin 20 m päähän pättäreen taakse piiloon (siis Tero meni). Aki jäi odottamaan Kirsin kanssa ja tuli kohta perässä. Löysi perille. Osan matkasta nenä oli maassa."

Ossin treeni: "Normaali jälki mäkisessä maastossa. Yksi keppi jäi. Järjetön vauhti päällä. Muuten hyvin. Janalla ihme pyörimistä. Esineruudussa useita esineitä valmiina. Haettiin 3. Yhden löydetyn pudotti tuodessa ja vaihtoi toiseen. Kova into ja vauhti myös ruudussa."

Iltapäivällä lähdettiin äänestysreissulle. Pojat jatkoivat siitä uimahallille ja minä jäin Ossin kanssa Kontiolahdelle yhden koulun hiekkakentälle vähän tottistelemaan. Häiriönä oli viereisellä kentällä pari tyttöä keinumassa. Tehtiin seuraamista, muutamia käännöksiä ja liikkestä jääviä. Meni oikein hienosti. Tehtiin vain lyhyt treeni ja sit lähdettiin kävellen kotiin. Mutta iskipä sit se totuus, et viikko enää kokeeseen... Huh-huh! Vastahan me ilmottauduttiin ja tuumattiin miten hyvin on aikaa treenata.

Rokotuksilla

Niin se vaan aika kuluu ja Aki täytti maanantaina 12 viikkoa. Oli siis aika suunnata eläinlääkärille. Hajut pelotti herraa mutta rauhoittui syliin. Lääkäri tutki karvattomia laikkuja silmien alla. Niistä otettiin raapenäytteet. Ne olivat kuitenkin puhtaat eli ei näkynyt sikaripunkkia eikä bakteereja. Eli laikkujen syy epäselvä. Varmuuden vuoksi päädyimme antamaan molemmille koirille ulkoloishäädöt ja taidanpa kokeilla Akille jotain muuta ruokaakin. Lähinnä tilannetta nyt seurataan ja jos karvaa irtoaa enemmän, otetaan ihobiopsia. Koiraa nuo laikut ei siis haittaa mitenkään. Lähinnä ne vaivaavat omistajan esteettistäsilmää :) Lopuksi saatiin ensimmäinen rokotus. Kaiken kaikkiaan reipas ukko kun näytteenkin sai otettua helposti. Ja tokihan tutkimuspöydältä piti avustajatytöille hieman murista kun ne oli niin vaarallisen näköisiä ohimennessään *nauraa*

BH-treeni

Tänään oli päätetty vetää BH-kokeen kaavio "kilpailunomaisesti". Oli numerolaput rinnassa ja pelit. Voi jee, jos nyt jo jännitti niin mitäköhän se on puolentoistaviikon päästä. No, Ossi oli Selman parina ja ensin suoritusvuorossa. Kauheasti kiinnosti uusi kenttä (nenä meinasi mennä maahan koko ajan) ja tutkaili vaan ympäristöä. Seuraaminen oli ihan ok, ei kuitenkaan parasta mahdollista Ossia. Perusasennot on hakusessa, etenkin kun liike pysähtyy niin herra vaan seisoskelee...
Henkilöryhmässä meinasi mennä Hilkkaa nuuskuttelemaan, joten toruin ja muistutin pannasta (kunhan kokeessa mistan olla muistuttamatta...). Irtiseuraaminen olikin jo parempaa mielestäni. Muuten meni ihan ok, ei mitään täydellistä mutta ok, mutta liikkeestä istu... Voi jee. Koira painui maahan joka kerta. Otettiin uudelleen ja kohta rupesi ennakoimaan niin että seuraa käskyn ja parin askelen jälkeen meni jo valmiiksi maahan. ARGH!!!! Mistä ne näitä oppii ;D Maahan komento sitten sujuikin, samoin luoksetulo (perusasento vino).
Vuoronvaihto - Selma tekemään ja Ossi maahan paikallaoloon. Paikallaolo oli tänään ihan HUIPPU!!!!! Ei edes yrittänyt nousta tai siirtyillä. JA omistajakin malttoi olla kurkkimatta taakseen. Että näillä eväillä kokeeseen. Se joko menee läpi tai sitten ei. Uusi panta pitää ehtiä ostamaan ennen sinne menoa, kun nykyinen solahtikin tänään pään yli. Ja väistämättä miettii, et mitenköhän väärin itse viuhtoo niin että tuomari katsoo sinun antaneen kaksoiskäskyn... Videokamera olis paikallaan.

Ai niin. Ja tänään töistä tullessani oli Aki jatkanut oven silppuamista... Herran on vetänyt sitä ilmeisesti ihan tosissaan, kun oli saanut sen kahtia!!! Siis sellaisen sauman kohdalta oli ylös asti rikki ja näin ollen ovemme on 2 eri osassa...

Tuhoja

No niin. Nyt voidaan virallisesti korkata "tuhot" osio Akin kohdalla... Tulin tänään töistä kotiin ja ihmettelin, että mitähän muovinpalasta on lattialla Akin puolella... Katselin ympärilleni ja lopulta hoksasin katsoa sellaista muovista (??) liukuovea, joka meillä on pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välissä. Ja voi miten komeat ilmastointireiät oli herra siihen järsinyt. Oikeesti, mistähän sille oli se tullu ees mieleen, kun ovi oli kuitenkin "kasassa" eikä häirinny näkyvyyttä Ossin puolelle tms... Noh, onneksi uusi ei maksa paljoa, mutta se ostetaan vasta kun näkee et tuo järsiminen loppuu :)

Illalla oli tottistreenit, jonne kirmasin poikien (niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin) kanssa. Ohjaajan pinna oli hieman kireällä, kun ihmislapset taas keksivät vaikka mitä riidanaihetta... Aki tutustui taas ensin ympäristöön ja teki muutaman istu ja maahan harjoitteen.
Sitten oli vuorossa Ossi Nityan parina. Ossi meni ensin paikallaoloon (tänään oli sitruunapanta kaulassa kun kentällä oli taas isoja ryhmiä treenaamassa ja siis paljon seurattavaa...). JA kaula pitkällähän tuo kurkki mutta pysyi. Ai miten hienosti pysyikin ja pitkän aikaa.

Liikkeet meni ihan ok (seuraaminen, rytmit, henkilöryhmä, käännökset jne...) paitsi liikkeestä istu. Jäi kyllä istumaan mutta valui makuulle siitä sitten... Muuten ihan jees kerta, paitsi oma mielentila...
Huomenna on tarkoitus vetää harjoitusBH. Eli mennään vieraalle kentälle ja vedetään koko kaavio ihan kuin kisoissa -HUI- puolentoista viikon päästä.

Jaa, maanantai

Tuttuun maanantaiseentapaan tänään oli agilitya. Ja ohjaajan pinna paukkui äärirajoilla koko ajan. Ei tosin Ossin takia, vaan lapset oli mukava riekkumassa... Argh! Ei vaan jaksa vaik ne kuitenkin oli vielä ihan suht nätisti... Siinä herpaantuu aina se oma keskittyminen, kun toisella silmällä lapsia seuraa. Lisäksi Akikin oli mukana riuhtomassa remmiään ja huutelemassa kentän laidalla ;D

Yllä päivän eka treeni. Tokan vedin hieman eri lailla. Oikeastaan ihan hyvin meni. Mitä nyt toisessa treenissä taas ampui putken väärään päähän. Mutta saatiin lopulta oikeinkin. Kontaktit otti, tosin aluksi piti taas palauttaa mieleen mitä se tarkoittikaan (ettei treenissä riitä pelkkä hipaisu). Täytyy vaan sanoa, että hienosti se taipuu kaarroksissa ja tiukoissa mutkissa :)

ps. Kiitos Sirkku kakusta! Hyvää oli!!!!

Kisaraportti

Joo, eilen siis aamulla lähdin ajelemaan Siilinjärvelle. Pysähdyin tankkaamaan ja naureskelin itsekseni, et onko punainen takki ja aikainen tankkaus sen merkki että olen menossa metsälle ;D Siihen sattui yks setä yhtä aikaa tankille ja rupes höpöttämään vaikka mitä metsästyskortistaan jne... Lopulta sit kysyi et olenko menossa lintuja kattomaan vai hirvimetsälle...? Sanoi, et eikun agikisoihin. No mut melkein sama asiahan se on - tuumasi setä. No, kai sen voi toki noinkin aatella, mut mä olen hieman eri mieltä!!!

Hirveitä ennakko-odotuksia ei mulla kisojen suhteen ollu (tietty toiveena olis nollat... niinkuin varmaan aina), etenkään ensimmäiseltä radalta. Jotenkin ajattelin et saattais mennä kontaktien muisteluksi. Tuomarina oli Sisko Pulkkinen ja A-kisan rata oli melko suoraviivainen. Pelkäsin todella että vauhtia olisi liikaa... Rimat oli 55 cm. Ossi malttoi upeasti lähdössä ja luki minua radalla hienosti. Kaikki toimi kuin rasvattu ja kontaktit se otti todella hienosti!!! Aika makee tunne oli puomin jälkeen kun tajusin et ne oli kaikki onnistunut ja maaliin päästiin rimoja tiputtamatta. Ja vielä kun Ninka tuumasi maalissa et tuli nollat niin JEEEEEE!!!! Myös ylitoimitsija seisoi maalilinjan lähellä ja kehui miten hieno rata meillä oli. Sijoituttiin toisiksi ja vihdoin se viimeinen nousunolla!!! Vuoden ja 40 starttia se tarvitsi mutta nyt onkin tämän vuoden tavoite saavutettu. Kaikki onnistumiset sen päälle on vaan plussaa.
Nousuratamme:

Sitten odottelemaan B- ja C-kisaa kakkosissa. Se olikin pitkä odotus. Koirakin keräsi kierroksia autossa melkein 5 tunnin ajan. Käytiin me tietty lenkillä välillä, muttei kauheasti viitsinyt riekkua kun koko ajan satoi vettä! Tuomarina kakkosissa oli Pertti Siimes. Rimat oli 60 cm, rata melko kinkkinen (monta kohtaa "kompastua") ja ihanneaika tiukka. Ossi hieman varasti lähdöstä, suunta oli kuitenkin oikea. Muurin jälkeen oli menossa puomille putken sijaan (kielto) sain kuitenkin korjattua. Sitten oli menossa hyppyjen 8 ja 9 välistä (kielto) ja taas sain korjattua... Sitten päästiin puomin jälkeiselle putkelle sujuvasti ja jos ohjaaja on myöhässä käskytyksen kanssa, niin tottakai koira ampuu väärään päähän putkea - joka oli suoraan puomilta näkyvissä. Eli hylky. Rata hienosti loppuun asti ja kaikki kontaktit otettiin tälläkin radalla! Rata oli melkoisen haastava muillekin, sillä 17 koirakosta vain 3 sai tuloksen!
B-kisa: C-kisa:

C-kisa olikin sama rata käännettynä toisin päin. Nyt näki jo startissa et koira taitaa panna ranttaliksi ;D Ja niinpä se varasti melko roimasti lähdöstä... No suunta oikea mutta mitä - herra otti todella komean lentokeinun!!! Eipä ole hetkeen tehny sitä. Ja sitten mentiin taas väärästä päästä putkea ja kepeilläkin pörrättiin ja vielä toiseenkin putkeen väärästä päästä... Ohjaajaakin jo nauratti ihan tosissaan omat ja koiran sössimiset. Ei ees muista mitä kaikkea tehtiinkään päin mäntyä. Kivaa oli kuitenkin vaikka tulos oli taas hylky. Tästä on hyvä jatkaa joulukuussa...

Onnea Ninka ja Peppi hienoista nollista!!!

Jälkeä & parturi

Aamulla keittelin kaffetta reilummin ja suuntasin täytekakun kera jälkitreeniin. Tapana on ollut tarjota saavutusten kunniaksi... Paikalle saapui Kirsi sitä juomaan - riittipähän kakkua meille vähän enemmän ;)
Laitettiin jäljet happanemaan ja sitten istuskeltiin kahvikuppien ääressä hyvä tovi. Ossin jäli ehti vanheta yli 1,5 tuntia. Kauhealla innolla jäljelle. Janalla pikkaisen haahuilua, mutta lopulta löytyi. Vauhtia riitti (veti ihan sikana) ja teki tarkkaa työtä. Maa oli todella kostea, koska eilen sateli vettä aika reippaasti. Muutaman kerran teki tarkastuspyörähdykset ihan suoralla sivullakin ja kulmissa tarkasti. Kaikki kepit löytyi todella hienosti (ne oli merkattu). Yhden kepin ohi olisi mennyt, mutta siitä ei jatkettu ennenkö nosti senkin. Aikas kauan odoteltiin kun Ossi vaan nuuskutteli ja katteli ihan eri suuntaan ;D Pidättelin Ossia aina kepin löytymisen jälkeen, menin hakemaan kepin ja annoin herkkupalkkaa. Jälki oli todella pitkä. Vaan tosi hyvä treeni. Koira oli ihan täpinöissään.

Kotona päätin parturoida Akin vähän silleen ex tempore. Mutta kun karva rupesi olemaan kohta paikoin 10 senttistä niin ajattelin, että nyt ennen talvea ehtisi vielä. Ei tartte sitten talvipakkasilla nakuilla. Vedin sen sillä vähän pidemmällä terällä (noin 1 cm karva jäi) enkä nyt niin tarkkaa työtä tehnyt. Tupsuja on siellä täällä mutta karvan alta paljastui hauska honkkeli. Onpahan taas ihan erinäköinen koira. Ensi viikolla pitäisi ehtiä viemään Akitsu rokotuksille ja samalla kysäistä miksiköhän silmien alta on karva lähtenyt... On tosi komeet valkoiset renkulat herralla. Jostakin luin että voisi kenties olla sinkin puutosta. Tosin se kyllä kuullostaa vähän oudolle, kun herra kuitenkin syö ihan valmisruokaa jossa on sinkkiä... Mutta jospa se ensi viikolla selviäisi.

Vuosi siinä meni

Onko vähän siisti fiilis... Aamun ensimmäisellä radalla noustiin sitten vihdoin KAKKOSIIN!! Päivästä tulee siis pitkä mutta en mä valita. On tämän eteen tehtykin töitä. Nyt on sama mitä tulee lopuilta radoilta. Toki me parhaamme tehdään. Tuomarikin vaihtuu välillä ja nälkä olis jo nyt :)

MUOKS: kello 21:15 Kisaraporttia koetan jaksaa rustailla huomenna. Nyt on melkoisen hapoilla reissun jäljiltä... Treeniryhmälle tiedoksi - Siprissä huomenna kakkua ja kahvia. Poiketkaa syömään vaikkette treeniin ehtisikään. Sitä kun ei tiedä montako kymmentä starttia tarvitaan ennen seuraavaa kakkua ;) Ykkösissä nousu 40 startilla...

Tiistain toisinto

Tänään oli jälleen tottista. Kaikki sujui oikeastaan kuten tiistainakin... Eli ihan jees. Siitä olin positiivisesti yllättynyt että liikkeestä maahan meni _yhdellä_ komennolla pitkästä aikaa. Perusasentoa liikkeen pysähtyessä haetaan edelleen, mutta kun sitä muutaman kerran muistuttaa mieleen niin sujuu hieman paremmin. Täytyy vaan ennen koetta muistaa tehdä sitä. Tänään oli seuraamista käännöksineen, perusasentoa ja jäävät liikkeet sekä henkilöryhmä. Meni siis ihan ok.
Paikallaolossa nousi ja tassutteli heti kun jätin. Vein uudelleen maahan ja sitten kesti hienosti. Seurasi kyllä silmä kovana mitä Inca touhuaa. Menin vapauttamaan paikallaolosta kun huomasin et Inca rupeaa tekemään eteenmenoja. Ja vähänkö oli herra seurannut tarkkaan... Kun vapautin ampui suoraan Incan palkkakupille syömään makkarat. Pikkasenkos nauratti. Täytynee ostaa uutta makkaraa (tai mitä se nyt olikaan) tilalle ;D

Lapset oli mukana valomiekkailemassa ja taisivat hieman häiritä Incan paikallaoloa... Neiti ei sitten millään malttanut pysyä kun häiriötekijät riekkuivat vieressä. Aki oli mukana nuuskuttelemassa treenien tunnelmaa.

Vähänkö mä olen naureskellu isälle ja pojalle kun leikkiivät tuolla solmunarulla (pitkällä sellaisella). Kumpikin pitää tiukasti kiinni omasta päästään ja vetävät - sillä seurauksella että Ossi vetää Akia ympäri huushollia. Nyt on Aki havainnut vaanimisen kivaksi leikiksi. On todella hauska seurata kuin pysähtyy yhtäkkiä jonnekin, tuijottaa Ossia ja kohta ampuu loikkien päälle. Tarttis kyllä hommata videokamera et sais nauhalle näitä kohelluksia. Ei ne selitettynä kuullosta läheskään yhtä hauskalle kuin mitä ne on livenä...

Luonnetestivideo

Vihdoinkin!!! sain onnistumaan videon lataamisen... Nero mikä nero kun vuoden olen sitä yrittänyt ;D Eli olkaa hyvät Ossin luonnetestin video on nyt katseltavissa Ossin kotisivuilta videogalleriasta. Myöskin tuomareiden sanallinen arviointi-video ja Agirodun 2008 video on nyt katseltavissa siellä - Tessalle kiitos videosta!

Tottis sujui

Tänään oli jälleen tottistelua. Myöskin Aki lähti paikalle tutkailemaan koiria ja kerjäämään nameja tytöiltä ;D Ja niitähän riitti, joskin välillä piti jopa istua saadakseen sen.
Kun tuli Ossin vuoro suorittaa niin alkuun takakontistamme kuului aivan järkyttävä kiljunta... Joka pikkuhiljaa vaimeni ja loppui! Joutaa nuoriherrakin oppia odottelemaan yksin ja hiljaa.

Ossi siis teki tänään yksin un muut ehtivät ensin ja meitä oli pariton määrä. Mutta paikallamakuun aikana kentällä pörräsi muitakin, joten pientä häiriötä kuitenkin. Hyvin kesti tänään maassa.
Sitten otettiin perusseuraamista, käännöksiä, liikkeestä istu ja maahan. Kaikki sujui tänään mukavasti. Eniten tökki liikkeestä pysähdy kun koiran pitäisi istua viereen ilman käskyä. Herra seisoi, istui vinoon, istui sinne tänne. Joten tätä täytyy nyt treenata. Miten se tuntuukaan että kun yhden oppii niin toinen, ennen jo sujunut unohtuu...
Myös 3 hengen henkilöryhmä otettiin. Vähän piti käydä nuuskuttelemassa Astan hanskaa.
Vaan miten sitä ohjaaja muistaisi suoristaa selkänsä hyväryhtiseksi, kulkea suorassa ja OLLA KATSOMATTA mitä koira tekee... Tätäkin täytyy viimemetreillä treenata. Varmaan aika loppuu tätä tahtia kesken ;D

Hallikausi korkattu

Tänään sitten jo rienneettiin jälleen treeneihin... Pitkään kyllä mietin, mutta pakkohan se oli lähteä kun kisat taas lauantaina ja vieläpä maneesissa. Nyt oli siis oiva tilaisuus treenata maneesissa kun treenit siirtyivät sinne, näin on talvikausi korkattu käyntiin. Päivi oli ottanut mukaansa kivan radan ja täytyy kyllä sanoa, että Ossihan toimi! Siis se oikein liisi rimojen yli, muisti kontaktit pääsääntöisesti... Ehkä kaikkia ei olisi ottanut ihan niin tarkasti kuin mitä olen treeneissä nyt päättänyt vaatia, joten muutamia korjailuja tehtiin, mutta kisoissa nuo suoritukset olis olleet ihan jees. Eikä oikeastaan ollut mitään huomautettavaa treenistä muutenkaan. Kunpa tuon koiran saisi taas lauantaina mukaansa... Rata mentiin ensin noin ja sitten vielä parilla muulla versiolla.

Ja kuulin että treeniryhmässämme on juhlittu viikonloppuna Reijan ja Nityan TK1:sta kahvein... ONNEA!!!

Kisaraporttia pukkaa

Sittenpä Mikkelin kisaraportti.
Lauantai aamuna aikaisin ajelin kohti kisapaikkaa. Tuomarina oli Asko Jokinen, siis sama tuomari jonka radalta saimme Kuopiossa nollat. Rataantutustumisen alkaessa jonkun piti ruveta aukomaan päätään, että eikös säännöissä ole rajattu kontaktien määrä... (mä en edes tienny, saatika et mua olis yksi ylimääräinen kontakti haitannu, mut häntä ilmeisesti haittasi). Radalla oli nääs 4 kontaktia, tämän seuraksena keinu heivattiin syrjään viime hetkellä ja tilalle tuli hyppy. Hyvällä fiiliksellä lähtölinjalle A-kisassa ja koirakin kesti varastamatta - JES!!!! Tosin uikuttihan se koko ajan selän takana, mutta pysyi - muusta viis. Mutta heti alussa jäi yllättäen ;D puomin alastulokontakti ottamatta ja sitten tipahti rima esteellä 6. Vein liian tiukassa mutkassa kepeiltä hypylle. Tuloksena siis ensimmäisestä startista 10 virhettä ajalla 34,38. Joka muuten oli -17,62 alle ihanneajan ja näin Ossi tykitteli radan nopeimman ajan!!! Sijoituksena 7. kun starttaajia oli kaikkiaan 32.

Sitten B-kisa. Edellisen jälkeen odotukset ei olleet kauhean korkealla, mutta fiilis silti ihan ok. Ja jälleen yllätyksekseni Ossi kesti lähdössä karkaamatta, niin että ollaanhan me nyt ainakin jossain edistytty. Ja voi per***sikka rima esteellä 2 tulla rämähti alas kun kepeille oli tiukka kaarros. Muutenhan rata oli ihan huippu, kaikki kontaktit otti ja kulki lujaa. Pikkasenko kirpaisi tuo rima ja 5 virhepistettä. Pääsimme palkintopallille numerolle kaksi ja saimme lahjakortin... Täytyy siis taas suunnitella kisareissua Mikkeliin.
Mutta tämähän oli kuin agirodussa heinäkuussa... Muuten niin loistava suoritus ja sitten rima... Nyyh. Kun yhden asian saat kuntoon niin toinen rupeaa mättämään. Olin toki tyytyväinen suoritukseen, mutta... ainahan se jää tämmöinen kaivelemaan, etenkin viimeistä nollaa metsästäessä kun se oli taas niiiiiiiiiin lähellä (ja välillä kyllä iskee epätoivo vaikkei mikään kiire olekaan...)


Sitten jännättiin Sannan ja Wilman kisat ja painuttiin hotellille lepäämään, uimaan ja saunomaan. Illalla käytiin syömässä mahdottoman hyvät härkäpihvit paikallisessa. Olipas herkkua.
Vaan siihenpä se lysti sitten loppui. Yö meni ravatessa pöntöllä kun sattui iskemään oksennustauti. Pojat kun kotona oli sen just sairastaneet. Vaan kyllä mä mietin et oliko pakko just nyt sairastua, kun olin niin haaveillut hotellin aamupalasta - joka siis nyt jäi välistä. Onneksi kisat oli taas vasta illemmalla. Vaikka melko heikossa hapessa olinkin niin päätin kuitenkin hullu startata (ei kai sitä voi luovuttaa kun on kisat maksanut???). Varmaan koirakin vaistosi, et en kulkenu ihan täysillä. Sunnuntaina tuomarinamme oli Kari Jalonen, jolla olikin melko kinkkisiä ratoja.

C-kisassa Ossi kesti jälleen lähdössä. Mutta taas jäi A:n alastulokontakti. Sitten putkella 8 sattui harmittava linjanylitys ja vielä puomin alastulo jäi välistä. Siis 15 virhettä. Sijoitus kuitenkin 4./13 Ja meidän neljäs tulos olikin viimeinen, sillä kaikki loput oli hylkyjä, nolliakaan ei tullut yhtään. Ei nyt jaksanut itse olla edes kauhean pettynyt, olo oli sen verran flegmaattinen.


Ja vielä hieman yli kuuden illalla starttailtiin D-kisaan. Nyt taisi olla jo kisaväsymystä koirassakin kun karkasi lähdöstä. Rima esteellä 5 tulla pätkähti alas. Oli taas mutkassa hyppy ja annoinko sitten komennon liian aikaisin tai jotain... Kepeillä sattui pitkästä aikaa hassi ja Ossi aloitti vasta toisesta välistä. Kontaktit kuitenkin otti kaikki. Eli kun yksi asia toimii niin toinen mättää - on meidän motto. 10 virhettä mutta sijoitus vasta 8./12

Olihan meillä nyt sentään tuloksia jos vertaa kevään vastaaviin kisoihin ;) mutta silti hieman pettynyt maku jäi - etenkin se lauantain mokoma rima. Sunnuntailta nyt ei oman voinninkaan takia kovin kummoisia odottanut. Kotimatka olikin sitten ihan kauhea. Vähäisen ruuan ja juoman takia olo oli heikko ja päänsärky ihan tajuton! "Kiva" oli ajella pimeässä ja vastaantulijoiden valot vaan pahensi särkyä. Kotiin kuitenkin selvittiin ja sitten odotellaan jo seuraavia kisoja... Hullu kai sitä on ;D