Ripuli on märkää kakkaa...

Voi voi. Soitin äsken mummolaan ja kuulin, että Ossi on ihan tajuttomalla ripulilla... Ollu jo pari kolme päivää. Oli saanu jostain vaarin metästyskoirien vanhan luun... Ja tunnetusti meidän citikoirien mahat menee herkästi sekaisin. Kuulema metrin kaarella tulee ja yhtä sun toista seinää, mattoa, häkkiä, pesuhuonetta ym pesty. Yöllä täytyy päästä ulos noin 3 tunnin välein. Joten arvata saattaa mikä on päivän saldo kun töistä kotiin tulee. Huokaus. Onneksi en ole itse siivoamassa mutta surettaa, että hoitajien viikko sujuu näin. Tänään ovat soittaneet lekurille ja ruuan tilalle tuli Canicur ja riisi. Toivottavasti koiruus tokenee pian. Sillä kyllä mua huolestuttaa aika lailla kun en ole itse näkemässä missä kondiksessa Ossikki on - vaikka onkin hyvässä hoidossa.

Viikkokatsaus

Pyytää anteeksi hän... On ollut himppasen kiirettä. Itse asiassa nyttenkin pitäisi pakata hiihtolomakamppeita kasaan vauhdilla... Mutta laitetaan nyt pikainen katsaus menneeseen viikkoon ja hieman tulevaan. Ainakin sen verran, että blogi lepäileen ensi viikon kun perhe hiihtelee pohjoisessa ja duo Älli&Tälli majoittuvat mummolaan viikoksi. Siitä ei mahda jutunjuurta paljon kertyä, elleivät hölmöilemään ala :)
Viime viikonlopun hoito uudessa paikassa oli sujunut pojilta hienosti ja hoitaja kovasti kehui haukkuja että miten mukavaa lenkkiseuraa ja herrasmiehiä yms... Jäin vai miettimään, että olihan varmasti kyseessä minun turret...??? HEH. Mutta kai ne koiratkin osaa olla vieraskoreita.

Maanantaina päästiin testailemaan iltalenkille ihan omia lumikenkiä. Jee! Hyvät olivat. Lenkki oli haastava, kun jäällä oli lumen alla paljon vettä, mikä teki tallustelun kovin raskaaksi. Käytiin ihan hyvän pituinen lenkki kuitenkin. Siitä huolimatta Aki herralle sattu yöllä sisälle vahinko. MURRR - sanon minä. Ärsyttävää omistaa koira joka ei osaa pyytää ulos. Kerran se tossa käväisi (olin siis vielä valveilla) - seuraavaksi aloin ihmettelemään, että mikä ääni toi on... Ja kun hiippailin kodinhoitohuoneeseen katsomaan niin herra lirutteli ISOT pissit keskelle lattiaa... Eikun luuttua kouraan. Mietin vaan, että mistäs moinen pitkän lenkin jälkeen. Mutta oisko syöny lunta niin paljon, että hätä yllätti tai sitten se palellutti pippelin :) Onneksi tämä vahinko jäi yhteen kertaan. Mutta seuraavaksi ihmettelinkin jo, kun herra ravisteli päätään parina päivänä - kurkkaus korviin... Tuttu juttuhan se siellä. Korvatulehdus. Onneksi oli tipat jo kaapissa, kun se ei ole Akille eka kerta... Ei tosin olekaan aikoihin ollut eikä nyt ollut niin ärhäkkänä kun joskus pahimmoillaan on ollut.

Keskiviikon treeneissä Akilla oli aika perusrataa ja kontakteja. En jaksanut edes piirtää rataa. Tosi hyvin meni mutta jotenkin vauhtia taas hiukan uupui. Hallin matto ja sen tuoksut kiinnostivat enemmän. Kauheasti piti kehua ennenkö herra käynnistyi. Mutta sitten mentiinkin perusvarmaa menoa. Hieman enemmän voisin jo luottaa siihen, että kyllä se Akikin osaa itsenäisesti esim aloittaa kepit.


Tänään taas oli Ossin treenit. Nukahdin töiden jälkeen sohvalle - kylläpä kuulkaa laiskotti lähteä hallille. Mutta hyvä oli että läksin. Hyvät treenit ja treenin jälkeen itselläkin hyvä ja virkeä mieli. Vaaleat pallot rata on Elena Kapustinan koulutuksesta pätkä. Mielenkiintoisia kuvioita... Meille oli mission impossible tuo putkelta kepeille. Ja kyllä! Tuo kulma oli juuri noin kamala. Eikä todellakaan onnistuttu. Ja jos saatiinkin jo "sinne päin" niin aloitus livahti väärästä keppivälistä. Ongelma siis se, että kun Ossi jo tulee putkesta ulos, olen niin kaukana että se kääntyy minua kohti, ja sehän on tietty ihan eri suunnassa kun keppien aloitus. Huokaus. Tällaisia omituisia keppikulmia voisimme siis vielä treenailla lisää ja lisää ja lisää...
Neliö treeni ei ole Elenaa, vaan ihan Titin improvisoima. Vitos hypylle vietiin leijeröiden. Tämä treeni meiltä sentäs sujui! Tänään olin taas todella tyytyväinen Ossin kontakteihin! Nehän osui ihan kohdilleen!!!

Mutta nyt nää lähtis niinku lomille. Palataan langoille parin viikon päästä!

Kaksi yhdellä iskulla

Tänään oli minun vuoroni koutsailla treenit. Tällaisen humputuksen nykäisin kasaan. Takaakiertoja, välistävetoja/työntöjä, pimeä putki jne. Sama ratahan tietenkin tehtiin myös käänteisesti. Ja piirrustuksesta poiketen A:n tilalle laitettiin puomi. Tuli pari pidempää vientiä kun hyppyjen määrää ei kuitenkaan lisätty.
Olin myös varannut treenien jälkeen tunnin jotta pystyin treenaamaan vielä omat haukut ja vieläpä molemmat. Huominen ilta kun menee hallituksen kokouksessa ja viikonlopun reissun valmisteluissa... Aika kivasti kulki hurtat vaikka oli vaikea keppikulma, etenkin siinä käänteisesti tehdyssä radassa. Ossilla oli taas aivolohkot nurin ja pyörähteli ihan omituisesti ennen kolmatta välistävetohyppyä. Tai sitten ohjaaja teki jotain todella outoa saadakseen kääntymään koiran ympäri ja vielä "väärin päin" ennen hyppäämistä. Vitonenhan siitä ois kisoissa napsahtanut. Mutta ai miten kivasti ne kontaktit tänään vanhaltakin herralta sujui. Ohjaajalla oli oikein hyvä mieli treenin jälkeen. Oli siis kaksi yhdellä iskulla ilta: koutsaus ja treenit, sekä molemmat hurtat yhden sijaan...

Mutta tää blogi on vissiin taas muuttunu, kun kuva läpsähtää tohon keskelle ylös enkä saa valita sen paikkaa. Tai sit blondi ei vaan taas tajua... Ei pitäis blogin "ylläpitäjien" muuttaa mitään asetuksia, kun emäntä heti sekoo eikä saa kuvia kohdalleen :) Viikonlopuksi lähdetään reissuun ja tälä kerralla piti saada koirat hoitoon. Mammaa kyllä vähän jännittää mitenkähän niillä niille uudessa paikassa menee? Kun muutenkaan niitä ei ole paljoa tarvinnut hoidoissa pitää kun melkein joka paikkaan ovat saanet tulla mukaan... Vaikka hyvinhän niillä on mummolassakin sujunut. Mutta saahan mulle silti tulla ikävä ja vähän jännittää?

Laskiasta...

Tänäänkin käytiin koirien kanssa kenkäilemässä. Rupes hapottamaan nopeemmin, vissiin eilinen vielä painoi jaloissa... Mutta koirat nautti - niin kauan kun kertyi taas ne kaameat lumipaakut liikkumista haittaamaan... Mutta nyt tämä kokeilu poiki sen, että tilaukseen laitettiin ihan omat kengät. Olen kyllä pidempään jo haaveillut niiden hankkimisesta, mutta nyt tehtiin unelmista totta. Nyt viikonloppu mentiin siis lainakengillä. Nyt vaan odotellaan miten nopeasti kusti polkee...

Lumikenkäilyä

Aamulla tempaistiin miekkosen kanssa lumikengät tassuihin. Koirat tietty mukaan ja menox. Reilun tunnin lenkki paineltiin; ensin jäällä, sitten metsässä ja lopuksi taas jäällä. Omat reidet huutanee huomenna... Vaan äkkiä oppi koiratkin ettei ehkä kannatakaan mennä edellä ja vaihtoivat hyvin sujuvasti paikkansa kenkäilijöiden vanaveteen. Kivaa oli. Tosin koirille kertyi niin kauheat lumipallot mahaan ja jalkoihin, että loppumatkasta niiden meno oli jo hankalaa. Ja oikeasti - ikinä ennen en ole kuullut että koirani helisevät. Vaan nyt helisivät. Niin paljon oli sitä lumipaakkua karvoissa että kuului sellaista hassua ääntä.

Putkihulluttelua

Kyllä, putkia niin että pyörryttää... Ohjaaja meinasi jo ekassa treenissä (vaaleat ympyrät) unohtaa miten noi putket menikään... Päätimme laittaa niihin oikein numerot. Ai mitenniin treenaamassa dementikkoikäiset?? Ekassa treenissä piti pikkasen Ossin kysyä et menenkö oikeasti putkeen vaikket sä liiku...? Toka suoritus sillä radalla olikin ihan todella sujuvaa menoa, kun ohjaaja sijoittui putkilla pikkaisen paremmin ja ohjasi selkeästi.
Seuraavaksi kirmattiin ruskeat pallot ja lopuksi neliöillä merkattu treenit. Pitkästä aikaa oli ihan kiihdyttelysuoraakin. Ossi oli hyvin mukana, eikä kovin montaa kertaa edes valinnut väärää putkea. Olisiko joka vain yhden kerran livennyt hanskasta. Oli ihan loistavaa hurlumhei menoa. Koira hyvin kuulolla. Ja ohjaajakin ehti.
Treenin lopuksi otettiin ihan yksittäisenä muutama A ja alastulolle kunnon jarrutus. Näitä kontakteja tehdään nyt kyllä joka kerta vaikkei niitä itse radalla olisikaan... Jospa ne sitten kisoissakin osuisi kohdilleen.

Blogin seuraajat tietävät, että emäntä on valitellut kantapäätään tässä taannoin. Hellä se on vieläkin mutta aamulla pääsee jo irvistämättä ja itkemättä liikkeelle ja treeneissäkin pystyy juoksemaan kun muistaa laittaa sen tuen jalkaan ja riittävän väljän kengän mihin se mahtuu. Että eiköhän tämäkin vielä ilokosi muutu. Siis kiitos Thermoskin-tuet!

Tällanen pätkä tänään

Suvi toi tällaset reenit tänään Akille (ja tietty muullekin ryhmälle...) Oikein buenoa _ jälleen kerran. Ohjaajan vaan piti osata sijoittua paikkapaikoin kunnolla. Ensin nuo alkuperäiset numerot ja sitten tehtiin punaiset, itse rustatut. Ei oikeastaan mitään isompaa korjattavaa menossa ollut, muutamissa kohdissa vaan ohjaajan sijoittumista tarkennettiin. Punaisten numeroiden juoksusuoralla Akin pikkaisen tarkisteli jokaisen esteen jälkeen et vieläkö mennään suoraan... Näitä suoria voisi muistaa aina aika ajoin treenailla. Ja takaakierrolle 13 meinasi tulla vähän kiire (ohjaajalle siis). Mutta loistava hurtta oli taas mulla messissä. Koskahan korkkaisi kevään kisakauden...?

Jotain 4 rataa tunnissa...

Tänään oli kauhea kiire töistä kotiin, kamat niskaan, nakit taskuun ja koirat autoon. Sitten hallilleeeee.... Meillä oli ratatreenit, pitkästä aikaa koko kentän valtaava rata. Että kiitos vaan Annelle radan valkkaamisesta. Oli mukava kun ei ollut liian vaikea eikä koko aikaa kauheaa vääntöä, vaan saatiin ihanat onnistumiset molemmille koirille, niin ettei ohjaaja saanut sössittyä ratoja :)
Vedin 2 kierrosta kummallakin koiralla, Aki - Ossi - Aki ja sitten taas Ossi.
Ensin Aki. Eka suoritus oli upea. Mitä nyt putkelle 15 ohjasin huolimattomasti ja hujahti väärään päähän.... Ai niin, ja yllättäen Aki oli se joka kimposi hypyltä 11 A:lle. Eli haltuunottoa ja kunnollista saattelua esteille. Huomasi taas, että jos pysähdyin liian aikaisin luottaen että "kyllä se menee" niin eipä se mennytkään vaan saattaa tulla ihan loogisenkin hypyn ohi. Mutta nää oli taas vaan pikkuviilauksia.
Toisella kierroksella Aki paineli esteen 12 ohi suoraan pussille. Tässäkin kunnolla haltuunotto. Muuten meni kyllä niin hienosti.

Ossi odotteli vuoroaan autossa ja arvelin sen keränneen siellä kierroksia... Mutta hei! Sillä oli vauhtia (mikä nyt ei siis ole uutta) mutta silti se murukka otti joka ainoan kontaktin!!! JEEEEJEEEEJEE! Putkelle viisi oli vähän hyrräämistä, kisoissa siitä ois tullu vitonen. Näille siis selkeämpää ohjausta niin ettei koiran tarvitse kysellä ja varmistella suuntaa. Muuten oli isäkoira ihan liekeissä. Voi kun tämä lupais hyvää kisoja ajatellen...
Oli kyllä niin mahtavat treenit että ohjaaja oli taas yhtä hymyä vielä jäähdyttelylenkilläkin. Tätä tahtoo lisää hän!!!!