Kylläpä teki kutaa

Pienen tauon jälkeen (pakkasta, työvuoroja, koulutuspäiviä...), lue: pitkästä aikaa siis, päästiin Akin kanssa treenaamaan. Rata vaikutti kyllä niin kammottavalle kun siihen tutustuttiin, etten uskonut meidän koskaan selviävän.
Eihän se nyt nättiä ollut, mutta me selvittiin!!!! Ei ehkä nollaradalla, mutta pikku mokilla vaan. Pikkaisen taas herra jarutteli pakkovalsseissa, et onko pakko hypätä. Muutamassa kohdassa siis jouduin käskyttämään useamman kerran. Ja joissain kohti olin itse vähän myöhässä, jolloin Aki ehti jo tulla hypyn ohi tms.
Tuli siis treenailtua valsseja, pakkovalsseja, jaakotuksia ja vähän lähetyksiä. Oli ennakkokäsityksistä huolimatta ihan jees rata.

Uimahommia

Menossa & tulossa

Akin loiskaus

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain....

Haru mukana menossa

Ossi hieman hillitymmin loikkii

Aki ihan selvästi nauttii

Tänään itselläni oli vapaapäivä ja olimme varanneet uima-ajan Koirakylpylä-hotelli Elämäni koiraan.
Kun nyt kerran paikkakunnalle tämä talvi-uintimahdollisuus on koirille tullut, niin päätimme vihdoinkin lähteä kokeilemaan. Mielessä se on ollut monesti, mutta toteutus on jäänyt vaiheeseen...

Kelikin oli uimahommille juuri sopivaa, jäätävää vesisadetta/räntää, märkää ja tylsää. Miksipä siis emme kastuisi kylpylässä. Ohjaaja vähintään yhtä paljon kuin koiratkin. 

Mukaamme lähti Jerkko ja BC tyttö Haru. Ja meiltä osallistui nuo aikuiset koirat - Ossi ja Aki. Tosin seuraavalla kerralla saa kyllä Marttikin lähteä opettelemaan :) sen verran hauskaa tuntui hurtilla olevan kun vauhtiin päästiin.

Koirista oli hieman jännää mennä uuteen paikkaan, etenkin kun siellä joutui heti pesulle. Myös liivit olivat outo juttu, mökillä kun saa uiskennella ilmankin. Mutta talon tavan mukaan myös me ne puimme. Varmaan edistyneemmät (=aiemmin käyneet) uimarit saa sitten jo polskia ilmankin.

Ossia jänskätti alkuun kovasti koko allas ja herra olisi mielummin noukkinut sorsia altaan reunalta käsin. Lopulta, hieman autettuna, hiffasi homman sekä rampin josta veteen pääsi ja sitten alkoikin innokas polskuttelu ja sorsan nouto.

Aki katsoi hetken, kokeili hieman ramppia ja sitten molskis ja loiskis. Oli muuten kaikkien muiden lähdöt paaaaaljon hitaampia kuin Akin loiskaisut. Aki nautti ihan selvästi suunnattomasti. Ja melukin oli sen mukainen, melko kimakkaa haukuntaa havaittavissa...

Uima-aika tuntui loppuvan liian nopeasti, mutta kotona huomasi, että kyllä se oli ihan riittävä aika, kun koirat maata mötköttää ihan kaikkensa antaneina. Uinnin jälkeen pesulle, kuivaamaan ja fööniin kuivattelemaan. Siis apua! Ihanaa. Ja mun sessut jopa suostui siihen.

Oli kyllä niin loistava kokemus, että mennään varmasti uudelleen. Ja oikeasti myös Martti pääsee kyllä tuonne kokeilemaan. Jos vaikka Raiku lähtisi kaveriksi...

Kiitos Jerkko ja Haru seurasta!

Haru ja saalis

Jääleikkejä & hallilla

Vihdoinkin pakkanen hellitti. Martti siis saapui meille 3.1.2016 ja hetipä alkoi pakkaset. Parhaimmillaan paukkui siellä miinus kolmessakymmenessä. Eipä siinä juuri pikkuherrakaan ulos tarjennut (eikä kyllä nuo isommatkaan turhaa lenkillä vetkutelleet), pikapissit pihalle ja kolmella jalalla sisälle. Vaikka muuten turkki melko muhkea onkin, niin töppöset jäässä. Ja niitä pakkasiahan piteli sitten yllättävän kauan. Mihinkään ihmisten ilmoille ei olla selvitty, mitä nyt eläinlääkärireissu rokotukset hakemaan tehtiin.

Joten eilen sunnuntaina oli aivan mahtava fiilis kun pakkanen oli laskenut alle kymmeneen!!! Vihdoinkin ulos!!! Saatiin Martille leikkiseuraksi Raiku-neiti 11 kuukautta. Lähdettiin tuonne jäälle temmeltämään. Ja kyllä kuulkaa pikkuväellä oli hauskaa. Välillä meno oli jopa hieman vaarallisen näköistä kun saaren rinnettä tultiin turhan lujaa alas...

Lenkin jälkeen saatiin muutamia hyviä vinkkejä mistäs nyt lähteäkään liikkeelle koulutuksessa agilityä silmällä pitäen. Pitäisi etsiä treenipäiväkirja ja sit mennään.... Naksuttelua onkin jo hieman tehty. Istuminen sujuu. Samoin ruokakupille mennään vasta luvalla.

Tänään minulla oli oman agilityryhmän koulutusvuoro. Koska keli oli melko lauha, päätin ottaa Martin hallille tutustumaan. Herra oli tosi reipas, eikä hallissa hajut/muiden koirien haukkuminen pelottanut. Pikkuherra rallasi oikein sydämmensä kyllyydestä parit hepulit siellä esteiden välissä.
Mutta ihmiset, ne ne oli kuulkaa hirweeeeen pelottavia. Jauheesti jänskätti ja pelotti mennä namiakaan ottamaan... Meni sitten kuitenkin, saattoi ehkä hieman kaukaa kurottaa... Mutta nyt täytyy ihan urakalla kuljettaa Marttia ihmisten ilmoilla.

Kotona on tosi nopsaan leimauduttu noihin 2 isompaan, ja kun ovella rapsahtaa niin vastaanottomelodiat kolmen toimesta on melko -miten sen sanoisi- kovaääniset! Isommat sai männä viikolla haukunestopannat kaulaan jos edes hieman saataisiin hillittyä moista konserttia. Siksipä lenkkeilytkin on toistaiseksi niin, että isot käy kimpassa ja Martti viedään yksin. Ei tartte oppia tota narupörinää noilta älliltä ja tälliltä.
Talon tavat olivat kaverille myös hyvin nopeasti tutut:

• 1) säntää jääkaapille kun ovi aukeaa ja jotain rapistellaan 
• 2) ole mamman paikalla sängyssä nopeammin kuin se.  

Hehheh. Ihana heppu tää on. Ja aamulla herra nuolla lupsuttaa (tai ainakin kovasti yrittää) kaulapoimut ja varpaanvälit puhtaiksi. Kutitttaa:)

Onhan pennun kanssa sitä työtä, mutta on tämä toisaalta ihanaa aikaa seurata miten vekkuli touhuaa. 

Uusi vuosi - uudet kujeet

No niin. Terve taas. Ollaan jälleen oltu hiljaa... Ihan oomma kyllä harrastellu ja touhunnu molempien koirien kanssa.

Uusi vuosi toi mukanaan uusia kuvioita. Tammikuun alussa meille muutti Martti (Carelnovan Basilio-Boss) 4 kuukauden iässä. Huomasin joulun alla, että kasvattaja etsi kotia kahdelle 4 kuiselle pojalle. Minä tietysti soittamaan, että miksi vielä kotia vailla... Senhän tietää kun sille linjalle lähtee, että kuinka siinä käy... Herrat olivat sen verta vilkkaita, että Niina-kasvattaja halusi koirille kodit jossa tunnetaan rotua/harrastetaan sen kanssa. Niinpä meidän mukaamme lähti suklaanruskea sydäntenvalloittaja. Tarkoituksenani on saada uusi kaveri agilityyn (nyt ainakin).

Isommat haukut oli tietenkin hyvin jäässä tulokkaan saapuessa ja ilmeet oli "et oo tosissas..."  Aki veti palkoa kirsuun ihan urakalla ja urputtaa pennelille (edelleen) koko ajan jos Martti yhtään yrittää lähestyä. Ossi taas alkaa jo pikkuhiljaa sulamaan. Ovat noin niin kuin vahingossa makoilleet samalla patjallakin.

Martti taas on osoittautunut reippaaksi kaveriksi ja näin 4 kk iässä suurin osa tarpeistakin tulee jo ulos, eli meillä ei ole sitä ihan pikkupennun pissi/kakkasiivousrumbaa tarvinnut nyt tehdä. Varsin kätevää sanon minä. Minä vaan olin kuvitellut, ettei kakru pääse sänkyymme, mutta niinpähän herra loikkasi kolmantena yönä väliimme ja nukkuu viekussa siinä missä isommatkin. Eli talon tavoille opittiin melko lailla nopeasti. Harmi vaan, että pakkaset ovat paukkuneet sen verran kipakoina, ettei Martin kanssa juurikaan ole vielä päästy "ihmisten"ilmoille opettelemaan. Mitä nyt rokotuksilla käytiin, mutta muuten ei olla tarettu mihinkään pidemmälle, tai emäntä tarkenisi mutta pentu kävelee kolmella jalalla kun palelee niin ei ehkä ole järkevää lähteä minnekään kauemmas tutustumaan. Toivottavasti pian helpottaa ja päästään hallille, kaupungille, juna-asemalle jne...
Martti on kyllä kotona ollut todella reipas penneli ja isommat opetti heti haukkumaan kun jossain rapsahtaa. Pikkuherra osaa jo hienosti istua ja miten mahtavaa, että lelut kiinnostavat paljon enemmän kuin esim. Akia pentuna. Tämähän on vaan hyvä juttu agikentällä palkkausta silmällä pitäen ;)  Mutta tässä pikaiset päivitykset kuulumisten suhteen. Laitellaan kuvia jahka ehditään!


Mukavaa Uutta Vuotta kaikille kamuille!