No niin. Elämä on palannut uomilleen ja kaikki potilaat on saatu about kuntoon... Ainakin molemmat pojat valloittivat tänään treeneissä "vuorta" siihen malliin, että sairastelut on ohi.
Pääsimme siis koko köörin voimin tottistreeneihin. Akilta katsottiin hampaita. Ja sepä olikin melkoinen operaatio... On tainnut sen treenaaminen unohtua *nolostuu*. Mutta tästä eteenpäin se muistetaan joka kerta, jos joku päivä näytelmiin mielitään. Herra pyöri ja rimpuili kuin väkkärä. En tiiä näkikö kukaan niitä hampaita mutta ainakin hieman huulia nosteltiin... Muutamat istumiset ja maahan menot otettiin. Ja namilla vetäen "viereen". Siitä sekin sitten lähtee. Akissa vaan on se raivostuttava piirre, että kun on liian vierasta touhua (tai hänestä muka pelottavaa tai jotain...?) niin painuu maahan ihan liiskaksi. Tee siinä sitten jotain treeniä.
Ossi otti ekaksi lyhyen paikallamakuun Ficon suorittaessa liikkeitä. Sitten otimme yhdessä 2 minuutin ryhmäpaikallaolon. Hyvin meni, mitä nyt Ossi tuttuun tapaan kaulaansa venytteli ja kuikuili kentän tapahtumia. Sitten otettiin vapaana seuraamista, käännöksiä ja liikkeestä jääviä. Hyvin meni. Luoksetulossa paineli suoraan viereen tai vinoon asentoon. Lopulta saatiin yksi ihan ok suorituskin.
Tyttöjen kanssa sovittiin, että tehdään treenisuunnitelma keväälle. Tulisi treenattua uusiakin asioita, eikä aina vaan junnattaisi samaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti