Baanalla

Torstai ja treenivuoro. Satu toi radan ja hyvä rata olikin vaikken itse ihan joka vinkuraan taipunutkaan. Täytyy hehkuttaa vaan miten loistava Ossi on!!! Tauko on tehnyt hyvää. Se keskittyy ja tekee tosi mahtavasti. Se olisi ihan kisakunnossa. Joskin huonompi juttu on se, ettei nilkkani kestä juosta koko rataa sen vauhdissa. Eli ei asiaa kisoihin hetkeen, ainakaan ilman lainaohjaajaa. Saattaisi sekin toimia, sillä Titi testasi radan Ossin kanssa. Ja menipä kuulkaa hyvin. Pikkasen Ossi startissa katteli et mihkähän se mamma jäi. Mutta kun kutsu esteen takaa tuli niin kartturilla ei ollutkaan enää väliä.
Mutta ellei varakartturi lähde kisaamaan, niin millä säilytetään tämä vire ja mahtava meno koiralla?

Ei Akikaan yhtään hassumpi ollut. Nyt vaan iski hypyjen ohittelu. Ne vaan ei jotenki sattunu linjalle (???) kun ne oli helpompi kiertää. Muuten teki ihan mukavasti. Paitsi jos ohjaajan vauhti pysähtyi (esim hypyltä putkelle mentäessä) niin joka koirakin stoppasi niin tuttuun tapaansa. Eli siihen ei taukokaan auttanut. Mutta innolla Aki jokatapauksessa vetää radalla.

Ohjaaja kuullosteli koipeaan illalla. Fyssari kuitenkin kyselee ensi viikolla miltä nilkka "maistui" treenin jälkeen. Täytyy sanoa ettei ole kauhean paha. Turvotus ei ole mitenkään paha eikä normi työpäivää pahempi. Kipua ei ole, ainakaan pahasti. Pikku juilaisu tuossa sisäsyrjällä. Mutta ehkä hieman taas hetkellisesti jäykempi. Mutta varmaankin pikkuhiljaa parempaan, sillä vielä joku aika sitten turvotus oli ihan tolkutonta.

Päk in pisnes

We are bäck. Sairasloma on historiaa ja ohjaajan jalka kantaa taas... Tai noh... Mutta nyt on kuitenkin kypsytty siihen tilanteeseen, että emäntä sanoi että lähdetääs pojjat aksaamaan. Ootin kyllä ihan katastrofia kerrasta kun ei marraskun lopun jälkeen ole herrat treeniin päässyt. Mutta mitä vielä, ne mokomat yllätti positiivisesti. Oma meno oli kyllä melkoista kenguruloikkaa, kun nilkka ei ihan sitten taipunutkaan kunnon juoksuaskeliin. Mentiin vähän niinku sinne päin tyylillä. Mutta mentiin kuiteskin. Kisakentille meistä ei kuitenkaan ihan heti taida olla...

Titi toi radan. Sellaisen mukavan, rullaavan, eikä liian vaikeaa tauon jälkeen. Ossi oli ensin baanalla, herrat on siis samassa ryhmässä nyt kevätkaudella ainakin. Lähtöön ja parit esteet mentiin ekaks ihan huvikseen höyryjä päästellen. Ihme kyllä Ossi ei edes pahemmin höyrynnyt, eikä lähtenyt lapasesta - kuten oletin. Vaan teki tosi nätisti ja kuunteli.
Akilla oli ehkä ihan himpun vähemmän vauhtia kuin tauolle jäädessämme, mutta eiköhän se siitä taas. Hyvin teki Akikin.