We are bäck. Sairasloma on historiaa ja ohjaajan jalka kantaa taas... Tai noh... Mutta nyt on kuitenkin kypsytty siihen tilanteeseen, että emäntä sanoi että lähdetääs pojjat aksaamaan. Ootin kyllä ihan katastrofia kerrasta kun ei marraskun lopun jälkeen ole herrat treeniin päässyt. Mutta mitä vielä, ne mokomat yllätti positiivisesti. Oma meno oli kyllä melkoista kenguruloikkaa, kun nilkka ei ihan sitten taipunutkaan kunnon juoksuaskeliin. Mentiin vähän niinku sinne päin tyylillä. Mutta mentiin kuiteskin. Kisakentille meistä ei kuitenkaan ihan heti taida olla...
Titi toi radan. Sellaisen mukavan, rullaavan, eikä liian vaikeaa tauon jälkeen. Ossi oli ensin baanalla, herrat on siis samassa ryhmässä nyt kevätkaudella ainakin. Lähtöön ja parit esteet mentiin ekaks ihan huvikseen höyryjä päästellen. Ihme kyllä Ossi ei edes pahemmin höyrynnyt, eikä lähtenyt lapasesta - kuten oletin. Vaan teki tosi nätisti ja kuunteli.
Akilla oli ehkä ihan himpun vähemmän vauhtia kuin tauolle jäädessämme, mutta eiköhän se siitä taas. Hyvin teki Akikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti