Eilen oli siis agitreenit, jonne pääsin pitkästä aikaa ilman kaksijalkaisia piiperöitä. Meinasin laiskotella ja lähteä vain Ossin kanssa, mutta niin vaan tein ryhtiliikkeen ja otin mukaan Akinkin.
Treeni oli vauhdikas ja muutamia kohtia epäilin... Mutta niin vaan Ossi jälleen näytti kyntensä ja suoritti ohjaamallani tavalla, eikä sinkoillut minne sattuu. Kepit on todella loistavat ja vauhdikkaat ja vaikka vauhtisuoralta oli suora sisääntulo, niin hyvin meni. Alastulo kontakteilla on sitä malttamattomuutta ja niitä pitää aina hieman muistutella kun treeneissä ei oteta sinne päin, vaikka kisoissa sellaiset suoritukset sallinkin. Rimatkin pysyivät mukavasti. Toinen treeni tehtiinkn rata käänteisesti. Myös se sujui mallikkaasti. *Huokaus* Koskahan sitä jaksaisi nuo rästissä olevat radat piirrellä koneelle ja lisäillä tänne blogiin... Inspiraatiota odotellessa.
Akille laitoin kauko-ohjattavan sitruunapannan kaulaan kentälle. Herralla kun on ollut taipumusta hiippailla moikkaamaan muita ja nuuskuttelemaan ympäristöä. Vaan nytpä ei lähtenyt... Pari kertaa yritti, mutta suihkaus sai pojan aika livakkaan palaamaan kentälle. Ja sitten malttoi paremmin tehdäkin. Tehtiin keppejä, putkea ja hyppyjä. Ihan ok meni. Kepit jos kolahtaa, niin sit hieman jarrutellaan... Kontaktejakin pitäisi jo ottaa, mutta kentän pimeys tuntuu haittaavan Akia eikä millään uskaltaudu niille esteille. Taidamme odotella hallikautta ja parempaa valaistusta niiden treenaamiseen, ellemme vapaavuorolle selviä joku päivä...
Mainittakoon muuten, että patti Ossin silmässä näyttää pienentyneen ja siitä voisi päätellä sen paranevan ilman leikkausta. Mutta odotellaan nyt vielä pari viikkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti