Aki on vaan niin tykki...

Viikko sitten avattiin Akin nollahana ja tänään Ruokolahdella, heti ekassa startissa vedettiin nollat ja luva. Eikä se kakkosradallakaan kaukana ollut. Ihan ohjaajan moka se hyllytys. Mie oon niin tyytyväinen tohon hurttaan nyt kun se vaihde on löytynyt. Ei se kyllä vieläkään kestä jos olen hypyn edessä, ohjaajan vaan täytyy muistaa pysyä pois tieltä ;) - todettiin taas hyppärillä. Mutta tässä ekassa kuvassa fiilistelen kakkospallilla Akin toista nollaa ja LUVAA... Aki oli jo autossa lepäämässä. Kisakuvat ANNE LIND - iso kiitos!!!

Tuomarin Ruokolahdella oli Viitasen Anne, meille uusi tuttavuus. Vaan radat oli todella mukavia, meille sopivia. Eli Aki aloitti aamun A-radalla (ratapiirrokset tulossa). Mitäpä siitä sen kummempia sanomaan, kuin että komeaa menoa. Keppien viimeisen välin meinasi jättää mutta huomasin ja sain korjattua ajoissa. Mutta miten uskomaton oli fiilis maalissa kun tajusi taas saanennsa nollaradan. Ja sijoituskin oli hienosti toinen. JEI! Hyvä me!

Akin B-radan hyllystä saamme syyttää ohjaajaa. Se kun ei pysynyt suunnitelmassaan juosta alkusuora esteiden oikealta... Se juoksi vasemmalta ja veti koiran tietty siihen väärään päähän putkea. Tämän takia sekosin itse hieman rytmissä ja olin keinulla hieman tiellä, eikä Aki uskaltanut ottaa sitä ihan puhtaasti, olisi tullut kielto ellei olisi jo hylly alla. Jos olisin ottanut alun kuten meinasin olisi tämäkin kohta saattanut mennä puhtaasti. Loppurata olikin ihan uskomattoman upeaa liitoa ja puhdasta menoa. Eli ohjaajan takia meni mönkään, muuten olisi saattanut olla jopa nollarata tämäkin... Mutta mitä sitä jossittelemaan, upeasti koira teki enivei.

C-rata oli hyppäri. Tässä vaiheessa taivas nakkasi niskaamme vettäkin... Me pääsimme muutamalla pisaralla, mutta loppupään kisaajat kastuivat kunnolla. Tosin niin kastuin vielä minäkin, sillä Ossin ratojen aikaan satoi välillä rankastikin... Mutta tällä radalla en ihan ymmärtänyt mitä tapahtui. Joko iski kisaväsymys vai mitä ihmettä. Aki tempaisi seiskahypyn ohi ja vielä ulkokautta. Mielestäni olisi ollut ihan looginen hyppylinja edelliseltä... Nooh. Koska jouduimme ottamaan seiskan uusiksi niin sitten olin kasin eri puolella kuin Aki. Ja sehän tarkoitti sitä, että herra istahti esteen taakse... :D kun ei voi hypätä mua kohden. Vauhtia siis ja yhtämatkaa... Loppu sujuikin sitten oikein kivasti. Tuloksena siis 10 virhettä ja sijoitus kuitenkin neljäs.

Eikä ne Ossinkaan nollat niin kaukana olleet. Meillä on vaan nyt ollu "epäonnea" rimojen kanssa kun muut pelittää... Ossi aloitti kisaurakan C-kisalla, eli hyppärillä. Varasti ihan porsaana lähdössä mutta onneksi oli pelastettavissa oleva alku. Ja voi että miten kauniisti se meni. Ja sitten se YKSI RIIVATUN RIMA pamahti alas. Siinä meni nollat. Että minnuu taas harmitti, miten lähellä se jälleen oli... Vedettiin toka nopein aika ja viitosella sijoituttiin viidensiksi.

Noh, B-kisassa uusi mahdollisuus. Mutta kuinkas meille sitten kävikään... Nyt kun pysyi rimat unohtui YKSI kontakti, alastulo se taisi olla ja sivusilmällä näin kun tuomarin käsi heilahti.
Eikä siinä mitään. Kyllähän se Ossi aika törkeästi sen jätti tekemättä. Mutta voi kun niin jo toivoisi sitä onnistumista Ossinkin kanssa. Eikä aina näitä epäonnen vitosia... Muuten B-radalla meno oli ihan mahtavaa. Mee laik! Aikamme oli kolmanneksi nopein ja sijoitus jälleen viides.
C-kisan lähdin miettien, että jokos se nolla meillekin tulisi, oli kuitenkin kulkenut aika mukavasti kaksi ekaa rataa.

Mutta kun alkuun tipahti rima nro 4 loppui oma ohjaaminen... Virheitähän siitä seuraa kun huolimattomasti tekee. Eli kaikki loput voidaan panna suoraan miun piikkiin. Toki tuo rimakin saattaa olla liian aikaista käskytystä tms. Puomia alastulokontakti jäi välistä ja muurin jälkeen ajettiin seuraavan hypyn ohi ja siitä kielto. Saatiin kuitenkin korjattua ja paineltiin rata hyllyttämättä (WOO-HOO) loppuun... Sijoitus 15 virheellä niinkin hyvä kuin neljäs.

Takana oli siis mahtava kisapäivä. Kaikki sujui mukavasti, vaikka sade vähän kastelikin ja Ossi hieman taas varasti...

Akin tulos taas lämmitti mieltä vaikka Ossia vaivaava "viitoskirous" ohjaajan mieltä vähän latistikin. Mutta jospa se saadaan karistettua vielä joku päivä kun sitkeästi kisataan vaan. Pakkohan meidän on nolliakin saada kun nyt on ruvennut kuitenkin ihan kivasti kulkemaan. Kummityttönikin jaksoi koko päivän reippaasti. Vaikka kotimatkalla hälle hyytymys iskikin... Tosin täytyy myöntää, että otti ohjaajakin parin tunnin tirsat ennen saunaa...
Kuvat Anne Lind.