Hierontaa

Tänään töiden jälkeen hain Akinaattorin kotoa ja kurvattiin Kirsille hierontaan. Eikähän sieltä herrasta mitään poikkeavaa löytynyt. Suht samat pikkujumit kuin edelliselläkin kerralla. Toisessa nivusessa oli jumi. Mutta mitään selvää syytä ei taaskaan sille hyppäämättömyydelle löydetty. Päässä vika siis ;D
Eläinlääkärin kanssa oli silloin kisojen jälkeen puhe, että kuvataan lonkat ja selkä sitten rokotusten yhteydessä. Tuleepa tsekattua nekin.

Eilen meillä kävi trimmauksessa Akin tyttö Sumu. Olipahan muuten ihanan reipas tapaus. Ja nätti kuin mikä. Musta tukka ja ruskeet silmät. Ja ai miten nätisti malttoi olla trimmattavana vaikka eka kerta jänskättikin välillä.

SERT-A & eläinlääkäriä

Männä lauantaina kello piippasi meidät ylös ja miun mahassa oli varpusparvi heti aamusta alkaen. Ihan kauheeta jännitystä taas ilmassa, mutta niin vaan auton nokka kääntyi Haminaa ja piirinmestaruusskaboja kohden. Tuomarina kolmosissa Esa Muotka ja radat oli mukavia, vaikka alut olikin meille mahdottomia. Niin tässä agiradallakin Ossi pikkaisen ennakoi lähdön ja ampui kakkoshyppyä kohden, väärästä suunnasta tietenkin mutta jotenkin ehdin ja sain sen takaakierrolle. Vaikka arvelin että tuosta mahdettiin saada vitonen... Ossi teki tosi nättiä rataa ja okserikin pysyi yläällä (kun aika monella se muuten tuli alas). Kontaktitkin osuivat kerrankin oikeille paikoilleen myös kisoissa. Silti olin maalissa enemmän kuin yllättynyt, kun kuulutettiin ettei ratavirheitä. Ajankin ne sanoi, mutten tiennyt että päästiin nippa nappa ihanneajan allekin. En näet vielä tässä vaiheessa edes tiennyt ihanneaikaa ;)
Startattiin radalle heti alussa joten jännittämistä riitti muiden suorituksia katsellessa, etenkin yksi jos toinenkin koirakko tuli maaliin 5 virheillä. Melkoista piinapenkkiä kun tajusin mikä mahdollisuus. Ja niin vain sijoitus kakkonen ja eka agiserti. Valiokello siis käynnistyi. Ai että joku oli Hangon keksinä...

Oli muuten ihan pakko ottaa todistusaineistoa tuloksista... :) Mee happy. Vaikka ohjaajalta edelleen uupuu entinen vauhti (juu-u ennen nilkkaonnettomuutta menin ainakin aika-ajoin nopsempaan) niin sertikin on mahdollinen jos ne nopeemmat pudottelee rimoja (meidän onneksi).

Hyppärille lähtiessä oli tavoitteena saada tulos. Tällä radalla kepeille vienti osoittautui lähes kaikille haastavaksi, kuten myös meillekin. 10 virhettä niiltä, ekaksi oli menossa väärään väliin aloittamaan ja sitten vielä korjailtiin jotain väärin. Mutta kymppi alla ja ysihypyn takaakierrolla se tapahtui... Se mitä pelkäsin, että jos saan ja ehdin tuuppaamaan sen takaakierrolle niin minne itse menen... Eli jymähdin palttiarallaa paikoilleen - ja mitä tekee Ossi? No hyppää esteen tietty vääräänkin suuntaan... Hyllyhän siitä tuli ja ihan ohjaajan hylly. Pitäis liikkua ja ohjata koiraa. Muuten rata oli kyllä nättiä menoa.

Joukkuekisassa tuomarina oli Kokkosen Tuija ja melkolailla haastava rata olikin. Meidän LAU pinkki joukkueessa oli Ossi, Salma, Pyry ja varakoiran paikalta joukkueeseen noussut Aki. Ja tiimi oli tietty pukeutunut pinkkiin.
Ossin kanssa aloitin ekana ja rataa mentiin enemmän ja vähemmän pelastellen kohtia; kymppihypyn oli jo kiertäny väärälle puolelle mutta jotenkin sain pelastettua ja kierrätettyä takaisin, putken sijaan tosin livahti A:lle ja hylly.
Salma teki upean tuloksen ja Pyrykin pääsi maaliin hyllyttämättä. Viimeisenä baanalle Aki. Aki, joka päätti olla hyppäämättä hyppyäkään. Pikkasen otti kupoliin, vaikka tää niin tyypillistä Akia onkin... Joskaan ei ollut kauhean kiva kun tuomari rupesi huutelemaan perään kaikkien kuullen ja kovasti "että tuo koira on ihan rikki... tai ei rikki mutta ihan jumissa ja kipeä... jne". Ja tämä kaikki niin ettei hän edes tunne koiraa tai tule kysymään että onks kaikki ok... Päinvastoin, tuollainen on mielestäni melko loukkaavaa käytöstä. Asiat voisi esittää henkilökohtaisesti. Ja siksi toisekseen, en ole niin hölmö että kipeän koiran kanssa lähtisin...

Kotimatkalla soitin lekurille joka tsekkasi Akin, eikä hän löytänyt mitään isompaa vaivaa koirasta. Kirjoitti meille kuitenkin sairaslomalapun, sillä olin ilmonnut Akin sunnuntain kisoihin. Mutta koska tuomari oli sama, niin päätin etten naamaani siellä näytä. Nyt on kuitenkin hieroja varattu ja käydään katsomassa löytyykö sieltä jotain jumia. Vahvasti epäilen, sillä sunnuntaina mökillä loikki ja pomppi ja riekkui ihan normisti. Jäi siis multa elämäni ekat kisat (joihin jo ilmoittauduttu) välistä. Ja Aki pitää varmuuden vuoksi taukoa treeneistä pari viikkoa.

Pikkaisen tuo tuomarin käytös harmitti tai myönnetään ettei edes ihan pikkaisenkaan, mutta Ossin päivästä oli niin hyvä mieli... Joten niihin tunnelmiin hyvä lopettaa: Kattokaa nyt mitä mulla on...

Piirinmestaruuksia kohti

Eilen tehtiin jotakuinkin tällainen treeni illalla. Vähän leijeröintiä, takaakierto ja jotain muitakin. Ja tietty kontaktit otettiin tarkasti. Molemmat pojat teki hienosti. Akin kanssa vaan meinaa unohtaa ettei itse saa stoppailla. Ja ohjaaja voisi muistaa miettiä käännökset vähän loogisemman kautta, menen välillä kuin putkiaivo ja heiluttelen ohjauksia väärällä kädellä jne...

Tänään perjantaina olin taas varannut hallin ja tehtiin kontakteja molempien poikain kanssa. Ja vähän keppejä. Aki yleensä kisoissa kontaktit muistaa, kun isänsä taas... Mutta toivossa hyvä elää, että Ossikin huomenna tsemppaisi niillä. Ainakin tänään ne meni todella upeasti!!

Lomalla on aikaa...

...Etenkin kun lapset läks kouluun taas niin äipällä on päivät vapaita. Sen kunniaksi käytiin tiistaina päivällä hallilla omatoitreeneissä vähän kontakteja tekemässä. Molemmat koirat teki hienosti. Lisäksi tehtiin pitkästä aikaa pöytäkin. Ja sitten ihan pieni pätkä perusrataa. Hikihän siinä helteessä tuli. Nekin kun alkoivat koulun myötä vaikka itse "kesä" tuntui niin kylmältä ja sateiselta. Ja niitä punkkeja vaan riittää ja riittää myrkyistä huolimatta. Ne on niinkun niin ällöjä! Ja levittää kaikkea inhaa... Tälläkin hetkellä yksi tuttavan koira on hoidettavana punkin levittämän anaplasmoosin takia. Ei kiva ei!!! Potilaalle toivotellaan pikaista paranemista!

Illalla lähdettiin vielä reippaana sauvakävelylle (ohjaaja kondikseen-projektia pukkaa). Otin Akin mukaan ja huristelin Titin ja poikain luokse. Kierrettiin ihan mukava lenkki joka oli tehokas niin itselle kuin koirallekin (ehkä). Koirat juoksenteli irti ja ai miten nätisti pojat keskenään oli, ei mitään pöhinöitä. Mutta eipä tuo Aki juurikaan pöhise ja pullistele kun on yksin, mutta jos Ossi on mukana niin kylläpä on toinen ääni kellossa.
Tällä viikolla luvassa vielä normitreenit ja perjantaina hallivuoro aamulla. Niillä sitten mennään viikonlopun kisoihin...

Hirwwweeetä juoksutreeniä...

Tässä viimeaikoina on vaan lomailtu ja mökkeilty joten oli aika meidänkin palata ruotuun. Näin lomalla kun on aikaa, niin läksin aamulla Titin kanssa treenaamaan. Ja mimmoset treenit me vedettiinkään... Juoksusuoraan vaan ja kaksi kertaa kahdella koiralla. Taivas, että viimoisessa spurtissa rupesi jo jalat huutamaan helppiä eikä keuhkot saaneet ilmaa... Mutta hyvät treenit, ihan huippuhyvät. Akillakin oli vauhtia ihan kivasti, eikä Ossillakaan kontaktit olleet huteja. Tehtiin ekaksi tuo ympyröity treeni ja toiseksi keinu ympäri ja käänteisesti (neliöt). Titi testasi myös Ossin kanssa ja hyvin se meni.
Tänään selvisi myös, että piirinmestaruusjoukkueessa menenkin kahdella koiralla. Aki oli laitettu varakoiraksi, mutta harmiksemme yksi joukkuetoveri on lievässä kennelyskässä... Näin meitsi painelee taas tukka putkella... (joopajoo...)