Männä lauantaina kello piippasi meidät ylös ja miun mahassa oli varpusparvi heti aamusta alkaen. Ihan kauheeta jännitystä taas ilmassa, mutta niin vaan auton nokka kääntyi Haminaa ja piirinmestaruusskaboja kohden. Tuomarina kolmosissa Esa Muotka ja radat oli mukavia, vaikka alut olikin meille mahdottomia. Niin tässä agiradallakin Ossi pikkaisen ennakoi lähdön ja ampui kakkoshyppyä kohden, väärästä suunnasta tietenkin mutta jotenkin ehdin ja sain sen takaakierrolle. Vaikka arvelin että tuosta mahdettiin saada vitonen... Ossi teki tosi nättiä rataa ja okserikin pysyi yläällä (kun aika monella se muuten tuli alas). Kontaktitkin osuivat kerrankin oikeille paikoilleen myös kisoissa. Silti olin maalissa enemmän kuin yllättynyt, kun kuulutettiin ettei ratavirheitä. Ajankin ne sanoi, mutten tiennyt että päästiin nippa nappa ihanneajan allekin. En näet vielä tässä vaiheessa edes tiennyt ihanneaikaa ;)
Startattiin radalle heti alussa joten jännittämistä riitti muiden suorituksia katsellessa, etenkin yksi jos toinenkin koirakko tuli maaliin 5 virheillä. Melkoista piinapenkkiä kun tajusin mikä mahdollisuus. Ja niin vain sijoitus kakkonen ja eka agiserti. Valiokello siis käynnistyi. Ai että joku oli Hangon keksinä...
Oli muuten ihan pakko ottaa todistusaineistoa tuloksista... :) Mee happy. Vaikka ohjaajalta edelleen uupuu entinen vauhti (juu-u ennen nilkkaonnettomuutta menin ainakin aika-ajoin nopsempaan) niin sertikin on mahdollinen jos ne nopeemmat pudottelee rimoja (meidän onneksi).
Hyppärille lähtiessä oli tavoitteena saada tulos. Tällä radalla kepeille vienti osoittautui lähes kaikille haastavaksi, kuten myös meillekin. 10 virhettä niiltä, ekaksi oli menossa väärään väliin aloittamaan ja sitten vielä korjailtiin jotain väärin. Mutta kymppi alla ja ysihypyn takaakierrolla se tapahtui... Se mitä pelkäsin, että jos saan ja ehdin tuuppaamaan sen takaakierrolle niin minne itse menen... Eli jymähdin palttiarallaa paikoilleen - ja mitä tekee Ossi? No hyppää esteen tietty vääräänkin suuntaan... Hyllyhän siitä tuli ja ihan ohjaajan hylly. Pitäis liikkua ja ohjata koiraa. Muuten rata oli kyllä nättiä menoa.
Joukkuekisassa tuomarina oli Kokkosen Tuija ja melkolailla haastava rata olikin. Meidän LAU pinkki joukkueessa oli Ossi, Salma, Pyry ja varakoiran paikalta joukkueeseen noussut Aki. Ja tiimi oli tietty pukeutunut pinkkiin.
Ossin kanssa aloitin ekana ja rataa mentiin enemmän ja vähemmän pelastellen kohtia; kymppihypyn oli jo kiertäny väärälle puolelle mutta jotenkin sain pelastettua ja kierrätettyä takaisin, putken sijaan tosin livahti A:lle ja hylly.
Salma teki upean tuloksen ja Pyrykin pääsi maaliin hyllyttämättä. Viimeisenä baanalle Aki. Aki, joka päätti olla hyppäämättä hyppyäkään. Pikkasen otti kupoliin, vaikka tää niin tyypillistä Akia onkin... Joskaan ei ollut kauhean kiva kun tuomari rupesi huutelemaan perään kaikkien kuullen ja kovasti "että tuo koira on ihan rikki... tai ei rikki mutta ihan jumissa ja kipeä... jne". Ja tämä kaikki niin ettei hän edes tunne koiraa tai tule kysymään että onks kaikki ok... Päinvastoin, tuollainen on mielestäni melko loukkaavaa käytöstä. Asiat voisi esittää henkilökohtaisesti. Ja siksi toisekseen, en ole niin hölmö että kipeän koiran kanssa lähtisin...
Kotimatkalla soitin lekurille joka tsekkasi Akin, eikä hän löytänyt mitään isompaa vaivaa koirasta. Kirjoitti meille kuitenkin sairaslomalapun, sillä olin ilmonnut Akin sunnuntain kisoihin. Mutta koska tuomari oli sama, niin päätin etten naamaani siellä näytä. Nyt on kuitenkin hieroja varattu ja käydään katsomassa löytyykö sieltä jotain jumia. Vahvasti epäilen, sillä sunnuntaina mökillä loikki ja pomppi ja riekkui ihan normisti. Jäi siis multa elämäni ekat kisat (joihin jo ilmoittauduttu) välistä. Ja Aki pitää varmuuden vuoksi taukoa treeneistä pari viikkoa.
Pikkaisen tuo tuomarin käytös harmitti tai myönnetään ettei edes ihan pikkaisenkaan, mutta Ossin päivästä oli niin hyvä mieli... Joten niihin tunnelmiin hyvä lopettaa: Kattokaa nyt mitä mulla on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti