Juu, en ala en... Kisoihin siis omalle hallille kyydissä kummityttö katsojaksi. Tuomariksi oli vaihtunut oman seuran Sami Topra. Hypärin profiili vaikutti ihan "Akin" radalle. Mutta mitä ihmettä. Tää myö sössittiin ihan luokattomaksi. Uupui vauhtia. Jostain syystä koira paineli kolmoshypyn ohi vaikka linja oli ihan suora... Sitten tultiin kuutosen ohi ja sitä mie en vissiin enää jaksanu korjata. Paikkapaikoin oli sitten ihan ok menoa slaalomilla esim. Mutta ei kauhean hyvät fiilikset omasta(kaan) suorituksesta tällä radalla jääny.
Sitten agirata. Kattelin profiilia ja mietin et ei oo yhtään meidän juttu. Muutamia pikku viboja oli kuten se että ohjaaja seisoi koiran tiellä putkelle 6 mentäessä, mutta onneksi koira väisti ja meni silti oikein. Huomasi muuten radalla, että oli käyty treenaamassa kontakteja nameilla - Aki napotti alastulolla ja etsi nakkia hetken... Keinu oli taas hidas mutta mitä maaliin nollilla. Olin niin onnellinen. Ja muutkin sanoi että kolme nollaa tuli radalta. KUNNES... Listat tuli seinälle ja meillä olikin +3,07 sekkaa yliaikaa. Tuliko se nyt noista nakkien etsimisestä ja keinulta....vai??? Voi pe***le sanon minä. Ja oikeesti, itkuntirahduskin pääsi kun pettymys oli kova. Ja kun vielä halusin veistä haavassa kääntää niin kysäisin tuomarilta, että kyllä, koska koiria oli 11 niin nollalla olis saatu se uupuva luva. Vaikka päästiin siis palkintopallille nro 3 niin fiilikset oli vähän alavireiset...
Vielä oli jäljellä yksi yritys. Hellettä oli kovasti ja omia jalkoja jo hapotti. Eikun koira viilennykseen vedellä ennen starttia ja menoksi. Nyt löytyi vauhtia mutta sitten ohjaaja päästi sen hyppäämään 6 hypyltä suoraan (huono haltuunotto)... Hyllyähän se sieltä siis pukkasi taas. Kepit uusittiin ja puomin alastulon loikkasi. Muuten oli ok.
Eli ei siis hääppöisellä fiiliksellä tänään. Ehkä mä märehdin taas pari päivää ja sitten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Kohta jo 2,5 v jahdattu sitä uupuvaa... vähemmästäkin ohjaaja masentuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti