Voihan nolous...

No jopas oikeasti on noloa, että blogi on torkkunut... Mutta kai se torkkuu jos ei treenaillakaan. Tässä on viimeaikoina sattunu jos jonkinlaista "veruketta" ettei oo päästy treeneihin, kuten inventaario töissä, kouluttautumista jne... Mutta ei se mitään. Tänään päästiin. Tiesin, ettei Ossin ryhmässä ole kaikki paikalla joten otin Akinkin mukaan. Edellisen ryhmän jättämä rata vaikutti ihan kauhealta... Välillä oli pitkiä vientejä (8-9-10) ja välillä tuntui että ahdasta ja vaikka mitä.
Ossin kanssa eka kierros oli säätöö vähän joka kohdassa jotain... Ja aiaijai miten komee lentokeinu. Ohjaaja oli sekasin käsissä ja jaloissa ja tissien suunnassa. Mutta selvittiin me maaliin.
Aki oli timanttinen! Mitä nyt sekin otti lentokeinun ja sen seurauksena taas ryömii keinun (huokaus). Mutta muuten, aijaijai kun se kääntyy pienessä. Ja vauhtia oli taas kivasti. ja pysyi komeasti hanskassa hypyn 14 jälkeen (ettei kimmonnut viereiselle hypylle, joka oli lähellä!!) kun ohjaaja saatiin tajuamaan "vastakäännös" koiran suuntaan nähden.
Se sama toimi muuten Ossilla kakkoskierroksella. Muutenkin Ossikin kanssa kakkossuorite oli huomattavasti parempi. Muutamia kohtia höylättiin mutta saatiin hyviä ideoita ja uusia aatoksia. Aki ei tehnyt toista kierrosta kun eka oli niin hyvä. Jäi hyvä ja iloinen mieli eikä liikaa toistoja.
Olipa kiva taas olla baanalla. Joskin ohjaajan kantapää sanoo varmaan sopimuksen kohta irti... Se on kipuillut jo useamman viikon, särkylääkekuurista huolimatta. Kai siihen auttaisi vain totaalilepo, mutta kuka sitä nyt lepäilee...