Niin vaan oltiin reippaasti Akin kanssa 1.1. heti treenailemassa. Heini oli valmistellut meille radat ja tällaiset ne suunnillen ulkomuistista vedettynä olivat. Vaikuttivat helpoilta mutta totuus oli toinen...
Eka rata kellotettiin ilman koiraa, virtuaalikoiran kanssa siten, että katse piti olla koirassa....
Vekki kakkoselle ja siitä oma linja nelosta kohti. Koiran lähetys neloselle, valssi ja linja kunnolla kutoselle (että ehtii lähettämään takaakierrolle....)
Kyllähän se vielä ilman koiraa sujui ja aikakin saatiin kellotettua. Mutta kun otin Akin radalle taisi jäädä kellotukset saamatta... Sille (tai meille) on vaan niin vaikeita nuo lähetykset. Se jää arpopaan pitikö hypätä vai tulisiko vaan ohi.
Jollain keinolla olen saanut sen kammoksumaan hyppyjä niin paljon, ettei se tarjoa niitä ollenkaan... Mielummin tulee ohi. Eli tällaista lähettämistä pitää reenata. Ja saatiin vinkkejä miten treenataan sitä, että alkaa tarjoamaan hyppyjä... Tämähän ehkä olisi pitänyt pentuna tehdä, mutta enpä ole osannut opettaa...
Heinin avustuksella ja hyvillä herkuilla ja targetilla, tehtiin sekä tuota vekki kohtaa, että nelosen lähetys & valssi yhdistelmää. Kyllä se Aki alkoi hokaamaan, mutta voi että se voi jotenkin olla kauhean epävarma tuollaisissa... No tästä on kai suunta vain ylöspäin???? Ja onneksi meillä on nyt edes hetkenaikaa tuo ihan KOUTSI!!!! Apu tulee kyllä tarpeeseen.
Kakkosradalla jätettiin virtuaalikellotukset pois, sillä reeniaika oli jo mennyt :) mutta jatkettiin hieman yli. Lähdettiin radalle tuolta puomin suunnasta vinosta, sillä rata rakentui niin, että ykkönen oli melko lähellä seinää, eikä koira olisi saanut yhtään vauhtia jos olisi jättänyt sen suoraan ykkösen taakse... Kokeilin ensin tulla täältä kakkosen kautta ja sitten pakkovalssille. Mutta selkeästi parempi oli tehdä persjättö juuri vastakkaisella puolella jolloin pakkovalssille oli helpompi mennä.... Heti perään valssi, joka meikäläisellä oli armottomasti myöhässä, mutta riitti oneksi kertomaan koiralle, että käännytään.... 5 ja 6 väliin pieni veto... ja sitten 7 alkoi meille niin normit ongelmat. Toki sekin vaikutaa, että meikäläinen jänskää jo valmiiksi kohtaa jossa minä en saa omaa vauhtiani ja linjaani pidettyä yllä... Aki olisi pitäny lähettää hypylle, mutta meikä sai sen aina kieltämään... Ja jotenkin minäkin jähmetyin lähetyksessä. Huokaus. Ennakoiva jähmettyminen :) Mutta tuonne asti rata oli hyvä ja alussa persjättö oikeinkin loistava. Että ollaanhan me jotain vissiin opittukin? Mutta Aki pääsee huomennakin (tai siis tänään, kun kirjoitan tämän vasta treeniä seuraavana päivänä) reenaamaan siivekkeen kiertoa ja sen hypyn tarjoamista.... Pakkohan tälle on nyt jotain ruveta tekemään ettei se jatkuvasti kieltäisi tuollaisissa kohdissa...
Näin on treenivuosi polkaistu käyntiin. Lisenssi pitäisi vissiin maksaa ja katsastella kohta kisakalenteriakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti