Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

torstai 2. tammikuuta 2014

Reenii

Ja niin sitä polkaistiin Ossinkin treenit käyntiin. Ilmeisesti muut reenaajat lomailee, kun eilinen rata oli vain pienillä muutoksilla paikoillaan. Niinpä muutettiin rata eiliseksi ja kokeiltiin Ossinkin ryhmässä samoja muuveja... Niitä joita en siis Ossin kanssa ehdi tekemään :)
Ekaan treeniin tein vekin sijaan vastakäännöksen. Se toimi Ossilla niiiiiiin makian hyvin. Ja sillä sain hyvän linjan neloselle. Ossi lukee hyppyjä paremmin joten nelonen sujui paremmin, joskin koira ei käänny ihan niin näppärästi kuin Aki, eli hyppylinja jatkui turhankin kauas poispäin radasta. Mutta se antoi minulle tarvittavat sekunnit ehtiä pinkomaan kutosen takaakierrolle.... Joskin sitten ohjaaja kompasteli jalkoihinsa ja ohjasi koiran puomille. Rata uusiksi pariin kertaan. Ihan kivoja suorituksia. Jotain pientä säätöä jossain kohdin, mutta tyytyväinen olin viimeiseen suoritukseen.

Sitten meille se ehdottomasti karmaisevampi treeni.... En muuten millään ehtiny persjätölle kakkoselle. Tai kerran ehdin melkein ja Ossi hyppäsi suoraan jaloille. Sitten kun ehdin alta pois niin pakkovalssi meni iiiiihan pipariks eikä puhettakaan ehtiä valssille. Huh. Muutaman kerran yritettiin urheasti ja päädyttiin vaihtamaan taktiikkaa. Ohjasin koiran takaa kakkoselle ja juoksin kakkosnumeron puolelta, laitoin koiran kolmoselle takaakierrolle ja nykäisin siivekkeen kautta (vasen) neloselle. Se oli ehkä hieman hitaampi mutta tällä saan estettyä ettei hyppää takaisin. Bakläppiä kokeiltiin, mutta koska Ossi ei sitä osaa niin hyppäsi esteen aina takaisinkin päin... Mutta tällä säädöllä ehdin valssille (tai nooooh, olihan sekin vähän myöhässä, mutta valssi kuitenkin....) ja tuo loppuratahan sujuikin tosi kivasti. Mutta olihan tuota alkua toistettukin ihan u-r-a-k-a-l-l-a!

Ossi reenin jälkeen jäin tekemään Akin kanssa niitä siivekkeen kiertoja mitä Heini eilen neuvoi. Ja ihan oikeasti. Hetken Aki katteli mua et mikähän on homman nimi, mutta kun keksi niin toistoja alkoi tippumaan ihan kunnolla... Otin hieman etäisyyttä siivekkeeseen. Siinä vaiheessa Aki pikkaisen meinasi oikoa, mutta kun ojensin hieman namikättä estettä kohden niin alkoi taas sujumaan. Näitä pitäisi nyt vaan ehtiä käydä tekemässä... Niin hassulta kun se tuntuukaan.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino