Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

torstai 20. helmikuuta 2014

Ihmekoira Aki

Tänään Heini-koutsi oli suunnitellut meille tällaisen radan. Ei mitenkään yltiövaikea, mutta vaati tekemistä. Esimerkiksi tuo alku 1-5, jonka ajatteli vaan "menevänsä" sisälsi jo monta eri vaihtoehtoa.
Puomilta hieman vetoa vasemmalle ja takaaleikkaus ja neloselta putkeen lähetys. Tai yllättäen persjättö (en ois ikinä osannu kuvitella sitä tällaiseen kohtaan...) jo A:n kohdalta alkaen. Tai valssaus A:n alastulolle.

Kepeille mentäessä merkkaus 5 ulostulolle ja tarkka ohjaus kepeille (tässä olisi ollut mahdollista myös kiertää toista kautta, tuolta A:n ylöstulopuolelta ja pitkä putki. Tällöin pääsi näppärästi keppien vasemmalle puolelle - jos sinne ajatteli menevänsä). Itse kuitenkin valitsin tuon "lyhemmän reitin, jossa lähetin koiran putkeen ja kipaisin vastaanottamaan putkelta. Kepit oikealta ja ohjaus seiskalle.

Itsenäistä keinua treenattiin samalla, kun Heini laittoi palkkakuppia sinne. Itse pääsin siis ajoissa pakkovalssille kepeille ja taas sinne oikealle puolelle. Tarkka näyttö keppien alkuun. Keppien loppuun valssi ja putkeen lähetys.

Kepeiltä lähetys (työntö) hypylle 13 ja valssi. Tarkka linjaus ja katse vasemman olan yli koiraan, jotta saatiin putkenpään ohi. Jos yhtään arpoi tässä, niin takulla livahti putken väärään päähän. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähettää koira hypyltä 13 kiertämään putki tuolta takaa ja ottaa sitten pimeään putkenpäähän. Tämä ei ollut meidän juttu, jotan valssilla vaan. Ja tarkalla suunnan linjauksella.

Kepit, putki ei ihmeellistä. Hypyltä 17 napakka yhden askeleen työntö hypylle 18 ja sitten terävä kääntö kohti A:ta (siis ohjaajalla). Loppusuora häämöttää jo.
Oikein mukavat treenit. Akin kanssa mentiin tänään medihypyillä, ihan huvin vuoksi. Saipahan koira vauhtia ja voitiin keskittyä tekniikkaan ja tekemiseen kun ei töksähdellyt hypyillä.

Sitten tuo otsikon ihmekoira.
Mä en ymmärrä. Ikinä en ole omistanut koiraa joka ei reagoisi korvatulehdukseen, ainakaan niin pahaan kun Akilla oli. Ihan sattumalta huomasin treenin jälkeen, kun rapsuttelin koiraa ja korva kääntyi ympäri... Tsiisus. IHAN järkyttävän punainen ja ärtynyt ja erittävä ja ja ja.... vaikka mitä. Ihan kamalan näköinen. Ja tasan taatusti on ollut kipeä jo jonkin aikaa. Mutta herra ei ole virkkanut y-h-t-ä-ä-n mitään, ei ravistellut päätään, rapsuttanut korvaa tmv... Ja näin on muuten tämän koiran kanssa käynyt joskus aikaisemminkin. Omituista, miten se voi olla reagoimatta??? Kunpa näkisitte minten karmean näköinen se korva oli...  Eli meidän ilta meni sitten putsatessa ja lääkitessä korvaa.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino