Mutta jos niitä ei ole opeteltu alunalkaen kunnolla/oikein/ollenkaan, niin meneehän siinä aikaa, että ohjaajan kaikki osat liikkuu oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Tässä kohtaa saanen huokaista ja harmitella että miksei näitä opettanut kukaan sillon kun aloitin harrastuksen... Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan - vai?
Tänään siis vuorossa päällejuoksu. Koira jätettiin tuonne (kuvassa koira) odottamaan ja mentiin itse tuon kakkoshypyn "kauemman" siivekkeen kohdalle, käsivarren mitan päähän siitä. Kun koira lähteen ponnistamaan niin siinä vaiheessa oli pitänyt ehtiä näyttää esteestä katsottuna ulommalla kädellä ja astua (ja kyykätä alas) ulommalla jalalla yksi askel eteen ja näyttää koiralle takaakierto. Ja huom. Kättä ei heitellä ja nosteta, vaan sillä näytetään tavallaan siihen siivekkeen ulkoreunaan alas (suunta siis). Helposti kyllä tuli heiluteltua raajoja... Sitten ponnistetaan tukijalalla ylös ja käännytään esteen kautta menosuuntaan ja otetaan koira sitten sillä vastakkaisella kädellä (nyrkki/käsi suunnilleen vastakkaisen olkapään kohdille...) hypyn yli. Ja tässä kohtaa pitäisi siis olla itse jo menossa hippulat vinkuen niin että olet koiraa edellä. (On muuten vaikee koettaa kirjottaa nyt itelleen miten se tehtiinkään...) Päällejuoksu sopii siis kun rata jatkuu suht suoraan (seuraavat esteet korkeintaan 45 asteen kulmassa tuosta kakkosesta mihin se päällejuoksu tehtiin). Muutaman kerran veivattiin. Ihan kivasti se sitten alkoi kuitenkin sujumaan kun luottaa että se koira tulee sieltä hypyn yli... Kunhan vaan muistaa sen katsekontaktin!!! Tulee nimittän varmasti ohi jos ei katso koiraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti