Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kuka vaihtoi mun koiran?

Tänään siis treenivuorossa Ossi. Sirpa toi tällaisen hauska ratapätkän.... Ossin ekan suorituksen... ja tokankin jälkeen piti ihan oikeesti ihmetellä, että missä se mun räyhäävä, omiaan tekevä possukiituri oli??? Matkaani oli lähtenyt kuuliainen ja äärimmäisen siistiä ja tarkkaa työtä  ja vielä RAUHASSA tekevä koira. Vauhtiahan sillä oli mutta tatsi oli oikeesti ihan sairaan siisti. Kunpa se olis tollasella flow:lla kisoissakin, jotenkin seesteistä menoa. Ja minä tykkäsin!!!!
Eihän se meikäläisen meno mittään kaunista oo mutta koira teki niin makeesti, että so what? 
Koira lähtöön ja itse kakkosen taakse vastaanottaman niin, että vasemmalla kädellä kutsuin ja selkä oli tuonne radan keskustaan. Siitä pieni pakitus, tilaa koiralle ja takaakierrolle 3. Putken 6 jälkeen valssi niin ehti paremmin ohjata seiskalle ja välistä kasille ja sitten sai jo etumatkaa tuonne pussin jälkeiselle takaakierrolle. Siitä putkelle vienti (varmistus ettei mene A:lle) ja kirmaus tuolta kuvaa katsottuna A:n oikealta puolelta. Kun Ossi irtosi hypylle 12 niin takaaleikkaus ja kepeille lähetys. 
Keppien jälkeen valssi ja tarkasti ettei päässyt A:lle. Ja sitten kuvasta katsoen A:n vasemmalta puolelta. Heitto hypylle ja valssaus ja taas A:lle oikealta. Pikkaisen meinasi alastulo unohtua ekalla kerralla. Korjattiin. Takaakierrolle 19 sai kipittää muuten ihan tosissaan... Ja loppu olikin hauskaa hyppyytystä ja kepit. Oli kyllä niin mainio treeni ja vielä mainiompi koira mulla mukana. Välillä tuntui, että oliko Ossi edes oma itsensäkään kun meno oli niiiiiiiiin ihanan tarkkaa ja kuuliaista. Ja vielä 2 sujuvaa rataa sellaista! Oih mikä nautinto. Mamman murukka.

Sitten ryhmän lopuksi tekaisin radan vielä Akinkin kanssa. Yllättävän hyvin veti jäbäkin. Tuota alkua vaan ei voinut ottaa kakkosen takaa kun Aki jarrutti esteelle, että kun sä mamma seisot siellä takana... Eli jäin tuohon kakkosen siivekkeen viereen ottamaan vastaan, mutta sitten jatkettiin kuten Ossinkin kanssa. Niin kivasti mennä viipotti Akikin ja hienosti muuten haki kepitkin. Pikkaisen sillä valui hyppy 24 pitkäksi, mutta suurin syy taisi olla se, ettei ohjaaja tehnyt mitään kun niin kovasti hapotti ettei jaksanut enää. Oli kuulkaa henki pihisemässä aina radan jälkeen. Sai ihan niinkuin juosta!!!
Mutta kivat treenit ja hyvä mieli.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino