No niin. Kyllä me viime viikolla treenailtiinkin jotain pientä, muttei jaksanut niistä raapustella. Mutta tänään aamulla lähdetiin Titin, Pyryn, Harun ja Ossin kanssa kohti Imatraa ja Wuoksen kisoja. Hellettä piisasi aina palkintojen jakoon asti jolloin ukkosmyräkkä rakeineen iski. Tuomarina oli Hannikaisen Elina. Ratapiirrokset on napattu tuomarin facebook-kansiosta.
A-rata oli agirata, jossa Oikarinen meilkein pysyi lähdössä... Tiputti kyllä ekan riman jolloin mulla levisi pikkaisen pakka ja mentiin neloshyppy väärinpäin ja hyllyhän sieltä tuttuun tapaan tupsahti. Muuten kai ihan välttävä rata, kontakteja tais loikkia osittain...
B-rata oli myös agirata. Siitä ihan todisteena livekuvaa. Emmalle kiitos kuvaamisesta. Koira lähtöön. Pikkaisen se varasti, mutta ihan hirveästi se ei tuossa suoralla haitannut. Ja ai miten nätisti ukko paineli. Kunnes MURRRRR sekä puomin, että A:n alastulot herra loikkasi. Liekö dementia iski, sillä vasta keskiviikkona me niitä hiulattiin hallilla. Keinun se sentäs otti (huomaa käskytys :D videolla). Vähän harmitti tuo kymppi kun kerrankin olisi aika riittänyt ihan kakkospallille asti...
Mutta ei se mitään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vai miten se nyt meni...? Eli hyppäri. Siellä oli renkaan jälkeen suora linja putkelle, jonne ei siis todellakaan menty vaan piti saada hyppy takaa. Olin ihan varma, että siihen kosahti meidän meno, mutta ei. Muru otti ihan nätisti kohdan - ei edes yrittänyt putkelle. Olin itsekin ihan että WHAAAT? (Ja mikä harmi, niin tietty tältä radalta ei sitä videokuvaa sitten ollut. Itku.) Eli matka jatkuu ja rimat pysyi hienosti vaikka korkealla tuntuivat olevan. Pituuskin oli maksimissaan. Mutta mehän selvittiin nollilla maaliin. Vielä maalihypylle Ossi teki veret seisauttavat stopit. Mulla oli jo kylmä hiki otsalla, mutta siitä se vaan ponnisti yli. JEEEEEEEEEEEEEE!
Että vuosi sitten saatu viimeksi nolla ja palkintopallipaikka....? En edes muista milloin. Aika riitti juuri alle ihanneajan ja kolmospalli oli meidän. Ai että oli onnellinen! Miun muru. Puspus. Se jaksoi upeasti kovasta, hautovasta helteestä huolimatta.
Palkintojen jaossa taivas sitten repesi ja ukkoskuuro sateineen iski. Kastuttiin aika nopsaan mutta onneksi rakeilta ehdittiin suojaan autoon. Mie olin niin onnellinen, pitkästa aikaa oikein kunnolla hyvä ja iloinen mieli suorituksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti