Kylläpä aika rientää

Kääk miten  aika rientää. Blogia ei ole päivitetty. Harrastukset (omat ja lasten) pitävät kiireisenä...
Laumassa kaikki hyvin. Teini-Martti toki pomottelee etenkin lauman vanhinta ja Aki taas on poliisina paikalla jos 2 muuta yrittävät leikkiä... Pääsääntöisesti pojat tulevat hyvin toimeen keskenään... On sitä muutama reikä nahkassa ollut, muttei mitään isompaa riitelyä.
Mennyt uusi vuosi oli muuten ensimmäinen kun lauma makoili rauhallisena. En toedä onko Ossi jo niin huonokuuloinen ettei reagoinut paukkeeseen (jolloin muutkin ovat rauhassa) vai auttoiko Vogelin Avena Sativa kauranversouute. Mutta sitä meidän lauma saa jatkossakin, sillä viime vuonna testasin Sileo reseptilääkettä, enkä havainnut sillä mitään vaikutusta...

Kuvassa herrat pönöttävät jouluaattona 2017. Joulun jälkeen Martti kävi virallisissa terveystutkimuksissa, lonkat B/C ja kyynärät 0/0 sekä silmät terveet. Myös kilpparitulokset olivat kunnossa.

Kovasti ollaan aksaa treenattu. Ossi on eläkkeellä. Omaksi iloksi silloin tällöin hallilla humputtaa matalilla hypyillä. Aki vielä treenaa vaikka ikää 9 vuotta. Vuosi oltiin kisaamattakin ja paluu oli uskomattoman hyvä. Tehtiin kuulkaa triplanollat!!!! WAU  Aki mitattiin kisojen yhteydessä minimaksiksi, mikä on oikein hyvä!

Martti opettelee vielä. Kepit on vaiheessa ja kontaktit osittain (A esimerkiksi vielä matalammalla). Mutta herrasta on tulossa oikein huikea kisakaveri. Onhan meillä vielä paljon opittavaa yhteisestä tekemisestä, mutta hyvää meininkiä meillä on.

Mutta tällaiset pikakuulumiset näin vuoden 2018 alkaessa!

Liikuntaa...

Kuvat by Titi Mäkelä

Tänään parturoinnin jälkeen lähdettiin Martin kanssa hallille aksaamaan. Titi ja Raiku lähti mein seuraksi. Marttihan paineli putken (pitkän ja hieman kaarella) kuin vettä vaan. Ja vieläpä eri kulmista jne. Lisäksi opeteltiin jalkojen välistä kävelyä, keinun perusteita ja hypylle lähettämistä. Nopeasti herra hoksaa jos haluaa. Mutta ellei, niin alkaa etsimään sijaistoimintoja. Esim. hyppäämisen sijasta kiersi hypyn kun ei hoksannut mitä haluttiin, palkalle piti pyrkiä siis eri keinolla. Pari onnistunutta matalaa hyppyä saatiin kuitenkin aikaan.

Treenien jälkeen päästettiin nuoriso ulos rälläämään ja voi sitä riemua. Ne paineli tukka (Raikun tukka) hulmuten ympäri pihaa. Ja leikkivät kukkulan kuningasta. Kivaa oli. Kiitos taas seurasta Titi ja Raiku!

Ja hallilta ajoin vielä Martin kanssa satamaan tallustelemaan ja harjoittelemaan ihmisten, koirien, pyörien, lastenvaunujen jne kohtaamista...
Ja hiivatti kun olis ollu mielenkiintoisia variksia jäällä....
Sanotaan näin, että ihmeen virkeä koira täällä kotona silti on vaikka touhuttiin ihan urakalla.

Moppitukka kesäkuntoon

Kyllä. Kesä tulee. Moppitukka päivitys 1.0 --> rantakuntoon.com
Tänään läksi siis junnarilta tukka. Herra 7 kk ihmetteli viilentynyttä olotilaansa ja kostoksi rullasi hepuleilla talon kaikki matot (kaikki 3) ihan pinoon. Mutta hei. Läähättäminenkin loppui ihan heti.

Männä viikolla saimme tiedon, että moppitukka pääsee agilityn valmentavaan ryhmään - jee. Ja apua! mitähän siitäkin mahtaa tulla...? Ensi viikolla aloitetaan.

Viime viikolla työt haittasi harrastuksia, eikä isommatkaan päässeet treeniin. Muta sitä edellisellä viikolla tehtiin tästä radasta nuo valkoiset numerot, eli haastavampi rata. Ja sitähän se oli. Minulla oli molemmat koirat mukana. Ossi oli ihan mahdoton. Ei niiku kuunnellu eikä nähny :) Melkoista sohellusta oli rata. Ja tuo keppien jälkeinen elämä ei meinannut onnistua millään - pituus mentiin aina poikkipäin. Hohhoijaa.

 Aki selvisi hieman paremmin radasta. Mutta sillä oli se etu, että pääsi ensin baanalle, jolloin ohjaajan jaloissa oli vielä paukkuja. Henna oli kyllä varoitellut, että ootko tosissas että otat molemmat koirat. Joo... Ja se kyllä tuntui illalla omissa koivissa. Oli muuten semmoset pökkelöt että huh. Mutta vaikka rata pelottava olikin niin silti Aki selvisi ihan yllättävänkin hienosti

Kevät

Riviin järjesty... Ja Aki näyttää ihan mäyräkoiralta (=pitkältä)

Melkein rivissä

Yks kattoo sinne ja toinen tänne ja kolmas...

Selfie, johon 2 ei halunnut osallistua

Viikonloppuna oli tosi makeet kelit. Aurinko paistoi ja lämmitti, linnut lauloi. Tuntui ihan keväälle. Kävin kirmaamassa lähirannan jäällä poikien kanssa. Hyvin pärjäsivät.
Tosin muita liikkujia oli niin paljon, että enimmäkseen Martti oli irti - nuo 2 tolloa kun painelevat minne sattuu niin ei viittiny riskeerata että kakara painuu (ja painuisi varmasti) perään teille tietämättömille ja räksyttämään muille ulkoilijoille.

Sunnuntaina samat kelit jatkui ja siippa vei vuorostaan herrat jäälle. Olivat tallustelleet vähän kauemmas kuin me lauantaina joten siellä oli kaikki 3 saanut riekkua ilman hihnoja. Näitä kelejä lisää kiitos!

Reenailuja

 3.3. reeneissä meillä oli jotakuinkin tällainen "perusrata" (vasemmalla). Hyvä treeni jossa tuli pitkästä aikaa treenailtua myös rytmitystä.
Kolmos-putkelta koira ampui melekin suoraan A:lle ellei ollut tarkkana. Samoin 6-hypyn jälkeen piti katsoa tarkasti ettei lipsahda hypylle. 17 ajoissa jarrutus ja tiukka kääntö (ohjaajan linjaan), samoin 18.
Oli oikein mukava pätkä ja meidän eka veto Akin kanssa oli kyllä aikasta upea. Mutta sitten se viimeinen (jonka piti olla se nolla) suoritus menikin ihan reisille. Ohjaaja oli ihan pihalla. Ihan pihalla. Koira teki kyllä mitä sekoilin. Heh.

Viime viikolla olikin sitten tällainen rypistys (oikealla). Happi pois ja jalat huutaa hoosiannaa - teemalla. Ohjaaja hapoilla mutta koira (Aki) oli ihan timanttinen. Aivan loistava. Leijeröinti kepeillä ei onnistunut joten oli juostava putken ja keppien välistä itse. Ja loppu pituuden jälkeen oli aikasta upea. Aki ei edes yrittänyt painua tuonne hypyn väärälle puolelle vaan tosi kauniisti kurvasi juuri oikein päin.
Kyllä se vaan osaa jos haluaa :)

Tänään kävin kouluttamassa omaa ryhmää. Koska koirakoita oli paikalla vain 3 niin moppitukka-Martti pääsi halliin. Riiviö kirmasi taas hepulit saaneena ja kakki halliin. Tietenkin...
Siivekkeen kierto tuleekin jo ihan kuin vettä vaan ja olen jo voinut siirtyä siitä hieman irtikin. Välillä meinaa oikaista minun ja siivekkeen välistä. Mutta hoksaa tosi nopsaan, että joku meni pieleen kun ei namia tulekaan.
Lisäksi moppitukka meni tänään hienosti putkeenkin. Joka oli hieman pidempikin kuin viimeksi kun kokeiltiin. Kerran Heli hieman avusti jotta pysyi paikoillaan ja itse menin putken toiseen päähän. Ja sittenpä kirmasi iloissaan muutaman kerran aivan täysin itse, avustamatta. On se vaan hauska tyyppi tää meijän moppitukka.

Aamu-uimari

Tänään ehdin piipahtaa ennen iltavuoroa uittamassa Marttia. Mukana tällä kertaa ihanat tytöt Haru ja Raiku. Martti taas kasteli tassujaan ja tavoitteli leluja vedestä mutta vieläkään ei rohkeus riittänyt mennä itse uimaan... Mutta kun se sinne nostettiin niin todella hyvin se ui. Ei pärski eikä panikoi. Kyllä tästä vielä hyvä tulee :)
Kivaa oli taas - vaikkei Martin naamasta ehken siltä näytäkään.

Isommatkin treenaa

Kyllä meillä isommatkin pääsee hallille, vaikka kirjoitukset kovasti Martti-painotteisia ovatkin. Viime torstaina ehdin pitkästä aikaa Akin treenivuorolle. Rata kutakuinkin tällainen, ulkomuistista piirretty. Akilla oli vauhtia mukavasti. Ohjaaja pelkäsi polvensa puolesta. Se kun oli vihoitellut edellisen viikon. Mutta kasassa se pysyi ja maaliinkin päästiin. Jopa melko kivalla suorituksella.

Radassa ei mitään ihmeen vaikeita ollut vaikka pari paikkaa epäilin alkuun. Keppien jälkeen laitoin koiran putkeen ja menin esteiden vasenta puolta ja kun Aki ponnisti kympille niin tein takaaleikkauksen joka käänsi koiran hyvin putkeen. 17-18 väliin persjättö. Puomin menin ensin vasemmalta ja 21 kierrätin oikealta. Mahdollista oli mennä myös puomi oikealta ja kierrättää 21 taaemman, vasemman siivekkeen kautta. Eli sekin kokeiltiin. Kumpikin ihan jees eikä jälkimmäisessä edes putki kutsunut Akia vaikka niin alkuun luulin.

Ja koska Akin eka suoritus oli hyvä, niin toiselle radalle otinkin Ossin. Rimat medissä. Vanhus paahtoi ihan hullun kiilto silmissä :) Mamman muru. Pikkaisen unohtui tuo A:n alastulokontakti. Mutta onhan tuolla koiralla se estevarmuus ihan eri luokkaa kuin Akilla. On se tykki - edelleen.

Tänään sunnuntaina lähdin Martin kanssa hallille kuokkimaan yhden junnuryhmän treenejä. Voi vielä kun muistettaisiin opit myöhemmin siirtää omaan treeniin. Mutta vaikka oli kuunteluoppilaana siin lopussa sai Martti kokeilla putkea -jälleen- ja mitä? Sehän sujahti sinne lopulta ihan kuin ois aina tehny sitä. JES!!! Nyt pitää ottaa eri suunnista niin että itse tarjoaa sitä... Tästä se lähtee. Vielä kun ois kunnolla aikaa käydä hallilla. Ryhmän jälkeen juoksenneltiin vielä Raikun kanssa. Likka paineli Martin lelu suussa edeltä ja Martti roikkui kaverin hännässä. Huvittavia nassikoita olivat!

Martti ulkoilee

Miten ihmeessä nää kaikki jutut liittyy nyt Marttiin...? Noh, ehkä siksi että herra aiheuttaa eniten äksöniä talossa tällä hetkellä.
Lauantaina lähdin jäälle Martin kanssa. Tarkoitus oli rallattaa ja riekkua ja samalla tehdä luoksetuloharjoituksia... Keli oli kostea ja lumi nuoskaista. Koiran karvat imivät lumen itseensä ja jo rantaan päästyämme Martti oli täynnä palloja. Lisäksi minä upposin kylmään sohjoveteen puoleen sääreen asti - oli siis vähän vettä jäällä. Ei sitten mentykään. Koira kyllä oli irti muttei sitäkään huvittanut palloineen poistua jalkojeni juuresta.

Tänään maanantaina oli vapaapäivä ja lähdin hallille. Martti juoksi aivan päättömänä taas hallia ympäri... Mutta töitäkin tehtiin. Siivekkeen tarjoaminen sujui nyt todella hyvin. Ihan alkuun kerran muistutin vastakkaisella kädellä mistä se palkka tulisi, mutta sittenpä herran meni puolelta toiselle tosi vauhdilla.
Putkeen ei voi mennä. Sinne ei voi edes katsoa. Ei vaikka lelu heitettiin sinne. Ei vaikka Haru-kaveri meni sinne ensin... Tähän palataan siis myöhemmin ja ehkä voisi ottaa Ossin vaikka mukaan malliksi.
Lisäksi tehtiin muutama lähetysharjoitus ja paikalla pysymistä. Aika noheva junnu sanon minä.

Marakatti uimakoulussa

Eilen olikin Martilla jännät paikat. Pakkasin töiden jälkeen autoon Martin ja Ossin ja treffattiin uimahallin pihassa BC-tyttö Haru. Aki joutui jäämään kotimieheksi. Lähinnä sen takia, että intoutui viimeksi niin kovasti, että äänen käyttö oli melko kovaa. Ajattelin Ossin toimivan tässä tapauksessa Martille parempana mallina. Aki lähtee kyllä sitten taas seuraavilla kerroilla polskimaan.

Reippaasti nuorukainen paineli vieraaseen paikkaan sisälle ja lähti vielä vieraiden kanssa pesutiloihinkin, minun jäädessä vielä vaatteita kuorimaan yltäni. Pesupaikalta herra tosin olisi mielummin tullut pois. Mutta rauhoittui sitten, vai alistui kohtaloonsa...? Vaan voi miten likainen vesi kaverista lähti. Tosin niin lähti Ossistakin, eikä tästä nyt niin kauaa ole kun Ossi viiemksi kävi uimalassa pesuilla.

Altaalle meno ei jänskättänyt ja tassuja kasteltiin pallon perässä kovastikin. Mutta takajalat jäi vielä tiukasti rannalle. Mutta kun uittaja nosti kaverin uimaan niin se sujui enemmän kuin hienosti. Lelut ei tosin siinä kohtaa kiinnostaneet (taisi kuitenkin hieman jänskättää) mutta kun itse kiersin altaan reunoja niin hienosti polskutteli minun "perässäni".

Kovasti oli kiinnostunut mitä Ossi ja Haru altaassa teki ja härskisti riisti rannalla muiden noutamia sorsia. Eli kyllä tästä uimamaisteri vielä saadaan :D

Pulikoinnin jälkeen huuhtelemaan tukka ja sitten alkoi se "pikkukoilankamalakidutushetki". FÖÖNAUS. Se oli ihan karmeaa Martin mielestä. Saatiin silti osa tukasta kuivaksi ja melko muhkea tukka siitä tulikin. Meillä oli oikein mukava reissu ja toivottavsti pian taas uudelleen!

Martti aksaa

Tai ainakin se melkein aksaa :) Tänään mentiin hallille nuuskuttelemaan ja hypyn siivekettä kiertämään. Tarkoitus oli että jangsteri lähtee itse tarjoamaan sen kiertoa. Ja molempiin suuntiin. Aikansa se otti ja hieman piti kädellä houkutella mutta ehkä se jo alkoi hoksaamaan... Mutta suoraan putkeen ei menty. Ei haluttu edes sisään sinne katsoa. Hirvittävät hepulit saatiin ja rallattiin kentän ympäri häntä suorana. Huvittava näky. Ja treenin päätteeksi leikittiin vielä Raikun kanssa hallin pihassa. Nyt makaa hieman hyytynyt herra omalla patjallaan.

Ps. Huomatkaa, että todistettavasti mahdutaan patjalle samaan aikaan Ossin kanssa! Ja Akille sattui myös illalla sama erhe, eikä yhtään tarvinnu urputtaa vaikka pentu viereen kapusikin!