Täällähän oli blogin lukijat lisääntyneet ;) Tervetuloa vaan Marianne!
Pitkästä aikaa suunnattiin illalla tottikseen. Pikkasen kylmäsi jo kentälle mennessä, omistajaa siis. Koskahan se oppii pukeutumaan sään mukaan... Lapset tarkeni lumikasan päällä oikein hyvin. Olisi vissiin pitänyt liittyä sinne mukaan riehumaan.
Noh, palataanpas itse asiaan. Ossi otti pienen paikallaolon. Meni ihan ok. Tosin hieman varasti nousemisessa, kun komensin nuuskuttelusta ja liikahdin kohti. Tulkkasi sitä väärin ja nousi istumaan.
Seuraaminen oli mielestäni parempaa kuin aikoihin. Kulmat ja täyskäännökset hyviä. Liikkeestä istu ja maahan sujuivat ihan yhdellä käskyllä. Ja luoksetulokin oli parempi kuin edellisen kerran. Tuli suorassa asennossa eteen ja onnistui melkein kerralla siirtymään siitä viereenkin oikeaan asentoon.
Aki otti taas vähän rennosti ja vilkutteli vaan ympäriinsä tassuilla. Muutama istu ja maahan otettiin. Pitäisi kai ruveta ihan tosissaan jo opettelemaan. Motivaatio vaan on vähän hukassa. Etenkin kun katsoin kentällä paria suunnilleen samanikäistä koiruutta - olivat kuin eri planeetalta meijän Akinaattoriin verrattuna ;) No, vielä me joku päivä aloitetaan Akin kanssa tosissaan. Onhan päälajinamme agility... Joopa joo. Ja Ossinkin kanssa huomasi miten paljon suoritus parani kun tottis tuli kuvioihin mukaan. Eli tekosyyt veks ja tottistelut käyntiin ensitilassa.
Jaaha. Ja mun tottispäiväkirja täällä kotona on kadonnut... Syyllinen voi tunnustaa heti... (tarttiskohan vähän siivota???)
PS. Ja meidän tuhonaattorimme oli tänään jälleen iskenyt. Oma moka voisi kai sanoa? Pesin eilen koirat ja unohdin pyyhkeet Akin ulottuville... Tullessani töistä kotiin oli yksi vohvelikankainen pyyhe noin 2 sentin palasina ympäri huonetta. Kiva. Ja palasia keräämään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti