Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

maanantai 11. tammikuuta 2010

Mahtava maanantai

Mahtava maanantai. Kaikin puolin siis, alkaen siitä että mammalla oli vapaapäivä ja sai nukkua peräti kahdet (!!!) päikkärit. Illalla jaksoikin sitten hienosti treenaamaan.


Vein oheisen Anne Huittisen 2 luokan radan treeniin koska tässä oli pöydästä lähtien kaikkea kivaa. Hyppy 16 tosin jätettiin tilanpuutteen takia pois ja mentii tuo loppu (pussi, keinu, rengas, hyppy) suorana.

Ensin estradille Aki. Aki the yllättäjä.
Hitsi - sen yllättämisen se näköjään osaa. Nyt on joku agisolu ruvennu toimimaan. Herran paineli A:n ihan muina miehinä. En ees pyytäny ekalla kerralla. Se vaan päätti kiivetä. Ja se tuntui olevan ihan kivaakin, kun meni vielä monesti pyydettäessäkin. Pöydällekin (minikorkeus tosin) uskaltautui. Puomi sujui. Vain pussi oli este jossa tarvittiin Kirsin apua (hieman raotettiin pussin suuta). Sitä otamme siis viikon päästä lisää. Keinukin meni - melkein lentokeinuna. Se taisi hieman säikäyttää kun sitten mentiin pari kertaa hieman ryömien taas. Mutta mentiin kuitenkin. WAU! Mä oon niin tyytyväinen tän päivän suoritukseen. Mentiin koko rata ekaa kertaa alusta loppuun. Onhan se hieman "tökkivää" menoa vielä, kun Aki ei ihan samalla lailla irtoa vaan kyttää nakkeja kädestä. Mutta mentiin kuitenkin. Se on jo iso juttu tuo pehmeän hurtan kanssa, hurtan joka on "pelännyt" osaa esteistä ihan tosissaan... Esimerkiksi juuri tuo A on ollut ihan karmaisevan näköinen. Hyvä jos ohitse on menty, saatika että ois yritetty houkutteluidenkaan kera kiivetä sitä... Hienoa hienoa. Tästä on taas hyvä jatkaa.

Sitten Ossi vuoroon. Perusvarmaa menoa. Tauko on taas tehnyt hyvää, vaikkei se pitkä ollutkaan. Kontaktit otti tänään upeasti. Pöydälle meni niin vauhdilla, että valui ekalla kertaa toiselta laidalta ulos. Muutaman kerran jankattiin keppejä. Herra jätti viimeiset välit tekemättä, kun kiiruhti minun perääni - olin nääs kepeillä edellä ja leikkasin keppien lopussa vasemmalle puolelle. Ossi ampaisi aina siinä vaiheessa seuraavalle esteelle... Lopulta saimme onnistumaan, että leikkauksestani huolimatta koira teki kepit loppuun asti. Hienoa! Näitä treenejä lisää jotta saadaan lisää varmuutta keppien loppuunasti tekemiseen. Muuten ei mainittavaa sähläystä tänään. Korvatkin oli jotakuinkin mukana treeneissä ;D

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino