Kotkassa taasen

Tänään keräsin autoon kisakamuja koirineen ja suuntasin aamupäivällä Kotkaan: Akilla oli tiedossa pari starttia tuomarina Viitasen Anne. (ps. ihan en saanut mittasuhteita ratoihin kuntoon, etenkään tuohon jälkimmäiseen... väli 13-14 liian pitkä ja esteet vähän eri kulmassa. Mutta suunnilleen noin.)

Ekalla radalla yritys loppui jo ekaan esteeseen... Aki, joka yleensä ihan ok pysyy lähdössä, kirmasikin minun ja esteen välistä kentälle juuri kun olin vasta lähtenyt siirtymään ajattelemaani kohtaan... Tosin se oli odotellessa jo sellainen "outo" kuikuilija ja tempoilija. Startissa katteli vaan kentälle ja edellisen perään. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että ohjaajan olisi pitänyt osata tulkita ja tunnistaa nämä merkit ja ottaa alku topakammin. Eka vitonen siis alun kiellosta. Ja tämän jälkeen ohjaajan ohjaus tosiaan levisi ihan totaalisesti. Päästiin kuitenkin ihan ok eteenpäin ja keinukin meni, hieman ryömien mutta meni. Kunnes sitten puomilta otti kiellon. Mie vissiin itte olin jotenki tiellä tai leikkaamassa liian likeltä. Akihan reagoi heti ja meni ohi. Hypyltä 14 menikin sitten A:lle ja hyllyhän sieltä tulla tupsahti. Ei viitsitty edes korjata eikä loppuja hyppyjä ottaa. Juostiin viimeiselle suoraan. Huokaus. Koira joka toimi ykkösissä ei nyt kakkosissa ole oikein päässyt elementtiinsä.

Toiselta radalta en edellisen huomioiden kovia odottanut. Yritin kuitenkin vähän villitä koiraa odotellessa. Rata vaikutti alkuun mahdottomalle, sivusta katsoen esteet oli sijoiteltu paljon vaikeammin kuin mitä ne sitten olikaan. Arvoin kauan että menenkö puomin vasemmalta, jossa joutui putken kiertämään kauempaa kuin oikealta. Oikealta taas oli hieman epäloogista jatkaa rataa... Päätin siis riskillä mennä vasemmalta. Aki starttiin ja hyvin kesti. Saattelu puomille ja itse koukkasin putken ohi. Hyvin kuitenkin koira jatkoi matkaa ja alastulonkin otti. Hyvin jatkettiin loppua kohden eikä isompia ongelmia ollut. Pikkaisen laajalla kaarroksella vedettiin hyppyjä mutta suurin ongelma oli makarooni. Siis vauhti oli todella löysää ja koira oikeasti joku veltto spagetti. (Mitä se ei odotellessa todellakaan ollut). Mutta virheittä melkein loppuun. Kunnes pituuden jälkeen kielto hypylle 17. Se ei edes oikeasti ollut paha paikka Akillekaan, mutta kun ohjaaja mokoma ei sitten muistanut olla pysähtymättä. Niinpä stoppasi koirakin... PLÄÄH. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Vitosella maaliin ja yliaikaa 4,12 sekkaa. Sijoitus kuudes.
Selkeästi parempi rata tämä jälkimmäinen, mutta jostain syystä meillä on nyt vauhti ihan hukassa... Nyt treenataan, seuraavat startit vasta syyskuulla...


Juulille kiitos livekuvasta!!!

Kuvista alla kiitokset Anne Lindille!
Kyllä se hyppää...

Tässä ohjaaja ehkä vielä kartalla.

Tässä taas on joku kakolasta karannut lähtenyt kokeilemaan onneaan.

Ja keinu. Voi meidän keinu. Ryömimällä mennään.

Kiitos matkaseurasta Juulille & Taaville ja Suville & Genalle. Paljon kivempaa oli körryytellä porukassa kuin yksin.