Pieksämäellä

Eilisaamuna suunnattiin multivanin keula kohti Pieksämäkeä Akin, Titin & Pyryn ja Pirtsun kanssa. Tuomarina siellä oli Mujusen Salme. Kaikkien näiden vuosien aikana, en ole hänen radoilleen eksynyt joten jo oli aikakin...
Auto antoi matkalla lisälyöntejä sydämeen kun talla oli pohjassa eikä se mokoma silti kiihtynyt. Pelättiin jo jossain vaiheessa ettei päästä perille - vaan onneksi päästiin. Joskin huristeltiin nelosvaihteella ja maksimissaan kahdeksaakymppiä.
A radan alkua jännäsin, sillä 10 hyppy oli linjattu niin, että Aki saattaisi sinne sännätä jos hoopilee. Mutta reippaasti lentävällä lähdöllä mentiin radalla ja mukavasti oli herra hanskassa. A:n alastulo oli ehkä vähän nafti muttei siitä virhettä saatu. Rata eteni vauhdikkaasti eikä hyppäämisessä ollut mitään ongelmaa. Koira oli niin intoa täynnä. Sitten harmiksemme keppien viimeinen väli jäi. Korjauksella 5 virhettä ja kivasti ihanneajan alle. Sijoitus kuudes. Ja mikä erikoisinta maksi kakkosia oli starttaamassa vain 10 koirakkoa, mikä nykyään tuntuu niin vähälle...

B-kisassa ihanneaika hieman tiukkeni, noh kai se ratakin oli lyhyempi...? :) Lentäen lähdettiin. Ohjaajan moka kun ei lähdössä kuitenkaan suunnannut koiraa oikein, sehän tuli siis kakkosen ohi kun itse lähdin hypyn vasemmalta. Korjauksessa saatiin aikaa palamaan mutta kuuten radan vauhti oli jälleen mukavaa ja koira teki edelleen hyvin töitä. Maalissa pari sekkaa yliaikaa ja vitonen. Sijoitus jälleen kuudes.

C-kisa oli B kääntäen. Ja rengas vaihtoi paikkaa... En vieläkään tiedä miksi AKi ampui neloshypyn ohi, putkia kohti. Olikohan linjani edelleen sinne. Siitä kielto ja korjauksessa herra istahti häntää heiluttelemaan, eli toinen kielto. Minua meinasi naurattaa mutta hyvin sain tsempattua ja matka jatkui kuin jatkuikin. Maaliin päästiin sillä kympillä ja VAIN +0,98 sekkaa yliaikaa vaikka siellä neloshypyllä istuskeltiinkin ihan jokunen hetki. Eli vauhtia ei vielä kolmannellakaan radalla herralta puuttunut. Siitä oli siis erityisen onnellinen. Yllättäen päästiin tällä radalla kuitenkin palkintopallille kolme ja saatii Moilasen ruisleipää. Nam!


Olin oikein tyytyväinen päiväämme sillä Akilla oli IHANASTI vauhtia ja intoa hommaan. Tästä on taas mukava jatkaa. Myös Salmen radat oli meidän mieleen, mennään varmasti uudelleen hänen tuomaroimiin kisoihin. Lisäksi matkakumppani Pyry ja Titi nousivat upeasti kolmosiin reissussa. ONNEA vielä. Eikä Pirtsunkaan tarvinnut palkinnoitta kotiin palata. Oli niin loistava päivä, ettei paremmasta väliä!
Kotimatkaa jännitin pitkin päivää, vaan vielä mitä, auto kulki kuin ei tullessa olisikaan yskinyt. Matkalla pysähdyttiin syömään ja kotona odotti vielä lämmin sauna. KAuaa ei unta tarvinnut odotella...