Viime viikonlopun hoito uudessa paikassa oli sujunut pojilta hienosti ja hoitaja kovasti kehui haukkuja että miten mukavaa lenkkiseuraa ja herrasmiehiä yms... Jäin vai miettimään, että olihan varmasti kyseessä minun turret...??? HEH. Mutta kai ne koiratkin osaa olla vieraskoreita.
Maanantaina päästiin testailemaan iltalenkille ihan omia lumikenkiä. Jee! Hyvät olivat. Lenkki oli haastava, kun jäällä oli lumen alla paljon vettä, mikä teki tallustelun kovin raskaaksi. Käytiin ihan hyvän pituinen lenkki kuitenkin. Siitä huolimatta Aki herralle sattu yöllä sisälle vahinko. MURRR - sanon minä. Ärsyttävää omistaa koira joka ei osaa pyytää ulos. Kerran se tossa käväisi (olin siis vielä valveilla) - seuraavaksi aloin ihmettelemään, että mikä ääni toi on... Ja kun hiippailin kodinhoitohuoneeseen katsomaan niin herra lirutteli ISOT pissit keskelle lattiaa... Eikun luuttua kouraan. Mietin vaan, että mistäs moinen pitkän lenkin jälkeen. Mutta oisko syöny lunta niin paljon, että hätä yllätti tai sitten se palellutti pippelin :) Onneksi tämä vahinko jäi yhteen kertaan. Mutta seuraavaksi ihmettelinkin jo, kun herra ravisteli päätään parina päivänä - kurkkaus korviin... Tuttu juttuhan se siellä. Korvatulehdus. Onneksi oli tipat jo kaapissa, kun se ei ole Akille eka kerta... Ei tosin olekaan aikoihin ollut eikä nyt ollut niin ärhäkkänä kun joskus pahimmoillaan on ollut.
Keskiviikon treeneissä Akilla oli aika perusrataa ja kontakteja. En jaksanut edes piirtää rataa. Tosi hyvin meni mutta jotenkin vauhtia taas hiukan uupui. Hallin matto ja sen tuoksut kiinnostivat enemmän. Kauheasti piti kehua ennenkö herra käynnistyi. Mutta sitten mentiinkin perusvarmaa menoa. Hieman enemmän voisin jo luottaa siihen, että kyllä se Akikin osaa itsenäisesti esim aloittaa kepit.
Tänään taas oli Ossin treenit. Nukahdin töiden jälkeen sohvalle - kylläpä kuulkaa laiskotti lähteä hallille. Mutta hyvä oli että läksin. Hyvät treenit ja treenin jälkeen itselläkin hyvä ja virkeä mieli. Vaaleat pallot rata on Elena Kapustinan koulutuksesta pätkä. Mielenkiintoisia kuvioita... Meille oli mission impossible tuo putkelta kepeille. Ja kyllä! Tuo kulma oli juuri noin kamala. Eikä todellakaan onnistuttu. Ja jos saatiinkin jo "sinne päin" niin aloitus livahti väärästä keppivälistä. Ongelma siis se, että kun Ossi jo tulee putkesta ulos, olen niin kaukana että se kääntyy minua kohti, ja sehän on tietty ihan eri suunnassa kun keppien aloitus. Huokaus. Tällaisia omituisia keppikulmia voisimme siis vielä treenailla lisää ja lisää ja lisää...
Neliö treeni ei ole Elenaa, vaan ihan Titin improvisoima. Vitos hypylle vietiin leijeröiden. Tämä treeni meiltä sentäs sujui! Tänään olin taas todella tyytyväinen Ossin kontakteihin! Nehän osui ihan kohdilleen!!!
Mutta nyt nää lähtis niinku lomille. Palataan langoille parin viikon päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti