Pääsin kuin pääsinkin tänään treeneihin, kun otin pojat mukaan. Vaikka niillähän kyllä meni sitten nukkumaanmenot hieman myöhään, mutta oli pakko päästä treenaamaan. Eihän tähän ole addiktoitunut - eihän...? Lahjoin lapset Kinder-munilla ja iltapala syötiin eksoottisesti varustekopin portailla. Yllättävän nätisti osasivat olla. Kotona vain pesut, pisut ja yökkärit ja suoraan petiin.
Mutta yllä siis eka rata. Huokasin syvään kun näin mitä Piia oli suunnitellut. Tuo nurkkaus 5 - 11 vaikutti ihan katastrofille. Jos ei muuta niin viimeistään A vetää suoraan kepeiltä. Mutta hei! Aina välillä voi yllättyä iloisestikin. Meidän koiralla toimi tänään kuulo ja jarrut sekä niiden välinen yhteys. Vaikka vauhtia oli, niin iski jarrut päälle käskystä ja vaihtoi suuntaa kiltisti. (Liekö tottis vaikuttaa jo nyt vai oliko ihan satunnainen kerta...) Mutta oli upeaa taas työskennellä. Ja miten hienosti haki kepitkin tuosta vaikeasta kulmasta. Kontaktit meinasi mennä aluksi hieman plörinäksi, joten nakit kehiin ja jopa sujui taas.
Sitten toinen versio. Tässä ongelmana hypyt 6-8. Vaikkeivat periaatteessa kauhean vaikeat, niin jopa vaan mentiin äärältä puolen ja ohi sun muuta. Saatiin kuitenkin sujumaan lopulta. Ja tänään oli innostunut ja kuunteleva koira mukana. Toivottavasti samanlainen on Kuopiossa iikonloppuna. Rupesi tänään jänskättämään kun tuli kisakirjekin. Makseja 18 ykkösissä. Joten nyt vaan viikonloppua odottelemaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti