Tänään lähdin kipeistä niskoistani huolimatta hölkkä-kävelylenkille Akin kanssa, Ossi kun oli päässyt iskän kanssa jo eilen. Sellainen 1,5 tuntia vedettiin menemään ja hyvälle tuntui. Aki kulkee melko nätisti vetämättä ja melko vieressä. Hölkkäämään kun lähtee, niin pikkaisen pitää ruveta vetämään. Mutta nätisti matka tienlaitaa taittuu. Omat niskat ei kyllä tainneet tykätä kun ovat nyt kahta kauheammin jumissa... Mutta kai nekin siitä.
Sitten tuo meidän rukkasmateriaali karkas taas... PER***LE. Päästin herrat autosta ulos kun tultiin äsken kotiin. Ossi pysyi aluksi nätistä lähellä, kunnes yhtäkkiä ampui taas tielle. Ja vaikka miten huutaa ja ärjyy niin ei kuule... Ees taas painaa tiellä. Ja pentu perjantai perästä - ja ihan yhtä vähän korvia tuntuu silläkin olevan. Mamma kiehui taas raivosta!!! Ihan vähän vaan... Ossi se on sit remmissä tästä etiäpäin kun autosta ulos otetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti